Viikolla vain pieniä ajosuoritteita. Siitä jää päälle ajatus, "vähän pitempi lenkki tekisi hyvää"! Ajoilma enteili mukavaa sunnuntaisäätä, tai päin vastoin... Laitoin normaalit tamineet päälle, jätin kaikki varat kotiin. Systeemille tankkaamaan, aikeeksi jäi. Kertoi teksti " käyttösysteemi vika". Aina pitää tankissa niin paljon olla, että seuraavalle jakelupisteelle pääsee. Kun se vielä sattuu olemaan alle kymmenen kilometrin päässä, ei hätä ollut tämän näköinen. Tb,n systeemi toimi. Vieressä lirutteli äijänköriläs Caseen polttoöljyä. No Nissilän Jaska tietenkin. Tankkaustauosta tulikin tavallista pitempi. Vähitellen kääntelin Kalajokea kohti. Toistakymmentä astetta näytti pyörän mittari. Kylmästä ei puhettakaan, vaikka Hiekkasärkillä olikin vaarassa rikkoutua kymmenen raja, alaspäin. Kävin tutkailemassa onko lentokentällä mitään uutta? Itse kenttä oli samalla paikalla, taisi olla se alatasokin niiltä sijoilta, kuin sen viimeksi näin. Uutta mukavan jyrkkämutkainen tie kentällä, sekä todella iso halli kentän laidalla.
Pysähdyin ennen kasitietä ottamaan muutamat kuvat uudistuvasta Hiekkasärkkäin risteyksestä. Kohuttu ostosparatiisikin alkaa olla ainakin ulkoa päin valmis. Aikaa olisi ollut vaikka kuinka monen kuvan ottamiseen, kun uudet liikennevalot eivät suostuneet vaihtumaan vihreiksi moottoripyörälle. Katselin aikani touhua, ja ajelin kasitielle, sitä pitkin Kalajoelle. Kaksi liikenneympyrää, tuttujakin tutummat. Pari kilometriä ajettuani käänsin Oulaisiin päin F Kasin. Tuulimyllyjä alkaa olla enemmän, kuin metsässä puita. Merijärvellä kiersin pienen lenkin, sen jälkeen alkoi Pirttikoski kiinnostaa. Onhan nimi valtakunnallisestikin tuttu, ei tosin tämän Pirtin ansiosta. Pirttikoskelle päästäksemme jouduimme F Kasin kanssa palaamaan takaisin, ei tosin samaa reittiä. Pyhänkoskella joen yli, vasemmalle Pyhäjokea kohti, Pyhäjoen pohjoispuolta, tänä pyhänä.... hmm. Pirttikoski olikin yllättävän pirteä kylä-yhteisö! Meinsain pudota Kasin satulasta, kun huomasin kylän vanhemmista miehistä koostuneen joukkion istuskelevan jonkin tukevaseinäisen varaston eteläseinustalla. Näky oli kuin vanhoista Zekkiläisistä elokuvista. Eipäs voi matka paremmin jatkua. Hyvälle mielelle tällaisesta näystä tulee väkisinkin. En edes älynyt kättä nostaa porukalle.
Takaisin Eteläpuolelle ajelin mukavaaa kapeahkoa siltaa, joesta oli jo parhaat vedet virranneet kevättulvain mukana Pohjanlahteen. Otin kuvia. Isohko Jontikka aloitteli jokivarsi palan äestystä. Leppoisissa tunnelmissa ajelin Oulaisten tielle, ensimmäisen kahvipaussin pidin noin kymmenen kilometriä ennen entistä kauppalaa, nykyistä kaupunkia. Oulaisissa yritti tietyöt sotkea mikon pasmat ohjata meidät Vatjusjärvelle, jonka olin ohjelmoinut Zumoon. Miksi Vatjusjärvi, no eihän noin mukavaa paikan nimeä voi ohittaa. Mikko oli tokevana, ei häiriintynyt muutamasta ylimääräisestä kiemurasta. Toisin teki usassa navi. Heti pienenkin tietyö poikkeaman jälkeen oltiin aina totaalisesti hukassa. Kehitysmaa!
Sopivasti sattui atomivom... tuulivoimalalle menevä tienhaara taukopaikaksi. Eihän sinne pyhänä liikennettä, kun kieltomerkki edessä. Olin laittanut jotain natusteltavaa kahvin lisukkeeksi. Aurinko lämmitti yhdeksätoista asteen voimalla, pieni tuulenvire, itikat eivät vielä ole huomanneet lähestyvää kesää, no visiirin kylläkin. Mitä vielä pitäisi sunnuntailta toivoa. Ripeä pyörä odottamssa matkan jatkumista. Eikä mihinkään kiire. En aikonut kuitenkaan koko päiväksi jäädä, parit kuvat leiripaikalta. Kirjoitin jo aiemmin, että vaihdepoljin on perus asennossa, josta sitä voi säätää ajokokemusten tuoman tarpeen mukaan. Nyt olin tehnyt parit pikku säädöt Daytona kengille. Ei taida parempaan säätöä löytyä. Popniitillä vahvistan tämän säädön "melkein ikuiseksi".
Haapavedelle en ajanut, koska mikko käski kääntyä oikealle, kun olisi pitänyt H-vedelle päästäksemme kääntyä vasemmalle. Eikä pitkästi tarvinnut ajaa, kun mikko ilmoitti: "olet perillä"!Vasemmalla näkyvä järvi on Vatjusjärvi, tiedä, mitä nimi tarkoittaa, ei aivan pieni putti! Pysähdyin tekemään uutta reittivalintaa, siihen mikko on vähän avuton. Mutta onhan tankkilaukussa Suomen kartta, josta voi katsella suurinpiirtein, millaisiin koukkauksiin on mahdollista päätyä, ettei aivan yö ajoksi mene. Eikä edes iltakaan, koska koirat vaatii kotona oman osansa. Jätin mikon omaan rauhaansa, ajelin Nivalaan, toki maliskylän kautta. Action hyrräsi aina pieniä pätkiä päälaella. Sen kanssa oli nyt mukava jutella, kun mikko oli poissa pelistä. Nostin kättä F Kasin entiselle kotipaikalle, tutkin herkällä tunnolla, olisiko sillä aikeita kääntyä oikealle. Ei, taitaa olla Kasin kompuuttereistä paikka pyyhkiytynyt pois.
Kuoppasillan pysäkillä join viimeiset kahvitilkat. Laitoin mikolle käskyn, "raudaskylä" Nivalan Välikylän kautta ajelutti komeitten maalaismaisemien läpi. Ilmoitti kun tulimme kaksiseiska tielle, -olet perillä- Niinpä! Huhtalan tien kautta koukkasin vähän lähemmäksi Ylivieskaa, käännyin takaisin Haapavettä kohti, mutta vain Vähäkankaan tienhaaraan, josta Ouluntielle. Tämän tien varressa on harvinaisen komeita yli satavuotiaita maalaistaloja. Täytyy tehdä joskus paparazzi reissu seuduille. Savelan kautta Kokkolaan menevälle tielle ohjasi mikko. Sievin aseman kohdilla käännyin Rautioon päin Laverda tielle. Pinta oli hyvää! Olisi erittäin mielenkiintoista pystyä vertaamaan Laverdaa ja F Kasia tällä tiellä. Molemmat twin moottoreita, jotka ripustettu runkoon, osana kantavaa rakennetta. Vääntöä ja rinkejä molemmissa saman verran, mutta hevosia Kasissa melkein tuplat. Ajo-ominaisuudet varmaan lähes yhteneväiset, molemmissa on tukevuutta, ehkä Kasin renkaitten pito vielä parempi kun Laverdan Pirellien? Laverdassa Gerianit joustoina, huippua siihen aikaan, ehkä nytkin? E ihän meikäläisen vauhdeissa renkaitten ja jousien äärirajoja koetella. Kuitenkin, mitä paremmat ominaisuudet, tumpelokin niistä ainakin vähän hyötyy! Ikimuistoista ajoa molemmilla. Hautalan kautta koukkaisin penen mutkan, mikko muuten ehdotti sen. Samalla kuitenkin ehdotti kääntymään Kannukseen hieman hankalalle soratielle. En viitsinyt totella. Otin sitä vastoin kuvan yhdestä ensinmäisistä keikka paikoista. Himangalle ajelin leppoisissa merkeissä, ilma oli kuin silkkiä. Mutta Pahkalan ja Pöntiön välinen tieosuus on viheliäisessä kunnossa, enkä usko parannusta lähi-aikoina tulevan, kun ei ole tullut koko tällä vuosituhannella. Kotona olin noin neljän aikoina. Hilikulla oli, etten lähtenyt vielä iltasella ajelemaan. Ensiviikolla jatketaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti