Näkyykö Lappajärvi Hongistonharjulta. Kaikenikäisiä navettoja.

Kaaos kirkonmäellä
Meneekö komppi sekaisin?
Tässä jälleen tällainen "pakollinen" kuva yhdeltä vakiopaikalta.
Veneet ja moottoripyörät ovat siirtymässä jo talviteloille... Uskomatonta!
Kaurat vielä puimatta melkein joka paikassa.
Täälläkin tuli soiteltua.
Pyöräilijöitä riittää, onhan kesää vielä jäljellä.
Tästä museomiljöön kuvaamisesta sain pienen teeman poikasen loppu reissulle.
Täälläkin tuli soiteltua. Olivatkohan kuvan mummelit hyppelemässä kellohameet päällä, teinit?
Bakollinen Battery tauko.
Yksi tai neljä?
Lentokoneiden varalaskupaikka.
Teema kehittyi näissä kuvissa.
Lappajärvessä ei mitään uutta.
Tässä vastaus otsikon kysymykseen.
Tässä vielä tarkennus.
Smöböndersin vauhtisuora.
Tuossa lätäkössä oli uskomattoman likaista vettä!
Reissun viimeinen kuva Ullavan ja Kälviän rajamailta. Autiotalo.

Joskus kun ajelimme Vimpeliä kohti, sattui silmään Lappajärven ulappa jo useita kilometrejä ennen ranta-aukeita.  Mutta oliko tuo sittenkään totta, tai onko metsä kasvanut niin, ettei näkymä ole enää entisenlainen. Tarkistetaan.

Aamu oli pilvinen mutta sateen uhkaa ei pahemmin ilmassa.  Lämpöä riittävästi. Ksatanen oli viettänyt melkein koko viikon huilien, yksi Ohtakarin reissu Kaija kyydillä oli arki-iltojen saldo. Joten  tien päällä menevän mieli. 

Koska oli sunnuntai-aamu suunnistimme kirkonmäelle. Siellä vallitsi kaaos, rakennuskontteja mäki täynnä,  kirkon restaurointi oli hyvässä vauhdissa. Toki hiljenneenä sunnuntaiksi.

Rumpalipoikaa hirvitti, kaipa siinä tahti meinaa seota, kun naulakoneet iskevät lautoja kiinni temppelin seiniin. Kasitielle livahdin Karhin mutkatien kautta.  Öljysora paikkauksia moititaan usein, joskus syyttä, joskus syytä. Nyt on tumpeloiden äiti ollut paikkausmestarina, puolikuormaa paikkausvärkkiä on kipattu oletetun painauman kohdalle, ja vähän jalalla tasoiteltu, kai.  Töyssyistä varoittavat merkit olisi kaivettava esille, ja kun tällävälillä ei edes yhtä suojatietä!

Seitsemää siltaa Kertrusbron pysäkille, taasen kuvia vakiopaikasta.  Pirilön tielle kääntelin kokoajan lämpenevässä kelissä. Kasitiellä matkasin palanmatkaa etelään, kunnes Pännäisten kohdilla käännyin Kortesjärveä kohti. Forsbyn kohdalla yritin muistella missä se korkealla sijaitseva tanssilava on? Eihän siellä ole kuin yksi mäki, sen päällä sijaitsi hyväkuntoinen lava vanhan vesitornin vieressä. Nousu tuolle mäelle on ollut kova koettelemus sen aikaisille keikka-autojen kytkimille.  Purmossa kuvasin museokylän kivinavettaa, samalla juolahti mieleen, että reissuun sopisi toinenkin teema.  Kuvia eri aikakausien karjarakennuksista. Niitä on vielä kaiken ikäisiä ja kokoisia.  Kuvia tulikin niin paljon, että plokkaan ne joskus omaan osioon.

Purmon ja Jepuan välinen parikymppinen tie on soratitetä. Vain nimeltään, pinta oli kuin semettiä, tasaista, vain pieniä pitkittäisuria paikotellen. Mukavasti Ksatanan suhisi etelää kohti. Alahärmässä ostin pakollisen batteryn. Kauhavalla pysähdyin varalaskupaikalle, ja energiajuoma kävi kaupaksi. Kortesjärveltä käännyin Lappajärveä kohti,  nyt alkoi matka hidastua teema kakkosen johdosta.  Jos jostain kohteesta aikoo ottaa kuvan, on ajettava hiljaa, muuten menee yli.  Mutta kun kiirettä ei ollut, tämä onnistui hyvin. Metsätaipaleilla annoin vähän enenmmän Ksataselle kaasua, ettei aivan nukahda. Lappajärvestä muutama kuva,  tietenkin samasta paikasta kuin usein ennen. 

Vastaus otsikon kysymykseen alkoi olla lähellä.  Vimpelistä käännyin Veteliin johtavalle tielle.  En tiedä montako autoilijaa on vaipunut pitkiin mietteisiin kun on pykältänyt metsän siimekseen, ja puhti tuntuukin loppuvan moottorista kesken.  Hongistonharju nousee salakavalasti yli viisikymmentä metriä Lappajärven pinnasta mitattuna viiden kilomerin matkalla. Katselin ahkerasti taustapeileistä, josko järvi pilkahtaisi esiin.  Mutta ei sitä näkynyt. Varmuuden vuoksi käännyin takaisin Perhontien risteyksestä, ja sieltä se välähti esiin autereisena melkein kangastuksena. Peileistä tuota ei erottanut. Kuvia ottelin todisteeksi. 

Jälleen u-käännös ja Veteliä kohti. Patanan kylä on vähän kummallinen yhteisö Keski-Pohjanmaalaiseksi kyläksi.  Kuivalla harjulla pienen järven rannalla on tien molemmin puolin kilometrin verran hyvin hoidettuja taloja, muutama karjasuojakin näkyy. Yleisilme tuo mieleen Ruotsalaiset kylät. Merkillistä, ettei peltoja näy lainkaan kylän kohdalla! 

Smöböndersin mutkatielle käännyin tänä kesänä ensimmäisen kerran. Täälläkin asutus on tiheää, ja maasto oudon kumpuilevaa. Tie kylän läpi kippuroi mutkaa mutkan perään. Kylän jälkeen näkyi vasemmalla nätin näköinen lampi, mutta tarkemmin katsottuna vesi ei olisi houkutellut uimaan. Huh... Kaustiselta ajelin Ali-Haapalalle, jossa tankkasin. Ullavan ja Kälviän välillä otin reissun viimeiset kuvat pienestä navetasta ja autiotalosta.

Neljäsataa kilometriä taittui matkaa  Ksatasen kyydissä,  matkapyörä Ksatasen kyydissä!