Aurinko laskee länteen.

Ilta-aurinko valaisee lämpimän näköisesti.
Siististi muotoiltu kirkonharja.
Aurinko lämmittää rumpalipojan jalkoja.
Tässä aito Pastorinmäki.
Vatunginjärvi ei ole täyttynyt eikä tyhjentynyt edellisestä kuvanotosta.
Tuo lukema ei kerro totuutta. Ilma oli pehmeää ja paljon lämpimämmän oloista.
Aurinko kurkkii Ksatasen takaa.
Horisontti on saavutettu.
Siistin näköinen tuo Ohtakarin julkisivu
Melkein puolipallo. 
Nyt on horisontti hämärtynyt?
Kohta se katoaa..
Vähäksi menee ennen kuin loppuu.
Jatkettu paljain jaloin?
Horisontti on tyhjä.

Päivän koirakisoissa töllistelystä jäi pieni vilunpoikanen muistoksi.  Sen taltuttamiseksi päätin tehdä pienen auringonlasku lenkin Ksatasella. Systeemillä tankkasin, eikä tullut enää mieleenkään, että tankaan täyteen ettei talvella ota vettä bensan sekaan. Ei, näitä ilmoja kun jatkuu, voi Ksatanen niellä vielä paljon kilometrejä. 

Tänä iltana ei ollut tarkoitus mitään pitkää lenkkiä tehdä. Kirkonmäellä pysähdyin, ilta-auringossa kaikki näytti erilaiselta, entäs jääkö tämä erilaisuus myös kuviin? Sitä piti kokeilla. Sitten hiljalleen ajelin Pastorinmäen kautta,  pitihän siitä aidosta kuva ottaa,  kun Oravaisten "pastoria" on tullut kuvattua useita kertoja.

Ohtakarin tiellä ei vauhti päätä huimannut, Ksatasella olisi ollut menohaluja, kevyesti suhisi eteenpäin, mutta en laittanut edes viitosta päälle. Vatungin projektista otin muutamat kuvat. Ohtakarin sillalla oli pienestä tuulesta huolimatta lämmin. Aurinko oli painumassa horisontin taakse, päätin ottaa tuosta tapahtumasta kuvia. Vaikea on kameraan tallentaa värien todellista loistoa, ja muuttumista valon muutosten mukana. 

Esa oli myös ajelemassa Pajerolla, siinä vierähtikin aikaa niin, että alkoi jo hämärtää kun starttasin paluumatkalle.  Jälleen nelosella nautiskelin  kevyestä kulusta, Ksatasen kirkas valo heijastui tienpinnasta, tuntui että ilma oli lämmennyt entisestään.  Ajelin kasitien kautta kotiin, kilometrejä ei tullut minkään vertaa, mutta tähän sopii sanonta, "vähän, mutta hyvää".