Ohtakarissa tuuli maalta, meri oli rauhallinen, mutta hiekkaa lensi.
Korpelan padonalusta on kuiva, kuten muinakin kesinä.
Kaikki vesi johdetaan turbiinien kautta. Patoallas näkyi olevan melkein täynnä. Tällainen ilma ei saa jäädä kokematta moottoripyörän päälltä. Viisitoista astetta lämmintä, ja erittäin kova etelätuuli.
Ohtakarissa näkisi nyt maatuulen vaikutuksen, sinne suunnistin Ksatasen kanssa. Myötätuuli avitti kevyttä menoa, ajattelin miltä tuntuu ajella vastaiselle. Ohtakarissa oli, kuin olikin meri melkein tyyni. Vain hiekkaa lensi tuulen voimasta. Muutamat kuvat otin, ja sitten keula tuuleen. Eihän siinä mitään eroa ollut, ajelin kasitielle, Himangalta Kannusta kohti, ja nyt tuuli todella kovaa vastaan. Katteen takana oli epätodellinen tunne, oli kuin tyhjiössä olisi istunut. Tienvarren puista näkyi tuulen voima. Kannuksessa ajelin joen pohjapuolta. Kuten Himangalla, on täälläkin isoja perunamaita, vielä oli paljon perunaa nostamatta. Korpelan padolla pysähdyin ihmettelemään kuivaa jokiuomaa. Matka jatkui nyt myötätuuleen, sai olla tarkkana, että pysyi nopeus laillisena. Kannuksesta Kälviälle sivutuulessa, Peitson kautta Marinkaisiin, vanhaa tietä kotiin. Siinä syksyinen ilta-lenkki, raskaat pilvet taivaalla, vähän tihkua visiiriin, epätavallisen voimakas tuuli, lämmin ilma, hyvät mausteet ajolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti