Maalaismiljöö Ainalissa. Mikä militaarivehje kuvassa.
Jälleen yksi EU-navetta, joka ei kuvaan mahdu.
Peltikattomaakari sukulaisena?
Sieviä ei mainosteta enää..
Tätä tietä ajelee mielellään, Kalajoen eteläpuolta Yliveskassa.
Uutta ja vanhaa rakennusta rinnakkain.
Tämä kuva on otettu 24 heinäkuuta 2008.
Melkein samasta paikasta otettu kuva tänään 22 heinäkuuta.
Iso joki tulvii vuonna 2008
Iso mikä iso.
Hiekkasärkillä oli lomatunnelmat.
Asuntovaunu ahtauma kuvan vasemmassa yläosassa.
Huhujen mukaan Norjalaiset olisivat taustalla olevien rakennusten taustavoimia?
Mikäs se siinä?
Kalajoen ABC,llä lomameininki jatkui.
Lämpö parikymmentä astetta, taivas kevyessä pilvessä, Ksatasen tankki puolillaan, siinä syytä lähteä tien päälle. Eikä mitään tietoa suunnasta. Vasen peukalo aktivoitui Koiviston p e r ä n tiellä, ja sitä oli toteltava. Himangalta käännyin Rautiota kohti. Ilma oli vieläkin parempi mitä olin ajatellut. Pöntiössä sain idean ajaa Ainalin kautta Kannukseen. Varmaan parikymmentävuotta kun viimeksi siitä kulkenut. Soratiellä alkoi väylä. Muutaman kilometrin riitti hyvää soraa, muuttuen aivan siedettäväksi pikitieksi. Leppoisaa maalaismaisemaan tien molemmin puolin. Nyt pysähdyin ensimmäiselle kuvaustauolle. Kuuttakymppiä huristelin eteenpäin, ei malttanut kääntää kahvaa. Parikertaa vielä ennen Kannusta kuvastoppi.
Kajaanitiellä nostelin nopeuden lähelle rajoituksen sallimaa, pyörä kiitteli kovasti, kun pääsi normaaleihin käyntinopeuksiin. Ja meni kevyesti. Tuuli jota ei ollut, mutta joka syntyi pyörän vauhdista piti omaa lauluaan, vallitsi täydellinen rauhan olotila. Miten se voi olla mahdollista pyörän päällä, joka kiitää lähes kolmekymmentä metriä sekunnissa eteenpäin.
Ehkä juuri siksi, kiire jää sinne taakse johonkin. Eskolassa havahduin, pitäisi tehdä ratkaisu, jatkanko suoraa, vai käännynkö vasemmalle. Annoin vilkkupeukaloiden tehdä taas ratkaisun.
Onneksi oikea peukalo ei aktivoitunut. olisi menty pellolle.
Tarkistin kännykän näyttötaulun entisellä Sievin opastepysäkillä. Miten entisellä? Komean mainostaulun tolpat olivat lahot. Joko tuuli, tai avuliaat pikkurosvot olivat auttaneet talulun lepoasentoon saattamisessa.
Ylivieskassa kiertelin vähän aikaa etsien kaupungin keskustaa, en vieläkään tiedä löysinkö sitä? Takaisin päin ajelin samaa reittiä mitä Anssun kanssa melkein päivälleen vuosi sitten, kun katsastimme suurten tulvien tuhoja. Maisema tässä eteläpuolella jokea on siistiä, ja asutun näköistä.
Pysähdyin samalle sillalle kuin viime kesänä. Oli maisemassa eroa! Joki (Vähäjoki, tai Vääräjoki?
Ei kumpikaan, olisihan joki ollut liian komea nimi tuolle Korteojalle.) jota silloin kunnioituksella katselimme oli supistunut huvittavaksi isohkon sarka-ojan kaltaiseksi viemäriksi.
Hiekkasärkillä oli elämää. Ihmiset ottivat kaiken irti viimeisistä lomapäivistä, meri kiilsi auringossa, lämpöä riittämiin, Suomen kesä parhaimmillaan. ABC,n pihalla hyörinä jatkui. Muutama moottoripyöräkin papatteli autojen seassa. Kymmentävailleyhdeksän Fiat oli nostettu auton peräkärryyn, pieneltä se nyt näytti. Hyvässä maalissa.
Kotiin ajelin r a u h a l l i s e s t i. Ei tällaista reissua voi päättää hätäilemällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti