Elokuun kunniaksi

Elokuun viimeinen päivä. Hyytävän kylmä tuuli. Erittäin sopiva ajoilma Ksatasen kanssa liikkumiseen.
Puolenpäivän jälkeen huristelimme Kokkolaa kohti, biskobin kautta Jyväskylän tielle, Sokojan kautta lentokentän kiitoradan päähän.

Tässä vakiopaikalta otettu kuva. Metsä suojasi tuulelta, tuntui jopa lämpimältä. Ajokeli kuitenkin mainio, tästä oli hyvä jatkaa.

Kruunupyystä jatkoimme kasitielle, Mysingillä tankkaus. Tänä kesänä ovat ajonopeudet olleet viimekesää alhaisemmat, joten kulutuslukematkin edellistä kesää pienempiä. Usein on mennyt alle viiden litran keskikulutus.

Kasitietä edelleen etelää kohti. Lapuanjoen pohjapuolen mutkatietä kallistelimme Alahärmään. Vaikka Ksatasen takarengas pyörinyt kohta kaksikymmentätuhatta kilometriä, voi pyörällä kallistella aivan riittävästi, ajotaito tulee vastaan. Alahärmästä suunta Kortesjärveä kohti.

Jällen piti tässä pysähtyä ja ottaa muutamat kuvat! Merkillistä. Tästä parikilometriä eteenpäin meinasi tulla itku silmään. Oli sipulin noston aika. Iso sipulivainio vasemmalla puolen tietä tuoksui voimakkaasti. Jonkinlainen perunapuimuria muistuttava kone nosteli sipulit maasta.

Evijärvellä kiertelimme vähän aikaa pienempiä teitä, kunnes palasimme Pietarsaareen johtavalle väylälle. Kasitiellä tuuli melkein vastaisesti. Katteen sisällä lämpötila näytti viittätoista astetta, ulkopuolella kymmentä. Tällaisen ilman ajoihin Ksatanen on kuin tehty.

Vanhantien kautta päästelimme kotiin, matka loppui taasen kesken!

Kaksinkertaista ajonautintoa

Lämpötila pysytteli sitkeästi parissakymmenessä asteessa, maa oli märkää sateen jäljiltä, pari pisaraa jäänyt Ksatasenkin istumelle, kun starttasimme kauppareissulle. Muutama peruselintarvike kuulemma puuttui ruokavalikoimasta, joten käsky kävi kauppaan.
Ajelimme rauhallisesti Alaviirteen kautta Kannukseen, pohjapuolen tietä Toholammille päin, mutta käännyimekin Korpelan padolle katsomaan, ovatko saaneet mitään aikaan, sitten viime käyntimme.
Vähäistä on ollut edistyminen. Vettä tuli kovalla pauhulla särjetystä patoaukosta.

Ksatanen sai osansa vesipärskeestä. Kyllä kesä kuivaa minkä kastelee.

Padolta ajelimme Toholampille, eikä sielläkään liikenneympyrän rakentaminen ollut paljoa edistynyt. Ajoilma mitä parhain. Kieltämättä Toholammin jokilaakso on komean näköistä. Seuraava etappi sitten ei tarjonnutkaan esteettisiä katseluelämyksiä. Toholammin ja Rahkosen välinen taival on kitukasvuista metsää ja suota.

Alihaapalassa tankkasin, jo olin vähällä unohtaa käydä kaupassa.

Kaustisen kautta ajelimme pienessä vesitihkussa Kokkolaan. Taivas kirkastui jo Emetissä. Koutosen kohdalla leikkasivat tiehen uria nopeusnäytön antureita varten. Moottoripyörät eivät noita lankoja saa aktiivisiksi.

Kotiin ajelimme suorinta tietä.

Ja sitten pyörän vaihto. Mitsin polkaisin liikenteeseen. Nyt on ottanut tavaksi lähteä ensimmäisellä.

Mukava kontrasti kahden pyörän välillä. Mietin ajaessa, kumpi parempi?

Siihen ei vastausta löydy. Mitsillä ajaessa on ajotapahtumassa koko ajan mukana, Ksatanen toimii paljon itsenäisemmin. Voisi varmaan sanoa, että molemmat parempia omilla alueillaan.

Ohtakarissa oli tyyntä.

Horisontti häipyi illan kajoon. Ilma oli kostean lämmintä.

MZ tutulla paikalla. Ei ole tullut laskettua montako kertaa olen pyöristä kuvia ottanut tuolla levikkeellä.

Ajelin hiljalleen kotiin, kaksitahtinen soi tasaisesti, tuuli humisi leppeästi kypärän sisään, kevyt pyörä suhisi asfalttia pitkin, kotona tutut sammutusrituaalit, joita kädet yrittävät joskus tehdä myös Ksatasta sammuttaessa. Nyt ne olivat tarpeen.

Tuttuja teitä

Teerijärvi, vähän kaikesta sivussa oleva kylä. Rauhallinen, unelias tunnelma, järvelläkään ei aallot pauhaa. Onhan Teerijärvellä, Kalles Motors!

Perjantai iltana päätimme Ksatasen kanssa käydä pienellä ajelulla. Mitään suurta seikkailua, tai eksoottista teemaa ei tähän ajeluun sisältynyt.
Kokkolaan päin kävi matka, biskobin mutkien kautta Jyväskylän tielle, edelleen Teerijärven risteykseen, josta loivaa mutkatietä kylälle. Ilta-auringon kultaamasta järvestä muutamat kuvat.
Lämpöä sopivat parikymmentä astetta, törskypilviä taivaalla. Päätin käydä Kallen paikalla. Mutta ajo oli niin mukavan tuntuista, etten malttanut, vaan suunnistin Småböndersin mutkiin. Tien pinta oli hyvässä kunnossa, lietevaunujen rattaat vain joissakin kohdin levittäneet likaa raitelille. Räyrigistä käännyimme Halsuaa kohti. Kolmeatoista sitten Kokkolan suuntaan. Kaustisilla tankkaus. Hiljalleen valuimme rannikolle päin, muutama autokin piti ohittaa. Kasitiellä oli kohtuullisesti liikennettä, ei kuitenkaan ruuhkiin asti.
Tämähän oli mukava lenkki, ja mittariinkin kertyi vähän yli kaksisataa kilometriä.

Kaartelua

Aamulla suuntasin Kalajokea kohti, ilma oli sopivan lämmintä, nyt olisi mukava ajaa pitkäkin lenkki. Rajoitus: Kalajoella oli koirahommiin liittyvä kurssi. Mutta puoli kahden maissa olin taasen kotimatkalla. Ajelin Alavieskaan, ja pienen mutkan kautta jatkoin Ylivieskaan. Ympyrästä oikealle. Hilkulla oli, etten kuitenkin kääntynyt vasemmalle Oulaisia kohti. Mutta illalla olevat bandiharj. estivät aikeen. Sievistä ajelimme Ksatasen kanssa Kannukseen, Alaviirteelle ja kotiin. Lyhyt lenkki, täysin ilman tapahtumia, mutta olisihan tuota jatkanut vaikka puoliin öihin. Kotona viesti, harjoitukset peruuntuneet!!

Tuuliko Norpanjärvellä?

Ksatanen on paljon paremman näköinen housut jalassa....

Kuin ilman. Eikä ajo-ominaisuuksissa mitään eroa oliko laukut tai ei.

Ohtakarissa tuuli kun ajelin sinne pienellä ilta-ajelun poikasella. Entäs Norpan järvellä, ylettyykö tämä tuuli sinne, ja saako mitään aikaan.

Vanhaa tietä kallistelin Marinkaisiin. Vaikka asteita oli vain viitisentoista, ilma kuitenkin mukavan leppoisaa. Kälviällä asfaltointi urakka käynnissä. Oli pikkusen palio liukas se kuuluisa liikenneympyrä. Kälviä - Ullava välinen tie on pysynyt hyvässä kunnossa päälysteen uusimisen jäljiltä. Ullavan pää jopa erinomainen. Reilua mittarisatasta ajelimme Ullavaa kohti. Kannukseen johtava tie ei ole hyvässä kunnossa, parit jopa vaaralliset töyssyt jätetty korjaamatta.

Ei Norpalla tuullut. Eikä aaltoillut. Vaikka oli tyven, ei ilmassa ollut hallaa lupaavaa koleutta.

Lämpömittarikin oli samaa mieltä. Kannuksen päässä tie parani ajettavaan kuntoon. Päätin käydä vielä kuvaamassa Ruotsalon seurojentalon. Joten ajelimme Vitikkaan, sieltä vanhaa tietä Ruotsaloon, muutamat kuvat, ja kotiin päästelimme komeasti kasitietä.

Kierros Keski-Suomeen

Tuliko Anssulle kiire valmistautumaan Keski-Suomen kierrokselle? Vai onko tuo alku pienelle Länsi-Suomen kierrokselle?

Viime vuonna melkein tähän aikaan kävivät Eki Linna ja Anu Pölkki Saksanmaalla ostoksilla. Ostoskoriin kertyi lähinnä moottoripyörien kulutusosia. Anssulle myös tuli Boxeribemarin tiivisteitä.
Kävimme syksyllä Keski-Suomessa hakureissulla, mutta silloin polkumme Saksankävijöiden kanssa eivät kohdanneet.

Anssun lähtökiireestä huolimatta odotimme Ksatasen kanssa Kokkolan ABCn parkkipaikalla. Nyt oli Ksatasella kaveri, pikkuveli seitenviitonen Hämeenlinnasta. Anssu saapui täsmällisesti viisitoista minuuttia myöhässä! Polkaisimme tielle, ajelimme Sokojan mutkien kautta alkumatkan. Jyväskylän tielle nousimme Korkeahuhdassa. Vaikka lämpömittari valehteli kahtakymmentä astetta, oli ilma paljon kylmemmän oloista. Ksatasen ohjaamoon ei kylmyys tunkeutunut.

Ennen Veteliä tuli pieni kylällinen taloja vastaan. Vimpeliin päin käännyimme kolmetoista tieltä melkein heti kylän ohitettua meidät.

(ps. Ei ollut pienen kylän taloja, vaan Kaustarin uusi koulu, joka tuli osina vastaan.)
Vimpelissä pysähdyimme st-huoltamolle, joimme kahvit oikein vanhanaikaisessa kahvilassa. Mukava tummu kaatoi itse kahvit kuppeihin, ja haki takahuoneesta tuoreet possut lautasille. Suosittelen. Hupaisaa oli katsoa eläkeläispariskunnan jokeripelien peluuta.
Lievää peliriippuvuutta havaittavissa?

Ähtärissä oli tänä viikonloppuna Veteraaniralli, moottoripyörille. Tankille pysähtyi viimeisen päälle entistetty Jawa 250. Vuosimallia -65. Ajeli meidän edellä pitkän matkaa, Jawaksi päästeli kovaa kyytiä, oli mukava nuuskia kaksitahtisen tuoksuja kun ajelimme perässä.

Anssu on joskus moittinut matkoilla, ettei ole kenttää? Nyt luulisi senkin riittävän maston harusten alla?

Tämä masto sijaitsi reittimme varrella, joka jatkui Ähtäristä Saarijärveä kohti, Väätäiskylän kautta ajelimme.

Ennen Saarijärveä Mahlun kylän laitamilla on Rutas-Matin asuinkenttä. Matti oli saanut unessa käskyn pystyttää "maapallopatsas" että ihmiskunta pelastuisi. Matti oli aseseppä, kalastaja, metsästäjä, ja erakko. Kuoli tuhatyhdeksänsataa kuusikymmentä luvulla.

Alkeellinen oli Matin asuinkämppäkin.

Saarijärven entisellä "rantaessolla" nykyisellä "rantastykkösellä" odottelimme moottoripyöräilijä legenda Eki Linnaa. Erkki Linna on ajanut satojatuhansia kilometrejä moottoripyörillä. Eniten MZteillä. Kymmeniä vuosia ympäri vuoden MZtit kuljettivat Ekiä. Mitä kylmempi sen parempi. Nyt on alla BMW 650 boxeri.

Tänä keväänä Eki ja Anu kävivät Sveitsin alpeilla serpentiinejä kokeilemassa.

Anssu sai tiivisteet, ja sen kunniaksi joimme nisukahvit. Samalla kun Kovalainen tuli formuloissa ensimmäisenä maaliin.

Oli mukava jälleen jutella Erkin kanssa. Hyvillä mielin lähdimme rannikkoa kohti.

Ajelimme rauhallista vauhtia, Kyyjärvellä tankkasin. Kaustisilla ostimme batteryt.

Konnan piti päästä samaan kuvaan matkalaisten kanssa.

Kaustisilta Kokkolaan tuntui olevan alamäkeä, niin keveästi meni. Niinhän se onkin. Anssu kääntyi Rytimäelle. Jatkoin kasitietä. Jos viidensadan kilometrin automatkan jälkeen sanottaisiin: "aja vielä Karhin kautta" pitäisin sitä erittäin huonona pilana. Nyt ajoin Ksatasella Karhin kautta vanhaatietä kotiin. Ja viisisataa kilometriä tuli täyteen.