Tulipalo

Anssu tankkaa Tohtoria.

Kaksi tankkia yhdessä pyörässä on ylellisyyttä.

Valon vähyys, huonontaa kuvien laatua, muutama otos palopaikalta.

Nettiä selaillessa huomasin Keskipohjanmaan sivuilla uutisen, että Jepuan vaneritehdas on tulessa. Tänä iltana ei ollut tarkoitus lainkaan lähteä ajelulle, mutta tuossa olisi pieni tavoite, käydä katsomassa onko tilanne hallinnassa.

Kamppeet päälle, ja viiden aikaan tielle tulipalo kiireellä, joka laimeni kun huomasin talvinopeusrajoitusten tulleen voimaan.

Kiirettä hillitsi sekin, että näin tutun pyörän huilailevan Kotieläinpuiston kohdalla olevassa liittymässä. Eikä kuskia missään. Kokeilin että moottori on kuuma, ei voi ajuri kaukana olla. Päätin lähteä ajelemaan Koutoselle päin jospa kävelijän tavoittaisi. Mutta ensin viesti kännykällä. Sitä näppäillessä Matin auto pysähtyi kohdalle, ja Anssu nousi kanisterin kanssa Nissanista.

Odotin että sai Suzukin käyntiin, ja pääsi lähtemään kotiin päin.

Ksatasen kanssa painelimme Jepuaa kohti. Voimaan tulleet talvinopeudet tekivät valtavia ruuhkia kasitielle, matkan teko oli hidasta. Vihdoin käännyimme Jepualle johtavalle mutkatielle. Opastaja tuli heti matkaan, savun haju oli voimakasta, ja se voimistui koko ajan Jepuaa lähestyessämme. Savua alkoi näkyä tielläkin. Lapuanjoen eteläpuolella oli itse palopesäke.

Paloautoja oli paljon, pari ambulanssiakin vartosi. Otin ensin kuvia Oravaisiin johtavalta tieltä. Sitten siirryin Seinäjoen tielle, josta myös valokuvasin. Harmi vain, että pimeys alkoi haitata.

Kun enempää kuvia ei ollut järkevä ottaa, lähdimme Ksatasen kanssa kotia kohti.

Ja jälleen ruuhkautui tie. Kun tämä tapahtui molemmilla kaistoilla ei ohittamaan kannattanut lähteä. Meidän jono kulki seitsemääkymppiä! En aivan statisti kuitenkaan ollut, noukein auton aina sieltä täältä, kun tilaa oli. Ja selvisihän se hitaus. Joku avolavan päällä kuomua kantava pick-up mateli jonon keulilla. Kun sen ohi pääsin saatoi nopeuden nostaa jopa kahdeksaan kymppiin. Lämpötila laski yhdeksästä kuuteen asteesen, ja siitäkin velä neljään Kokkolan jälkeen. Ilta pimeni jälleen nopeasti, visiiri auki hujautimme loppumatkan Perkkiöön, jonoista huolimatta arvokas reissu.

BMW K-100 LT kaksi vuotta 14.10.2008

Ksatanen ja kuski toivottelevat syntymäpäivänä sileitä kilometrejä tämän kauden loppupuolelle, ja ensi ajokaudelle. Jamaanveot Klaanille erityistoivotukset.

Todellisuudessa Ksatanen on jonkun verran vanhempi, kuin otsikko kertoo. Perkkiöön se tuli tasan kaksi vuotta sitten, 14.10.2006. Mittarilukema oli silloin kun kiersimme tutustumisreissulla "klassisen" 47377 km. Kuvassa olevasta, kun vähennetään tuo lukema, saadaan kahden vuoden saldoksi 31253 km. Kesää kohti vajaa 16.000 km.

Tässä kohdassa pysähdyimme myös kaksi vuotta sitten.
Näillä maakunnassa tapahtuvilla pienillä pyrähdyksillä on löytynyt "vakiopaikkoja" joiden kohdalla aina pysähdytään kun ohi ajetaan. Joskus nämä ovat myös retken kohteita. Tällä hetkellä niitä on neljä. Vanhin on Ohtakarin silta. Muut kolme ovat, Gertrusbron sillankorva, Norpan järvi, uutena Korpelan Voiman pato. Sattumaa tai ei, nämä kolme viimeistä ovat jokainen lähes saman matkan päässä Perkkiöstä. Näissä käynti tuottaa noin sadan kilometrin ajonautinnon. Ensi kesälle taitaa jäädä käynti kaikissa vakiopaikoissa samalla reissulla?
Ksatasen synttäriretkeksi valitsin Korpelan padon. Miksi, niin miksi? Nämä ajelut vain muodostuvat, niillä ei ole etukäteis suunnitelmaa, ei nytkään. Tai oli vähän.... Halusin käydä pysähtymässä tuossa Lohtajan kyltin kohdalla, koska niin teimme myös kaksi vuotta sitten. Kyltiltä matka jatkui Kannukseen ja Korpelaan. Ajoilma mitä parhain. Lämpöä vähän alle kymmenen astetta, leppoisa tuuli länneltä. Nämä lokakuun ajot ovat ennakko epäilyksistä huolimatta olleet ajoja parhaasta päästä. En olisi uskonut jos joku olisi sanonut pari vuotta sitten, että syksylläkin voi nauttia ajosta melkein kuin keväällä. Padolla otin kuvia, ja ylitin kieltomerkeistä huolimatta nyt melkein valmiin rakennelman. Ksatasen tosin jätin sillalle.
Pitkäksi venyneen tauon jälkeen kohti Toholampea. Pysähdyimme Lampin lavalla muutaman kuvan ajaksi. Toholammilta päästelimme juhlan kunniaksi Sieviin. Ilta alkoi jo hämärtyä, kuu ilmestyi pyörän peileihin, kun käännyimme Kannuksen suuntaan. Läpyskä oli paikalla, ja ajelin visiiri auki nauttien tuulen hivelystä kasvoille. Mittaria kun vilkaisin, huomasin sen pysyttelevän sitkeästi lähempänä sataaneljää-kuin kolmeakymppiä. Mikäs nyt Ksatasta lennätti. Tie oli melkein tyhjä kanssaliikennöitsijöistä, joten annoin mennä. Kannuksesta käännyimme Himangalla, ja jälleen vauhti nousi? Kasitiellä onneksi liikennettä niin, ettei pelkoa sakoista. Synttäriajelu oli todellinen elämys, kyllä moottoripyöräily on mukavaa!

Ilta-aurinko jättää hyvästit pato-altaalle. Vaikka Lestijoki virtaa melkein koko matkan aukeiden läpi, on tässä kohtaa joki vehmaiden metsien kätkössä.

Tämä voisi olla virallinen synttärikuva. Uusittu pato taustalla.

Pato-altaalla on suosittu uimapaikka, tänä kesänä allas oli melkein tyhjä, joten uimaankaan ei päässyt, ja nyt taitaa olla jo liian kylmä?

Patovalli on puoliympyrän muotoinen. Vesi oli lähes ihannekorkeudessa.

Toholammin lavaa kävin näyttämässä Ksataselle. Ei ollut ennen nähnytkään....

Leppoisia lokakuun tuulia

Liikennettä sillalla ja ....

sillan alta.

Vuodenaikaan nähden erityisen leuto henkäys kävi ulkona kun valmistauduimme Ksatasen kanssa sunnutai-ajeluun. Yhdentoista aikaan liikenteeseen. Tuuli oli voimakas mutta lämmin. Ajofiilinki iski heti. Kälviälle kiiruhdimme, josta jatkoimme myötäsessä Kannukseen. Tien pinta oli kosteaa, pyörä kulki tavattoman kevyesti. Eskolan sillalta otin muutamat kuvat. Sieviin hurahdimme hetkessä, josta Nivalaan. Tuiskulan pihalla jälleen kuvia. Nivalasta Haapaveden risteykseen, hieman kuoppaista tietä Haapavedelle. Jälleen muutama kuva. Pyhäjoen pohjapuolta kallistelimme sivutuulessa Oulaista kohti. Ajonautinto jatkui entisellään. Oulanen on tullut ohitettua usein kaasua lisäämällä, nyt ajelin pitkin poikin tätä yllättävän "isoksi" kasvanutta kaupunkia. Ja uutta oli rakenteilla. Nesteellä tankkasin. Ylivieskan tie on hyvässä kunnossa, Ksatasen männät takoivat vikkelää kun painoimme vastatuulta kohti. Vauhtia tuuli ei onnistunut hillitsemään. Ylivieskasta, ajelimme jälleen joen pohjapuolta, nyt Kalajoen, Alavieskaan, josta Raution kautta Himangalle ja kotiin. Oli mahtava ajeluilma. Tuli melkein keväinen fiilinki mieleen.

Tuiskulassa pari kurapyörää nautti pihan lätäköistä. Ksatasta vähän hirvitti kastella kumejaan.

Tässä näkyy miten kuva valehtelee. Tuo mäki ilmoitetaan nosevan peräti 9 %!. Nouseekin, mutta kuvan mukaan melkein tasaista näyttäisi olevan.

Lokakuinen kuutamoajelu

Ksatanen tutulla paikalla Ohtakarin sillalla.
Lämpötila pysytteli sitkeästi lähes kymmenessä asteessa, kun sitä parikertaa kontrolloin. Mikä estäisi tienpäälle lähtemistä? Kamppeet niskaan, ja Ksatanen käyntiin. Tankille suuntasimme ensimmäisen etapin. Ilma oli vuodenaikaan nähden leppoisan lämmintä. Aurinko oli painumassa metsien taakse, joten häikäisyäkään ei ollut. Ajelimme Ohtakariin, Vatungin "järven" kohdalta tien pinta oli rouhittu pois, aikomus kuulemma korottaa tietä patovalliksi uuden ja uljaan Vatungin järven vesien tielle nousun estämiseksi. Saapi nähdä.
Ohtakarissa oli melkein kesäinen tunnelma. Pari venettäkin pörisi veden pintaa pitkin. Kuvien oton jälkeen ei ollut suunnitelmaa, mihin suunnistaa. Kasitiellä keula kääntyi pohjoiseen. Kalajoen Hiekkasärkillä pysähdyimme seuraavan kerran. Kuvia muutama hämärtyvässä illassa. Jälleen oli suunta hukassa. No, Kalajoelle päin käännyimme, Kalajoelta Ylivieskaan menevälle tielle. Lokakuinen kuu paistoi suoraan edestä. Ilta hämärtyi nopeasti, valokiila alkoi näkyä yhä selvemmin tien pinnassa. Pyörä lensi kevyesti eteenpäin, maisema oli epätodellisen kaunis. Vähäinen utu leijui tien päällä, tässä udussa etenimme melkein äänettömästi, aineettomasti. Eskolaan päin käännyimme katuvalojen alta, vastaan tulevien autojen valot heijastuivat visiiristä, taivaalla viipyi vielä illan viimeistä kajoa.
Tällainen hetki ja ajon melkein epätodellinen keveys jää mieleen pitkäksi aikaa. Vauhti hiljeni huomaamatta, tiedostamatta, tätä ajoa en haluaisi lopettaa kesken. Rauhallisesti ajelimme Kannuksesta kasitielle ja kotiin. Elosuojassa annoin vielä Ksatasen käydä tyhjällä käynnillä, tuntui ettei tällaista ajoa saa lopettaa heti virta-avaimesta tylysti kääntämällä.

Pitkin kesää kun olen ajellut esimerkiksi Seitsemänsillan tietä, olen miettinyt onko veneilyssä ja moottoripyöräilyssä jotain yhtenevää. Mutta aina on tullut ajatus, nuo veneet ovat suurimman osan laiturissa, milloin niillä ajetaan. En nänyt yhdenkään paatin olevan liikkeellä. Tänä iltana tuo tilanne korjautui hieman. Näin jopa kaksi venettä viilettävän veden pintaa.

Ohtakari valmistautuu hämärän tuloon.

Kalajoen Hiekkasärkillä oli hämärä jo tullut.

Ilman salamaa jää Ksatanenkin melkein silhuetiksi.

Lappajärven laineet

Emetin järvellä ensimmäinen pysähdys.

Tätä kuvaa ottaessani välähti, toimisiko läpyskä tässä kelissä. Toimi!

Yhtään moottoripyörää en nähnyt koko reissulla. Evijärven st ykkösen piha oli autio muista pyöristä.

Liput lepattavat tuulessa. Tästä matka jatkui vastatuuleen.

Lappajärvi oli melkein tyyni, aaltoja haluavan olisi pitänyt ajaa Karvalan seuduille.

Vaikka maalla tuuli sitä ei aallokosta huomannut. Läpyskä eliminoi myös maatuulen.

Räyringin kylän nättiä järvenrantamaisemaa.

Pilvipoutainen, viiden plus asteen lämpöinen ilma pisti ajohalut liikkeelle. Ja aikaisin. Ennen puolta yhdeksää olimme Ksatasen kanssa tienpäällä. Kokkolan kautta paahdoimme Jyväskylän tielle, Emetin järvellä otin muutamat kuvat, ja kiersin läpyskän paikalle! Päätin nautiskella tämän päivän ajossa äänettömyydestä, ja siitä, että voi ajaa visiiri auki ilman kylmiä ilmavirtauksia. Ajelimme Kaustiselle sopuisaa sataa todellista nopeutta, ja läpyskä toimi kuin ajatus. Kauhavan tielle käännyimme ilman mitään ennakkosuunnitelmaa. Evijärvellä ajelin nuorisoseuran talon pihaan, ja taas kuvia. Kahvit st-ykkösellä. Pientä vesisateen poikasta teetteli, kun valmistauduin jatkamaan matkaa. Ajattelin, että pitää tarkistaa, miten Lappajärvi varautuu talveen. Ja navakka vastatuuli lupaili aallokkoakin järvelle.

Ei se aaltoillut, tuuli tuli sittenkin maalta järven pohjoispäässä. Kuvia otin siitä huolimatta. Vimpelistä käännyimme Veteliä kohti. Mutkainen tie houkutteli lievään vauhdin pitoon. Räyrigissä kiertelin yllättävän asuttua kylää vähän aikaa, kuvasin Räyringin tanssilavan, ja matkaan. Suuntana Halsua. Sillanpään kautta kulkeva tie on loivamutkaista hyväpintaista asfalttia. Jälleen piti hillitä matkavauhtia. Halsualla kiersin Masalan pihan kautta. Jonkin verran aaltoa Halsuajärvessä. Köyhäjoelle suhahdimme hetkessä, isoatietä Ullavan risteykseen, ja ajattelin että tässä voisi jälleen vähän kokeilla venttiilin nousua sopivan mutkaisella pätkällä. Mutta Primera jolkutteli niin pahasti edessä, että ajo jäi köröttelyksi sen perässä. Ennen taajaama merkkiä ajoin sivu. Välikylässä pysähdyin ja otin kuvia nuorisoseuran talosta. Juuri kun laitoin kypärää päähän, eikös Primera ajellut ohi. Seuraavassa sopivassa paikassa ohitimme Ksatasen kanssa tuon seitsemääkymppiä ajelevan Nissanin. Kälviä tuli äkkiä, samoin Peitso. Kun aamulla oli ollut viisi astetta, Lappajärvellä kymmenen, niin nyt mittari näytti jo kolmeatoista ja puolta! Kasitiellä myötätuulessa tyhjällä käynillä kotiin. Syksyiseksi ajoksi hyvä fiilinki!

Lämpötila plus kuusi

Viideltä saimme Ksatasen kanssa ajatuksen kokeilla tällaista vähän viileämpää keliä. Normaali ajovarustus päälle ja tielle. Pohjoiseen päin ajelimme. Tuuli oli kohtalainen, taivas pilvessä. Tarkoitus oli käydä Himagalla kääntymässä, mutta ajo jatkuikin Torvenkylän risteykseen, jossa U-käännös, ja Himangalle takaisin. Mutta kun ei ollut kylmä, ja Ksatanen kulki herkästi käänsin Kannusta kohti. Väliviirteen kautta huristelimme takaisin kasitielle ja kotiin. Tällä kelillä ei vielä kylmä hätistele, kate pitää siitä huolen. Kahvalämmittäjiä pidin muodon vuoksi päällä muutaman kerran. Ainut negatiivinen seikka oli, että nopeus meinasi karata muutaman kerran ylä kanttiin. Jos tällaista jatkuu, saa Ksatanen harppoa vielä lukemattomia kilometrejä ennen talvitaukoa.