Syyskuun toinen pieni ajelu. 9.9.2019

 Tästä lähti F Kasi...

 Tähän tuli. Hieman avustin.

Matkalla pyörähti pieni virstanpylväs lukema mittariin.

Lämmintä jatkuu, F Kasi tielle, olin tarkistanut, mistä johtui viime reissun lipsuminen, renkaissa pintaa vielä kohtuullisesti, toki hieman ovat kovettuneet käytön puutteessa, mutta ei selitys.
Aloin miettiä Seljesen tiellä tapahtunutta  lipsahdusta, arvelu etupään luistamisesta, ehkä Rossi hallitsee sellaiset, en minä. Se ei siis ollut etupää?  Tarkistin ilmanpaineet edessä 2.5 kg, takana 1.9 kg no niin, F Kasi on aika tarkka paineista, vielä siitä, että ovat etu ja taka balanssissa. Arvelu takapään lipsumisesta osui oikeaan. Tyyräsin kilon lisää painetta. Olin parikertaa havainnut, ettei eturenkaan uusiminen tee niin dramaattista muutosta kuin takarenkaan, tämä vain henkilökohtainen havainto!
Havainto oli myös, että saatoin ajella paikkausten yli kallistella mutkiin aivan rauhallisilla mielin, ei koko ajan jännitystä, odottamista mihin se nyt lipsahtaa. Sepä siitä.
Kannukseen vain suunnistin, kävin kaupassa, Kajaanitien kautta kotiin. Kannuksen rajalla oli tiessä jäljet siinä kohtaa, missä moottoripyöräilija oli tavannut kohtalonsa ajettuaan rekan perään.  Oli vieläkin karua katseltavaa valtavan  ´verilammikon jäänteet.
Kuitenkin näitä tapahtuu, voi tapahtua itsellekin, ei kannata jäädä murehtimaan.
Toki se hiljaiseksi vetää hiljaisen kypärän sisällä. Peitson kautta kasille, Karhin mutkissa kokeilin kumien pitävyyttä hyvin pitivät, tämä syksy ajetaan näillä läskeillä 
Tämäkin ajelu kasasi odotuksia ensikesälle, hyviä odotuksia!

Jo oli aikakin. 8.9.2019

 Niskankosken "kuohut" taustalla, pitkästä, pitkästä aikaa moottoripyörä kuva täällä.

 Entisen Ali-Haapalan mittarikenttä toimii jälleen, tuli nostalginen olo!

Kesää jäljellä, itikoita puhdistelin ennen Halsuan risteystä.

Turhaan on täällä ruotia, miksi tämä kesä meni ketuille. Siihen monta syytä, eivätkä ne murehtimalla muuksi muutu. Tahallaan ei tällaista katastrofia itselleen halua. Nyt on vahva usko, että homma alkaa pelittää, eikä sen tarvitse olla edes uskon asian, kamppeet niskaan kypärä päähän baanalle ja menoksi.
Tänä sunnuntaina ilma houkutteli lähtemään ajamaan, ajattelin, nyt jos koskaan, jos ei onnistu, se on siinä ainakin tältä kesältä. Kevytet kamppeet päälle, F Kasi käyntiin, siitä se lähti. Himangan kautta Kannukseen, Toholammille, olin kuullut aikaisemmin, että Ali-Haapalan kentältä saisi menovettä? Se piti itse todeta. F Kasi tuntui menevän kuin tuulispää, en halunut olla pahempana jarruna, äkkiä tulikin huonosti viitoitettu entinen kauppa ja polttoainemittarit näköpiiriin, jarruttelin vähän hätäisesti, en tiedä onko puskikko kasvanut peittelemään kääntymis näköalaa. No ei hätä tämän näköinen, hyvin ehdittiin kääntyä. Totta se oli, mittarit toimivat. Liruttelin muutaman litran tankkiin, vajetta ei ollut syntynyt kuin nimeksi, mutta symbolisena eleenä tämä. Jatkoin Kaustista kohti, tutulla visiirinpesupaikalla putsasin melkoisen itikka armeijan estämästä näkyvyyttä. Ennen Kaustista kääntelin Jylhän risteyksestä oikealle, alkupätkä ei houkutellut mihinkaan nopeusennätyksiin, eikä paljoa tie parannut kun jatkoin kirraaviin mutkiin. Jotenkin tuntui, ettei kannata pahemmin kanttailla. Olin systeemillä tarkistanut eturenkaan ilmanpaineen, vähän piti lisätä. Ajellaan hissukseen.
Pirttiniemen tiukassa mutkassa keula teki epämiellyttävän sivuttaissiirron, onneksi vauhtia ei liikaa, joten korjausliike pelasti tilanteen. Vieläkin vauhti hiljeni, selvä osoitus siitä, mihin muutama sata euroa tulee lähiaikoina katoamaan. Alavetelistä Kokkolaan on suoraa tietä, sillä huolet renkaista unohtui, vilkkaan liikenteen kasitie oli myös suoraa, pieni koukkaus kevyenliikenteen sillalle Perhon joen ylityksessä toi vaihtelua. Niin unohtui  Seljesen mutkatien liukkaudet ja käännyin Karhin mutakatielle. Hyvin meni sekin, kun tiesin varoa eturenkaan lipsumista. Kotona puoli neljän maissa, melkoisissa tunnelmissa!