Kesä on juonut ylimääräisen veden Lestijoesta.
Vanha vesi lepää padon alapuolella.
Pari vauhdissa otettua kuvaa Toholammin pohjoispuolen aukeista. Ihmettelen niitä, jotka näkisivät nämä maisemat puskittuneina "luonnontilaisina".
Toholammin ja Kaustisten välillä Ksatanen hieman hengähtää, ainakin kuski.
Kaustisten Kansanmusiikki juhlat parhaimmillaan. Jooko?
Lämpömittari pysytteli itsepäisesti kahdenkymmenen paremmalla puolen, tänä tiistai-iltana, heinäkuun neljästoista päivä. Tällaista houkutusta ei voi vastustaa. Ksatanen tulille, vähimmällä vaatevarustuksella mitä mahdollista, tien päälle. Fiilinki syttyi heti. Kevyttä lentoa kasitietä Alaviirteen risteykseen vilkku oikealle, sinne oli kääntymis aikeet. Eivätkä jääneet aikeiksi. Sunnuntai-iltana olin pyöräyttänyt Norpanjärven lenkin, vastapäivään, ajo tökki silloin heti alusta asti. Ehkä se, että oli määrä-aika saapua takaisin pani tökkimään. Nyt ei paluuseen rajoitusta.
Kannuksen ohitin melkein. Ei aivan. Yritin löytää polkua rautatie sillalle, olisin tarkistanut, joko kävelysilta on revitty raiteitten vierestä irti. Muistan pikkupoikana kuinka suurta huvia oli nojata yläjuoksun kaiteeseen, ja äkkiä katsoa alas virtaavaan veteen. Vatsasta vihlasi kun tuntui, että kaide kaatuu jokeen. Umpikuja esti nyt sillalle pääsyn, en viitsinyt jalkautua joten jatkoin matkaa Toholampia kohti, tietenki Korpelan padon kautta. Kuivuutta kitsivät tulvaluukut, kaikki vesi oli johdettu energian tuotantoon. Riuttasten kautta palasin isolle tielle. Toholammin viljely-aukeat ovat komeaa katsottavaa. Toivottavasti viljelijät jaksavat puurtaa, ja pitää kunnossa nuo komeat, kumpuilevat vilja-aitat.
Kaustisille käännytään valmiin liikenneympyrän kautta.
Tällaista maisemaako nämä "maisemien ennallistajat" haluavat, mitä tien reunat Rahkoseen asti ovat? Suomessa tuollaista rämemetsän reunustamaa tietä on niin paljon, että sen pitäisi riittää.
Kriittisiä ajatuksiapa tupsahti mieleen tällä ajelulla? Kaustisilla oli tavallista enemmän porukkaa. Mutta vain keskellä kylää. Muistan seisemänkymmenluvun alkupuolen, kun soittajia ja yleisöä liikkui kyläraittia pitkin kauaksi Kokkolankin suuntan. Nyt piti ottaa kuva todisteeksi, ettei pahemmin porukkaa näkynyt satametriä liikenneympyrästä rannikolle!
Keskittäminen päivän sana?
Hmm... Mutta mikäs oli ajellessa rannikkoa kohti. Ksatanen hyrisi tyytyväisenä, vaistosi kai kuskin olotilan, eihän tällaisella ilmalla voi olla muuta kuin tyytyväinen. Alla hyvä moottoripyörä, tie tasaista kevyesti kuljettavaa asfalttia. Kokkola tuli liiankin äkkiä. Jälleen matka loppui kesken, mutta ei makiaa mahan täydeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti