Hiekkaa lensi Ohtakarin tiellä
Isot aallot uhkaavat Esan ja Seijan kämppää..
Tuo hiekka ei tekisi hyvää Ksatasen laakereille, jos ne olisivat harrikasta....
Joutsenet kuikuilevat Vatungin lätäkössä.
Testikuva, otetaan vuoden päästä uudestaan.
Alaviirteen kyläraitti. Mukava päästellä syksyisessä maisemassa.
Eskolassa koivut jo luovuttaneet lehtensä.
Meri vaahtosi Hiekkasärkillä.
Joko tämä viimeinen ajoposeerauskuva Ksatasesta tänä vuonna?Ulkona tuuli, nyt pohjoisesta. Lämpöä vajaa kymmenen astetta. Ei kannata lähteä ajelemaan? Tottakai kannattaa. Yksi lisävaate alle ja Ksatanen tienpäälle. Ohtakariin mennessä tuuli vastaan, lujasti. Ksatanen puski itsepäisesti eteenpäin, fiilinki alkoi nousta syksystä huolimatta, mitä kummaa?
Meri vaahtosi molemmin puolin tietä, ja hiekka lensi. Katselin, että Ksatanen tuli niinpäin, ettei tuuli heittäisi sitä sivujalalta. No ei nyt sentään.
Myötätuulessa ajelin takaisin päin, hiljaa? Syy löytyi tien viereltä pysäköidyistä autoista, ja punalakkisista hirvestäjistä, joita vilahteli männikössä. Kasitiellä tuuli sivusta, Alaviirteen jälkeen melkein takaa. Kuitenkin sain Ksatasen jarrutettua kylän raitille, ja muutamat otokset tallentuivat Olympuksen muistikortille. Kannuksessa käännyin Ylivieskan suuntaan. Nyt ei tiennyt mistä tuuli, jostain sitä ilmavirtaa tuli, äänestä päätellen, ja puista jotka notkuivat sinne tänne. Eskolan ylikulkusillalla pysähdyin kuvaustauolle. Mitään merkittävää ei kamera löytänyt linssiinsä.
Ajelin kylän läpi Ylivieska tielle, sitä pitkin sivulaitaisessa painoi Ksatanen menemään väkevästi, piti hillitä ettei olisi kortti lähtenyt näin viime tingassa. Rautioon menevä tie on nyt mukavassa kunnossa, vaikka varoittelevat routavaurioista? Typön jälkeen Kalajoen suuntaa alkoi metsät vähetä, ja tuuli innostua todella kovaksi. Kun käännyin Ylivieska tielle saimme Ksatanen ja minä hirmutuulen vastaan. Taas annan pisteitä Ksatasen katteelle, sen takana oli juhlallista päästellä päin tuulta, ja moottori murisi voimansa tunnossa. Muista kortti, sanoin itselleni, ja kyllä se vielä kukkarossa on.
Hiekkasärkillä painoi mereltä tuleva puhuri pyörää vastaantulevien kaistalle, olimme Ksatasen kanssa toista mieltä. Piti pitää tavaroista kiinni kun pysähdyin kuvailemaan Merisärkkäin parkkipaikalle, liikennejärjestelyt näyttävät pilaavan mukavan matkailutien lopullisesti. Vähän tuohtuneena ajelin takaisin kasitielle. Nyt sai testata Ksatasen katteen sivutuuli ominaisuuksia. Rahjassa jo antoi esimakua, ja Alaviirteen aukeilla painoi kuin yleinen syyttäjä pyörää merestä poispäin. Autoa (pthyi) ajaessa tuollainen saa säikähdysrefleksin aikaan, mutta moottoripyörällä asia on luonnollista, pieni painonsiirto tuulta päin ja hauskaa on. Olisiko purjehtimisessa samaa fiilinkiä? Ainoa miinus tällaisessa tuuliajossa on, vauhtisokeus! Olisiko kuulolla kuitenkin tärkeä osuus esim. nopeuden hallinnassa? Nyt kohiseva tuuli vien yhden elementin nopeuskontrollista pois. Kotona olin puolenpäivän jälkeen, matkaa tuli puolitoistasataa kilometriä, ei kai tämän syksyn viimeinen ajo, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti