Kanalan tie houkutteli. 28.6.2020

 Kolme kuvaa samalta parkkipaikalta.

 Melko menevän näköinen peli.

Tällainen pieni pysähdys on usein matkan suola. Antaa lisäpotkua seuraavalle etapille.

Pieni viileneminen helteitten jälkeen houkutteli tielle jo aamupäivästä. Yhdeksän aikana olin F Kasin satulassa matkalla.... matkalla...? Sehän selviää ajamalla. Mukaan otin pieneen vyölaukkuun pari nolla prosenttista, ja yhden reissumiehen juustolla höystettynä. Tankille kääntelin, Kyyjärven bensat olivat vajenneet seitsemän litran verran. Jatkoin Karhin mutkatielle, rauhallisesti ajelin takaisin kasitielle, jossa suunta Kokkola. Bisgopin mutkien jälkeen päätin Kaustisen välietapiksi. Kaustisilla juolahti mieleen, etten ole Halsuan, Lestin väliä ajanut pitkään aikaan. Tokko F Kasilla lainkaan? Köyhäjoen kautta Halsualle. Lestille menevä tie oli hyvässä kunnossa, sopivasti mutkia, tämän huomanneet muutkin moottoripyöräilijät! Noin puolivälissä olevalla pysäkillä tankkasin toisen nolla prosenttisen. Eväisiin en koskenut. Pieni nestemäärä antoi uutta potkua. Ajo tuntui  lähtevän uudella fiilingillä liikkeelle. Alussa vaivannut kivistävä selkäkin oli muisto vain.  On yksi muistiin painettava asia, F Kasi on niin herkästi sakkorajoille menevä, että vaatii pientä itsekuria sitä hillitä. Ihme pyörä. Lesitiltä Reisjärvelle, huonoa tietä Sieviin. Sievin ja Eskolan väli alkaa rapistua.  F Kasi kehoitti nostamaan nopeuden sataan neljäänkymppiin, pääsee nopeammin pois kuoppaiselta tieltä. Nyt en ollut samaa mieltä. Kotona noin puoli kahden aikaan. Huomasin kun laitoin pyörän sivujalalla, etten ollut pysähtynyt tällä vajaa kolmensadan kilometrin lenkillä kuin kerran, noin puolessa välissä. Vaikka selkä alussa vähän vihoitteli, se hellitti ensimmäisen tauon aikoihin. Mitä voi sanoa F Kasin ajo ergonomiasta... Hyvää!

Pieni rinki keskisessä suomessa. 21.6.2020

 Mitä enemmän itikoiden putsausta visiiristä, sitä parempi ajokesä!

 Lappajärvi pilkottaa.

 Tämä oli mulle tuntematon järvi, nimeltään Iironjärvi, Soinissa.

Nyt jo Paletissa tulomatka tankkaus, tuhraan, olisi sillä tankissa olevalla helposti kotiin päässyt.

Aamu jo näytti, ettei ajoilmat tästä voi paremmaksi muuttua. Päätin hyödyntää tarjontaa. Laitoin mielijohteesta Sinisalo ykkösen housut, olivat aikoinaan vähän pienet, nyt paljon passelimmat kuin nuo Sinisalo kakkosen housut. Ainut puute noissa vedenpitävyyden häipyminen, mutta eipä se tätäpäivää koskenut. Daytonat ensi kertaa tänä kesänä. Niidenkin istuvuus oli parantuntut huomattavasti, nyt voin kyllä kehua ko. kenkiä. Alle en laittanut kuin pakolliset vermeet. Karhin mutkien kautta lähdin. Ei suunnitelmaa. Juolahti! Ajelen tarpeeksi pitkälle, laitan Mikolle tehtävän. Seitsemää siltaa Pietarsaaren ohi, ennen bennäsin mutkien risteystä olevalla parkkipaikalla laitoin Mikolle viestin; Petäjävesi! Onneksi ohjasi mutkatielle, ja taasen oli ajonautinto huipussaan. Mikko luotsaili Edsevön risteyksestä Alajärveä kohti. Evijärvellä tankkasin. Lappajärvellä ensimmäinen pieni evästys, ja kuvia. Harvoin, vaikka olen hehkuttanut ajonautintoja, voin sanoa tällaista kokeneeni kun ajaessani Lappajärven pohjapuolta. Siinä vai syveni jonkinlainen keveyden, ajattomuuden, painottomuuden tunne yhteiseksi nautinnoksi. Ensiksi pyörän kevyt meno, tuntui ettei kaasua tarvinnut kääntää kuin hiukkasen, oltiin noin "tutkaavarottavassa" nopeudessa. Mutta en malttanut löysätä. Alajärven pohjoisrantaa jatkoin Soinin risteykseen siitä vasemmalle. Pysähdyin pienelle järvenranta pysäkille, pieni evästys ja kuvia, Iironjärvestä. Nyt annoin Mikolle käskyn Lannevesi. Oli heiti asiassa mukana, mutta en päästänyt liikaa innostumaan, kun annoin parinkymmenen kilometrin päästä käskyn kotiin.  Karstulaan komensi mikko. Keskisen suomen tiet ovat aivan eri luokkaa, kun meidän raukkojen rantalaisten. Keuruulle menevä väylä yksi parhaita, joita olen koskaan ajanut, pinnaltaan ja olihan siinä muutama mutkakin. Paletissa tankkasin, meni peräti seitsemän litraa.... Sitten alkoikin muutaman kilometrin päästä röykkyytys, jota kesti Veteliin asti. Surkeassa kunnossa, oikein nimensä mukainen on tie kolmetoista. Mutta se ei haitannut tahtia. Ehkä neljä, viisisataa kilometriä tuli matkaa, jokainen kilometri oli täyttä juhlaa.

Etelä-Pohjanmaalla nahkapuku kelissä. 14.6.2020

 Kuvaajan varjon pitäisi kertoa, että nahkat päällä, no hyvällä mielikuvituksella!

 On pleksistä hyötyäkin, kerää ison joukon itikoita itseensä.

 Aina niitä muutama kuitenkin kypärän visiiriinkin eksyy.

Ensimmäisen kuvan ja tämän välillä noin kuusikymmentä kaksi kilometriä.

Aamulenkki, edellisten päivien lämpö paljasti sunnuntaistakin tulevan mukava ajo-ilma. Kun vielä nahkat odottivat vähän pitäempää siivua, niin mikäs siinä. Reppuun korppuja ja hunajavettä. Niillä pärjää. Yhdeksään venyi lähtö. Karhin mutkien kautta biskobin mutkiin. Sitten melkein viivasuoraa kolmeatoista Kaustisille, ja Högnabban mönkö taukopaikalle. Ei ollut mönköistä tietoakaan! Hurja fiilinki ajaa kunnon ajopuku päällä yli parinkymmenen asteen lämmössä. Evijärven St ykkösellä tankkasin. Sitten käskin Mikon neuvoa Alahärmään, raukka luuli, etten sinne osaisi. Osasi Mikkokin, aivan samaa reittiä jota olen käyttänyt kymmeniä kertoja. F Kasi meni aivan tyhjillä. Parikertaa käänsin kokeeksi kuutosella, kun mittarissa sata, vähän vankemmin kaasua. Lähtee kuin jänes haavalta. Ei sakkoja tänä kesänä. Hyvä motto. Vakio taukopaikalla korppua ja hunajavettä. Ei tietenkään kahvin korvike, tai on, mutta ei korvaa kahvia. Menettelee kuitenkin. Kasitiellä oli tukkoista, rekkoja yllättävän paljon liikkeellä. Sehän on elämän merkki. Kotona joskus yhden jälkeen, illalla pitää, tai saa käydä vielä ajelemassa!

Puuskainen etelätuuli. 7.6.2020

 Kuva hämää, täysi työ pitää pyörää pystyssä, ja ottaa samalla valokuvaa.

 Eikä tämä paikka yhtään helpompi.

 Harvinaista, että lounaistuuli on näin äkäinen, mutta lämmin, onneksi.

Tuuli tulee Kalson nokalta, aallot ovat pienempiä, mitä tuulen voima antaisi olettaa.

Aamulla satoi rankasti, sitten alokoi kirkastua, ja tuulla! Lounaasta puhalsi aluksi puuskia, tasaantuen jatkuvaksi voimakkaaksi kesätuuleksi. Lämpötila oli viidentoista asteen tienoilla, tuntui plus kaksikymmentä vähintään. F Kasi tulille, Ohtakariin kiirehdimme. Piukin puoli oli tyven. Mutta kun pysäytin pyörän, olimme lentää molemmat mereen. Rajusti painoi tuuli sivulta odottaen, että teen jonkin virheliikkeen. Pudotan hanskan? Jalka lipsahtaa? Puhelin putoaa? Kun tarkasti asui, pysyi homma "hanskassa" ja hanskat tankin  ja istuimen välissä tiiviisti. Kalson puolella kävi meri. Siirryin sillankorvaan, jossa sama tappelu tuulta vastaan. Muutamat kuvat. Asunto-auto alueella pysäytin kolmannen kerran, nyt oli luovittu niin, ettei etuvastainen pahemmin huojuttanut. Mutta kun liikkeelle pääsin ei tuulesta tietoakaan, F Kasin kulussa. Ihmeen vakaasti meni tuulelle alttiissa kohdissa,  mitenkähän suuripleksinen ja isoilla sivulaukuilla varustettu?   Karhin mutkat olivat seuraava mainittava kohde. Vakaasti täälläkin taittoi F Kasi taivalta. Marinkaisissa kasitielle, ja suoraan vastatuuleen Kokkolaa kohti. On väkevä peli tämä Kasi. Ei haitannut Kippon mäki, eikä raivoisa vastatuuli, vähääkään eivät ringit kuutosella pudonneet mäkeäkin noustessa. Vitikassa käännyin takaisin Ruotsalon tielle. Koukkasin kylän kautta, seurantalo näytti olevan hyvässä kunnossa. En malttanut Marinkaisissa olla kääntämättä taasen vanhalle tielle. Siltä vielä vanhan  koulun kulmalta soratielle merta kohti. Tuuli tuli takaa vasemmalta, tuntui potkua olevan.... Mutkat kallistelin sopivaa vauhtia, kirkon kautta kotiin, lyhyeltä, mutta mielenkiintoiselta ajelulta.