Tulipalo

Anssu tankkaa Tohtoria.

Kaksi tankkia yhdessä pyörässä on ylellisyyttä.

Valon vähyys, huonontaa kuvien laatua, muutama otos palopaikalta.

Nettiä selaillessa huomasin Keskipohjanmaan sivuilla uutisen, että Jepuan vaneritehdas on tulessa. Tänä iltana ei ollut tarkoitus lainkaan lähteä ajelulle, mutta tuossa olisi pieni tavoite, käydä katsomassa onko tilanne hallinnassa.

Kamppeet päälle, ja viiden aikaan tielle tulipalo kiireellä, joka laimeni kun huomasin talvinopeusrajoitusten tulleen voimaan.

Kiirettä hillitsi sekin, että näin tutun pyörän huilailevan Kotieläinpuiston kohdalla olevassa liittymässä. Eikä kuskia missään. Kokeilin että moottori on kuuma, ei voi ajuri kaukana olla. Päätin lähteä ajelemaan Koutoselle päin jospa kävelijän tavoittaisi. Mutta ensin viesti kännykällä. Sitä näppäillessä Matin auto pysähtyi kohdalle, ja Anssu nousi kanisterin kanssa Nissanista.

Odotin että sai Suzukin käyntiin, ja pääsi lähtemään kotiin päin.

Ksatasen kanssa painelimme Jepuaa kohti. Voimaan tulleet talvinopeudet tekivät valtavia ruuhkia kasitielle, matkan teko oli hidasta. Vihdoin käännyimme Jepualle johtavalle mutkatielle. Opastaja tuli heti matkaan, savun haju oli voimakasta, ja se voimistui koko ajan Jepuaa lähestyessämme. Savua alkoi näkyä tielläkin. Lapuanjoen eteläpuolella oli itse palopesäke.

Paloautoja oli paljon, pari ambulanssiakin vartosi. Otin ensin kuvia Oravaisiin johtavalta tieltä. Sitten siirryin Seinäjoen tielle, josta myös valokuvasin. Harmi vain, että pimeys alkoi haitata.

Kun enempää kuvia ei ollut järkevä ottaa, lähdimme Ksatasen kanssa kotia kohti.

Ja jälleen ruuhkautui tie. Kun tämä tapahtui molemmilla kaistoilla ei ohittamaan kannattanut lähteä. Meidän jono kulki seitsemääkymppiä! En aivan statisti kuitenkaan ollut, noukein auton aina sieltä täältä, kun tilaa oli. Ja selvisihän se hitaus. Joku avolavan päällä kuomua kantava pick-up mateli jonon keulilla. Kun sen ohi pääsin saatoi nopeuden nostaa jopa kahdeksaan kymppiin. Lämpötila laski yhdeksästä kuuteen asteesen, ja siitäkin velä neljään Kokkolan jälkeen. Ilta pimeni jälleen nopeasti, visiiri auki hujautimme loppumatkan Perkkiöön, jonoista huolimatta arvokas reissu.