Suunnitelma ja sen toteutus. Oulunjärven kierros

Uusi etukumi, uudenmallinen läpyskä parantavat Ksatasen matkapyöräominaisuuksia entisestään.

Kaksi kuoli, ja kolme loukkaantui tulipalossa Kalajoella.

Tämä oli ennen Aino Kestin valtakuntaa

Läpyskän kuvaustauko. Suunnitteilla vielä pari kolme prototyyppiä, voiko tuota vielä pienentää, ominaisuuksien kärsimättä?

Oulunjärvi näyttäytyi näin komeasta kulmasta ensimmäistä kertaa. Tämän jälkeen se pilkahteli näkyviin aina silloin tällöin, todisteeksi oikealla tiellä olemisesta.

Vaalan S-Market on hieman vaatimattoman oloinen.

Välipala tauko Vaalan ja Paltamon puolessa välissä. Lämmintä riitti.

Paltamossa oli kansaa liikkeellä. Jokin tapahtuma menossa?

Vuolijoen kirkko, yhtä vaatimaton, kuin kylän keskusta.

Tällä tauolla tuhottiin loput eväistä. Matkaa kierroksen täyttymiseen vajaat kymmenen kilometriä.

Tässä tienhaarassa tuli Oulunjärven kierros täyteen.

Ja kun vasemmalle käännyin oli suunta oikea, rannikolle pyrkiessäni.

Fiilistelyä 30.01.2008 Vanha kulunut sanonta kertoo, että matka tehdään kolme kertaa: Suunnittelu – Matka – Jälkipuinti. Moottoripyörä ajeluun tämä määritelmä sopii kuin valettu. En tiedä, kumpi on ensi maanantain miitingissä enemmän esillä, jälkipuinti, vai uusien ajelujen suunnittelu? Tässä makustelin tällaisen reitin kartalta. Oulunjärven kierros: Kun toteuttamisen aika tulee, reitti saattaa muuttua moneltakin kohtaa, mutta on mukava olla olemassa vähän sapluunaa mihin ajelee. Ja toteutuuhan tässä tuo ensinmainittu matkan määritelmä. Miltäs tuntuisi tällainen, koko sunnuntain kestävä ajelulenkki? Tämän ehdotelman tein Jamaanveot klaanille tammikuussa. Mutta Klaani on nyt hieman vaiheessa, enkä usko, että olisin saanut kumppaneita kierrokselle, päätin toteuttaa reitin soolona.

Suunnitelma sinisellä, toteutus punasella.

Aamusta lähdettävä, ja ilta tulee melko varmasti vastaan ennen kuin lenkki on tehty. Matkaan siis. Melkein aamusta lähdin kello oli yhdeksän tänä kahdentenakymmenentenäviidentenä toukokuuta, kun starttasin Ksatasen tielle. Lohtajalta pohjoiseen, verryttelyä satasen kilometriä, Raahesta poikkeaminen itä-kaakkoon, vajaa neljäkymmentä kilometriä, olemme Vihannissa. Tässä kohtaa poikkesin suunnitellullta reitiltä. Käännyinkin jo Pyhäjoelta itään. Syy tähän oli saada kuvia legendaarisesta keikkapaikasta, Pyhänkosken Ns. talosta. Siellä Aino Prittinen piti esikuntineen reippaita tansseja kuusikymmenluvulla, aina oli talo täynnä. Oulaisten kautta suunta pohjoiseen, Vihantiin. Vihannista jälleen pohjoista kohti. Mutta vain parikymmentä kilometriä. Paavolasta itä-kaakkoon taasen parikymmentä kilometriä, Rantsilan pitäjässä olemme. Voisi juoda kahvit! Ei pakottanut vielä kahvihammas Rantsilassa, vaan kaakko suuntana jälleen. Uljuan tekoaltaan pohjapuolta Pihkalanrantaan, josta koukkaus koilliseen, Kestilään. Kestilästä matka jatkuu hyvää vauhtia Oulunjärveä kohti. Säräsniemen tienhaarasta käännymme pohjoiseen. Järven rantaa ylös Vaalaan. Rantsilasta Vaalaan kertyy matkaa yli kanhdeksankymmentä kilometriä. Pieni paussi voisi tehdä hyvää. Paussia pidinkin niin kauan kun S-Marketista viinirypäleitten ja parin voimajuoma tölkin ostaminen kesti. Tankkaukseen ei vielä kannata ryhtyä. Onhan matkaa tullut vasta vähän päälle kaksisataa kuusikymmentä kilometriä. Vaalasta on mukava päästellä itä-kaakkoon Oulunjärven rantaa. Mukavaa olikin, pysähdyin sopivalle paikalle maistelemaan ostoksia. Paltamossa voi lirutella tankkiin vähän bensaa. Bensan lirutteluksi meni Paltamon pysähdys. Kovasti oli sakkia liikkeellä. Matkaa Vaalasta vain viisikymmentä viisi kilometriä. Kajaani ohitetaan kättä nostamalla. Muistin tämän ja nostin kättä kolme kertaa ohittaessani Kajaania! Sitten noustaan luodetta kohti, Oulunjärvi oikealla kädellä. Vuolijoella pysähdyin ihmettelemään olematonta taajaamaa. Kirkosta toki pari kuvaa. Säräsiniemen risteyksessä tulee Oulunjärven kierros täyteen. Tulihan se, parit kuvat todisteeksi. Paltamosta tähän satakaksikymmentä kaksi kilometriä. Nyt pieni pohdita miten takaisin. Anssu kammoaa Kajaani-Kokkola tietä, siltä on pysyttävä poissa. Vaikka Anssu ei mukana kammosin minäkin ko. tietä ja noudatin talvella laadittua reittiä. Ajetaan takaisin Kestilään! Pihkalanrannan risteyksestä uutta polkua pitkin Suomen keskipisteeseen, Piippolaksi kutsuvat. Mainiot tiet houkuttelisivat Pyhännän suuntaan, mutta valitsemme reitin Leskelä, Ojakylä, Haapavesi. Matkaa taitettu Säräsniemeltä yhdeksänkymmentä kilometriä. Haapaveden ABC,llä juodaan kahvit, nälkäisimmät syö jäätelön. Vauhdin nälkää sen verran että Haapaveden ohitin heittämällä. Haapavedeltä ajelemme Ylivieskaan, Rautioon, Himangalle ja kotiin. En muistanut tuota Raution kautta suunnitelmaa, joten ajelin Kannuksen kautta kotiin. Yhdelle päivälle sopiva nykäisy. Matkaa kertyy yhteensä kuusisataan kolmekymmentä yhdeksän kilometriä. Kyllä tuo yhdelle päivälle riitti. Ja tuli todisetuksi uuden läpyskän erinomaisuus. Klausin tuomasta materiaalista tein, ja toimi erittäin hyvin. Matkaa kertyi 647 km. Oulaisten kautta hieman pitenpi kuin suunniteltu. Lämpötila pysytteli melkein koko matkan parinkymmenen asteen lämpimämmällä puolella. Ennen Vaalaa pieni lämpötilan lasku.

Teema kolmonen valmis

Tänään laitoin alle uuden etukumin, Metzler Marathon 880.
Edellisellä samanlaisella tuli matkaa taitettua 27753 km. Kohtuullisen kestävä rengas. Nyt loppupeleissä alkoi pitkittäisurat hirvittää. Onneksi tänä keväänä ei sateita ole ollut kuin nimeksi. Mutta tuo uraherkkyys ilmensi ajetut kilometrimäärät. Pienellä koeajo lenkillä tuntui uskomattomalta, kun saattoi Koivistontielläkin ajella keskikohdan "halkeamassa" eikä mitään hiuksianostattavaa luikertelua. Seuraavan vaihdon teen ehkä hieman aiemmin.....

Läpyskä, lärpyttimiä, ja etukumi

Tässä läpyskä paikallaan. Tuollainen lisäys pleksiin tekee ihmeitä. Tuossa oleva on miltei läpinäkymättömäksi patinoitunut ja naarmuinen.
Irroittamisen jälkeen alkoi tuuli taasen jytistä, joka sekin on myönnettävä, musiikkia korville. Kuitenkin pitkässä juoksussa läpyskä paikallaan. Purmon seutuvilta kuvat.

Ei ollut suuressa ja kauniissa sellaisia lärpyttimiä kuin olisin halunut. Kauppa tuntui muuten käyvän. Tämä kuva on puolestaan Nurmosta.

Mikä tuo on? Uudenlaista rakennusarkkitehtuuria? Tuleeko tuohon kerrostalo, tai näkötorni. Esitteessä veikataan terminaalin olevan rakentelun lopputulos?

Pikaiset kuvat Gertrusbron parkista. Kädet meinas paleltua kuvaa ottaessa. Ja näyttää viileät säät jatkuvan vielä ensiviikollakin?

Toukokuun 17 aamu ei poikennut tämän viikon aamujen säätilasta vähääkään, kipakan yöpakkasen jälkeen heräävä tuuli teki ilman hyytäväksi. Mielenkiintoinen ajelukeli. Puoli yhdeksältä Ksatanen liikkeelle, vaatetta hieman runsaammin päällä. Matkalla oli kaksi teemaa, kolmas teema tuli yllättäen mukaan. Teema ykkönen, olin värkännyt vanhasta pleksin palasesta lukemattomien mittausten, kulmien säätöjen, reunojen pyöristysten jälkeen tuulenohjaimen jonka ulkonäkö selviää kuvasta. Ja huolellinen esityö tuotti hedelmää, läpyskä toimi juuri niinkuin pitikin. Poisti suurimman osan kypärään kohdistuvasta tuulen melusta, ja samalla vanhan visiirin vääntymisestä johtuvat ilmapiikit jäivät pois. Haittana huono näkyvyys miltei läpinäkymättömän naarmuisen pleksin palasen läpi. Mutta uudesta pleksistä tehtynä mainio tuulen ohjain. Matkan toinen teema oli lärpyttimien haku Pohjois-Suomen suurimmasta ja kauneimmasta. Nurmoon siis suunnistimme, Purmon kautta. Ilma oli "hieman" viileää. Purmon ja Lillbyn välisellä metsäosuudella tein testiin kuuluva läpyskän poiston, havainnoidakseni muutoksen. Se oli nätisti sanottuna järkyttävä. Ensiviikolla suunta pleksikauppaan. Nurmoon liikkeestä ei sellaisia lärpyttimiä löytynyt, että olisin tyytyväinen.

Vaikka lämpömittari yritti näyttää parhaimmillaan viittätoistakin astetta, huonoimmillaan kuutta, oli ilma viiltävän kylmää. Vähäisiä lämpöpiikkejä tuli metsäisillä osuuksilla kun aurinko pääsi paistamaan pilvien raoista. Mutta käsittämättömän kylmää ilmaa kohtasimme Ksatasen kanssa melkein koko matkan. Ala-Härmässä piti oikein pysähtyä kummastelemaan tornirakennelmaa. Kuva todisteena. Gertrusbroossa lämittelytauko, ja minkä avokäsin tarkeni olla, niin parit kuvat. Ja se teema kolme: Aamulla oli Kokkolan eteläisellä ohikulkutiellä poliisirivistö puhalluslamp.... pillit valmiina, sehän vain hyvä asia, mutta kauhukseni muistin silestone eturenkaan. Onneksi puhalluttaminen vei niin konstan huomion ettei huomannut sileää etusta. Järkytyin asiasta niin, että tullessa hain Vianorista uuden renkaan, jonka paikalle laitto ensiviikolla.

Loppua kohti ajofiilinki alkoi taasen tarttua hanskoihin, eikä olisikaan malttanut lopettaa, pientä jälkivilua tosin jäi jäljelle. Sauna on lämpenemässä.

Kaikki tiet eivät vie Roomaan?

Eskolassa enimmäinen pysähdys. rautaa liikenteessä.

Tämän sunnuntain teema alkoi tästä. Kauhava 160 km

Tämä on Toholampi. Pieni kylä Keski-Pohjanmaalla, ainakin tästä kuvasta päätellen.

Kaustinen leveilee liikenneympyröillään, katuelämä erittäin vilkasta? (ps. mikähän kylä jää kolmion taakse? Kahavit jamaanklaanin tietäjälle, sitten joskus vuonna sata, jos yhteisajo sattuisi kohdalle)

Tässä ensimmäinen etappi. Ylivieska 155 km. Kauhava ei mitään. No ei hätiä ajetaan sinne mistä tie alkaa.

Ei nuo numerot stemmaa sitten millään.

Väliäkös sillä, lämpöä kolmekymmentä, liukasliikkeinen pyörä odottamassa lähtökäskyä ja tietä riittämiin edessä. Vau!

Vievätkö kaikki tiet sitten Roomaan?

Ei ainakaan Ylivieska - Kauhava tie, koska se alkaa viittojen mukaan Ylivieskasta, ja päättyy Kauhavalle, tai päinvastoin. Tuo piti tarkistaa.

Sunnuntai-aamuna kahdeksan aikaan syöksyimme Ksatasen kanssa tien päälle. Kälviän kautta Sievin Asemakylälle josta Ylivieskaan. Kyltissä luki Kauhava 160 km. Kuvan oton jälkeen suuntasimme Kauhavaa kohti. Toholammilla kuva todisteeksi, että olimme oikealla tiellä. Alihaapalalla tankkaus. Olin vähällä joutua uuden t-paidan omistajaksi, vaikka yritin kuinka todistella tummalle pojalle, että olen harkinnut osan omistakin myydä yleisillä markkinoilla. Onko pakkoo? Kaustisella jälleen kuvia. Evijärvellä tankkasin itseni Batteryllä. Loppumatka Kauhavalle hujahti hetkessä. Kuva kyltistä jossa numerot: Ylivieska 155 km. Minua oli jymäytetty? Viisi kilometriä puuttui. Päättelin, että Etelä-Pohojolaisilla on tuon verran pitemmät askeleet kuin Pohojos-Pohojammaalaisilla. Sitten älysin, ettei tie loppunutkaan Kauhavalle vaan jatkui T-risteykseen Lapualle menevälle tielle. Mutta eivät sielläkään numerot passanneet. Nyt niitä kilometrejä oli liikaa. Mitäs tuota murehtimaan, pyörän lämpömittari näytti +30 astetta. Ajelimme suurella mielihyvällä rannikkoa kohti hirmuisen etelätuulen pitäessä meille seuraa, ja meidät valppaana. Kasitiellä tuuli alkoi kääntyä lännelle, ja mitä pohjoisemmaksi tultiin, pyrki vastaiseksi. Ilma kylmeni kilometri kilomertiltä. Seurailin mittaria, Pietarsaaren kohdalla vielä 20 astetta, Kokkolassa 15 ja kun sammutin pyörän kotona, olivat loppulukemat 12.5 astetta . Kaiken lisäksi Marinkaisista lähtien tie alkoi olla märkää, Sorrossa jo visiirikin kastui. Etelä-Pohjanmaalta varastoitunut lämpö piti olon mellevänä, oli jopa virkistävää tuntea ilman kylmenemisen. Mukavissa tunnelmissa päättyi tämän sunnuntain teema-ajo.

Tämäpä ihmeelistä

Ajattelin että ajellaan perjantai illan kunniaksi pieni lenkki. Pieneksi se jäi, Ohtakarissa kävin ja kotiin! Tuollaisella ajolenkillä ei tee mitään. Taka-ajatuksena olikin, että sunnuntaina pistetään vähän kilometrejä enemmän mittariin, saapa nähdä. Ohtakarissa oli tyyntä, eikä lämpötila poikennut paljoa maalla mitatusta.

SAA NAURAA.....

http://www.pejer.se/bikeimitate.wmv

Sunnuntaiajelulla Suvi-Suomessa

Gertrusbron parkkipaikalta otetulla kuvalla on moni reissu polkaistu alkavaksi. Niin tämäkin toukokuun neljännenpäivän kierros.

En malttanut taaskaan olla ottamatta "pastorinmäestä" kuvaa. Tämä pastorinmäki sijaitsee ennen Oravaista, Jepualta Oravaisiin päin.

Pakollinen vaatteenvähennyskuva. Tällä kertaa Lapuan ja Seinäjoen välisellä parkkipaikalla.

Ilma oli tässä vaiheessa jo helteistä, mutta pehmeän oloista. Aivan ihanteeellinen ajoilma.

Silloin otti päähän! Nyt voi jo hieman lievemmin muistella tapahtunutta. Tuolta kurvista tulimme, minä edellä. Tuossa Ksatasen kohdalla Mitsi pani maate vasemmalle kyljelleen. Liuimme tähän, mistä otin kuvan. Onneksi vauhti oli hiljainen, kuitenkin sitä oli niin paljon, että sain pyörän nuri. Tapahtui mennessämme Urjalan MZ-kokoontumiseen vuonna 2001. Paikka on Kuortaneen järven eteläpuolisella tiellä.

Maallikon silmillä katsottuna mitä oivallisin purjelentoilma. Kuitenkin koneet maassa? Paikka Menkijärvi.

Yksin ei tarvinnut moottoripyöräillä. Oli muitakin liikenteessä. Tämä Evijärven st ykköseltä. Reitti oli siis Kokkolan kautta Oravaisiin, sieltä Alahärmään, Nurmoon, Kuortaneelle, Lappajärvelle, Edsevöhön ja kotiin. Aikaa hyvään harrastukseen kului vajaa seitsemän tuntia. Kilometrejä kertyi 467 kpl.

Ajavatko muut Klaanilaiset paitsi Otto vähän, lainkaan? Lukevatko näitä palstoja, paitsi Otto ja minä. Esim. Jamaanveot blogia?

Pienenpieni ilta-ajelu 02052008

"Klassinen auringonlaskukuva" Ohtakarista

Kälviän ja Kannuksen kautta ajelin Ohtakariin, jossa muutamat kuvat. Kelit vaihteli Lohtajan plus kymmenen asteen Kälviän vesisateeseen. Kannuksen plus viiteentoista asteeseen, ja Ohtakarin seitsemään miinu.... plus asteeseen. Mutta ilma oli happirikasta, ja ajaminen mukavaa.

Tällainenkin näkökulma suotakoot.

Vappuajelua

Hirviä navetta Rautiossa. Ei ehdi omistaja vappua viettää, puolensaran levyisillä fälteillä käänsi maata aivan tuskasa tien toisella puolen.

Sievin Järvikylällä pitäisi ojien pysyä auki!

Tuonne vois vielä joku kevätpilikkijä onnistua hukuttamaan itsensä.

Tuossa etusormen kohdalla alkoi olla kuuma, vaikka Alvajärvi vieressä oli vielä jään peitossa.

Ei auttanut kuin vähentää vaatteet minimiin.

Paparazzikuva Alvajärven itäpäästä, jospa vielä jonkun kevätpilikkijän bongaisi hukuttamassa itseään.

Vappuajelun reitti kulki siis Raution kautta Sieviin, Reisjärvelle, Pihtiputaalle, Viitasaarelle ja Kokkolan kautta kotiin. Lämpöä piisasi, myös liikennettä oli nelostiellä kiitettävästi. Pysähtelin useita kertoja, otin kuvia sieltä sun täältä. Aamulla lähdin puoliyhdeksän aikaan. Kotona olin vähän ennen kolmea. Kilometrejä kertyi vappuajelussa neljäsataa neljäymmentäviisi.