Ksatanen tutulla paikalla Ohtakarin sillalla.
Lämpötila pysytteli sitkeästi lähes kymmenessä asteessa, kun sitä parikertaa kontrolloin. Mikä estäisi tienpäälle lähtemistä? Kamppeet niskaan, ja Ksatanen käyntiin. Tankille suuntasimme ensimmäisen etapin. Ilma oli vuodenaikaan nähden leppoisan lämmintä. Aurinko oli painumassa metsien taakse, joten häikäisyäkään ei ollut. Ajelimme Ohtakariin, Vatungin "järven" kohdalta tien pinta oli rouhittu pois, aikomus kuulemma korottaa tietä patovalliksi uuden ja uljaan Vatungin järven vesien tielle nousun estämiseksi. Saapi nähdä.
Ohtakarissa oli melkein kesäinen tunnelma. Pari venettäkin pörisi veden pintaa pitkin. Kuvien oton jälkeen ei ollut suunnitelmaa, mihin suunnistaa. Kasitiellä keula kääntyi pohjoiseen. Kalajoen Hiekkasärkillä pysähdyimme seuraavan kerran. Kuvia muutama hämärtyvässä illassa. Jälleen oli suunta hukassa. No, Kalajoelle päin käännyimme, Kalajoelta Ylivieskaan menevälle tielle. Lokakuinen kuu paistoi suoraan edestä. Ilta hämärtyi nopeasti, valokiila alkoi näkyä yhä selvemmin tien pinnassa. Pyörä lensi kevyesti eteenpäin, maisema oli epätodellisen kaunis. Vähäinen utu leijui tien päällä, tässä udussa etenimme melkein äänettömästi, aineettomasti. Eskolaan päin käännyimme katuvalojen alta, vastaan tulevien autojen valot heijastuivat visiiristä, taivaalla viipyi vielä illan viimeistä kajoa.
Tällainen hetki ja ajon melkein epätodellinen keveys jää mieleen pitkäksi aikaa. Vauhti hiljeni huomaamatta, tiedostamatta, tätä ajoa en haluaisi lopettaa kesken. Rauhallisesti ajelimme Kannuksesta kasitielle ja kotiin. Elosuojassa annoin vielä Ksatasen käydä tyhjällä käynnillä, tuntui ettei tällaista ajoa saa lopettaa heti virta-avaimesta tylysti kääntämällä.
Pitkin kesää kun olen ajellut esimerkiksi Seitsemänsillan tietä, olen miettinyt onko veneilyssä ja moottoripyöräilyssä jotain yhtenevää. Mutta aina on tullut ajatus, nuo veneet ovat suurimman osan laiturissa, milloin niillä ajetaan. En nänyt yhdenkään paatin olevan liikkeellä. Tänä iltana tuo tilanne korjautui hieman. Näin jopa kaksi venettä viilettävän veden pintaa.
Ohtakari valmistautuu hämärän tuloon.
Kalajoen Hiekkasärkillä oli hämärä jo tullut.
Ilman salamaa jää Ksatanenkin melkein silhuetiksi. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti