Tällainen Corolla tupsahti kameran eteen, miksiköhän?
Vintturin risteyksen jälkeen alkoi näyttää lupaavalta.
Edessä oli laajalla rintamalla synkkiä pilviä.
Aina vain parani. 
Masto pilviä vasten näytti komealta.
Nuo eivät voi olla satamatta.
Eivät sataneet, mutta Kannuksessa päin näytti lupaavalta?
Kun eivät nuo sataneet taitaa olla turha toivo, että edessäkään päin sataa.
Ohtakarista kuva, Ksatanen melkein kitisee kuivuutta!
Vaaran mökki on saanut lähdöt..
Väliin tekninen kuva. Keväällä uusittu stefa on pitänyt öljyt visusti piilossa.
Mihinkäs tuosta niinku pääsis?
Nenäjärvessä katsastin peltojälkipeltoja.
Kesän vehmautta Nenussa.
Luupaavia pilvimuodostelmia alkoi kertyä jo iltapäivällä eteläiselle taivaalle.
Ksatanen tulille ja katselemaan, missä päin maailmaa sataa. Ei ainakaan kasitiellä Lohtajan ja Kokkolan välillä. Perhonjoen sillankorvassa otin Petralle kuvan nätistä Corollasta. Biskopin mutkatietä Jyväskylän tielle, taivas oli uneliaan harmaa, lämpömittari kipusi kahdenkymmenen paremmalle puolen. Mukavasti Ksatanen surraili Kaustista kohti, muu liikenne melkein olematonta. Ylivieskaa kohti käänsin pyörän keulan. Kylällä ei liikenne paljoa lisääntynyt. Mutta Toholammilla päin alkoi näkyä mielenkiintoisia pilvimuodostelmia!
Pysähtelin kuvaamaan, ajatuksella, tästä kuva vielä ennen kun syöksymme tuonne vesimassojen sekaan. Turha toivo, vettä ei tullut. Mutta happea oli ilmassa, sen huomasi pyörän kulusta. Toholammin jälkeen näkyi Kannuksen päällä synkän näköinen ukkospilvi. Aivan oikein, Kannuksessa oli tiet märkiä, mutta me Ksatasen kanssa kuivia.
Väliviirteen kautta kaasuttelin rannikkoa kohti, taivas vetäytyi tavallisen harmaaksi, se siitä sateesta. Ohtakarissa oli meri täysin tyyni. Vaarassa ollut mökki oli purettu pois. Ajelin vielä Nenäjärven kautta kotiin, leirillä oli jonkinlaista toimintaa, muutama teltta pystyssä ja pari osastoakin marssi vastaan. Nenäjärven luonto on vehmasta, kasvun melkein kuulee ja näkee. Paljon maisema muuttuu vuoden aikana. Hiekkatietä taiteilin takaisin leirille. Ajelin hiljalleen pikitietä kotiin päin. Lätiltä Jukkolanmäen risteykseen oli tiellä vesilammikoita! Kyllä se nyt oli kumma...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti