AJOILMAKSI KOLEAA.
Lähtö venyi lähelle puoltapäivää, en ottanut kuin kahvipullon mukaan, toki muutama kupillinen kahvia pullon sisällä. Garminiin osoite Iso-Kyrö. Päätin harhauttaa suunnistajaihmeen heti matkan alusa, sitten se saa laskea mieleisensä reitin kohdepaikkaan. Muuten olisi tullut tylsä kasitie, siitä Vöyrille, jne... Vaatetta oli asianmukainen määrä päällä. Asteita noin kuusi... lämmintä. Ulkona ei ollut lämmin! F Kasi ei siitä piitännut, näytti vain kahdella konstilla mittaritauluissa, "käy tankkaamassa. Kolmas konsti olisi jo ollut vakava huomautus.
Systeemillä tankki täyteen. Aprikoin, joko Karhin kautta, mutta päätin kanttailut jättää myöhempään ajankohtaan. Biskobin mutkat "kanttasin" lainausmerkit tiellä olevan soran johdosta. Nyt Garmin jo meinasi hiiltyä. Korjauslaskelmat tulevat nopeasti, jopa suhteellisen järkevästi. Jyväskylän tiellä ehdotti ensin Sokojan reittiä, hyvä sekin, sitten Alavetelistä Kruunupyyhyn kulkevaa. Ei huono sekään, itsekin meinasin heltyä apulaisen pyyntöihin.
Kaustisen liikenneympyrästä käännyin käskystä ensimmäisestä liittymästä.
Högnabassa ensimmäinen kahvipaussi. Oli paikallaan, vaikka ajossa lämpö oli noussut jo seitsemään ja puoleen.Suoraa ajoa Kauhavaa kohti ehdotti Garmin. Tietyöt ovat melkein valmiit Evijärvelle asti, entisen tilkkutäkin sijaan sai päästellä uutta asfalttia. Edessä liukui iso Jaguari melkein nopeusrajoitusten mukaan. Sen vilkku ja jarrusysteemeihin oli jokin sirkuspelle tai valoperformanssitaiteilija päässyt vaikuttamaan, insinöörien ollessa työehtosopimuksen vaatimalla teetauolla Jos jotain Jaguaarin takavalojen vilkkumista, pyörimistä, räppimistä voi sanoa valoshowksi! Tai sitten ne oli rikki?
Muutamat tienteko autot eivät häirinneet matkaa, emmekä minä ja F Kasi liioin heitä. Evijärvi ohitettiin Evijärven ohikulku tietä. Tätä ei moni miellä ohikulku tieksi, mutta kun tarkemmin ajattelee, jää kirkonkylä aika lailla syrjään.
Kauhavalla Garmin neuvoi kääntymään oikealle, väylä ohjaa Seinäjoki - Uusikaarlepyy tielle. Lämpötila oli noussut kymmenen paremmalle puolen. Sitä mukaan ajofiilinki parani niin minulla, kun F Kasillakin. Ylihärmässä koukkasin Vaasan tielle, nyt oli jo kaksitoista astetta. Seitsemäntoisa kilometrin jälkeen Garmin kehoitti kääntymään vasemmalle? Nyt taitaa mennä metsään?
Ennen Garminin käännöstä oli vasemmalla tuttu kahvittelumasto, käänsin sinne. Lämmennyt ilma lämmitti mieltäkin, oli mukava ottaa kevyemmille varusteille, kun aloin tiristellä kahvia Airamista. Maistui mahtavalta. Tällainen terästermospullo on ollut yksi niistä suurista parannuksista. Vilhon mukaan ristikantaisten ruuvien tulo tällainen suuri parannus, vielä suurempi oli ruuvinvääntäjien ilmestyminen sähkömonttöörien käsiin. Minä nautin teräksen tuomasta varmuudesta. Muistan hyvin ne punaiset, valkoraitaiset lasisisustalla varustetut Airamit, jotka oliva kuitenkin alansa huippua, tuskin kestäisivät mootoripyörän takalaukun tärinöitä. Minullekin sattui muutama lasin hajoaminen, kun metsässä jokin kolhaisi reppua. Siinä meni kahvi, pullon sisusta, sekä reppu sai ylimääräistä kahvi patinaa. Onneksi kaupasta sai sisustoja erikseen. Hiljalleen puin ajotakin päälle, ihmettelin Garminin reittivalintaa, eihän tästä pitäisi vielä mennä mitään tietä Isoon-Kyröön.
Meni siitä. Vasemmalle kääntyi, ajattelin, kohta on kyltti "päällyste päättyy." Ei olisi haitannut, sillä öljysora oli routinut pintaa useista kohdin. Muuten tie mutka ajajien unelma. Oli täysiä vinkkeleitä, ja hieman loivempia. Jos routavauriot kohentuu kesään mennessä, tätä tietä tulen vielä kokeilemaan. Vaikka olin kääntynyt Kaurajärven tieltä täyden vinkkelin ja näytti että ko. niminen tie olisi jatkunut eteenpäin ajelin Kaurajärven tiellä! Kuin tajuten erehdyksen, muuttui tie Lehmijoen tieksi! Oikealla puolen virtasikin äyräitään myöten täynnä oleva Lehmijoki. Jotkut motoristit ovatkin kirjoittaneet ajaneensa Lehmijoen kautta, tämä oli siis se mutkatie. Vaikka mutkat loivenivat, fiilinkiä nosti pinnan paraneminen. Pienten talo yheisöjen vieritse meni tämä polku kohti Garminin esittämää kulma käännöstä vasemmalle. Näitä mutkia kelpasi päästellä. Vasemmalle kehoittivat tiekyltitkin kääntymään, jos Isoon-Kyröön aikoon. Tätä tietä olinkin ajanut useita kertoja. Hetkessä tulin Kyrönjoen rantaan. Tuttu öykki oli samalla paikalla, kuin usein ennenkin. Vaikka vettä oli paljon joen uoma ja virtaus riitti sen pitämiseen vielä rantoja matalammalla. Otin muutamia kuvia, sitten tuttu lenkki Seinäjokea kohti, rautasillasta eteläpuolelle, takaisin Ison-Kyrön kirkolle, takaisin joen yli.
Annoin Garminille käskyn, "kotiin" Innokkaasti se hyväksyi tien jolla olimme. Muutaman ajan kuluttua olin jälleen Lehmäjoella! En antanut Garminin häiriä, kehoituksella vasempaan kääntymisestä. Ajoin saman tien takaisin! Toki Garminkin äkkiä ymmäri yskän, mutkia tuo haluaa, vaikka en käyttänyt ohjelmaa "mutkatiet" . Tarkemmin ajatellen, eihän Garmin mutkia tee!? Käännös vasempaan, Kaurajärven tielle, lämpötila oli ollut jo kauan neljäntoista asteen tienoilla. Näillä kamppeilla oli melkein hiki. Mitäs siitä, arvelin, ettei tätä kauaa kestä. Vöyrin kautta kasitielle.
Oravaisissa alkoi kylmyys. Valkoinen merenjää hohti hyytävän kylmää hieman kosteaa ilmaa. Sehän osaa tunkeutua joka paikkaan. Kuitenkaan ei alle kymmenen asteen lämpö voinut taltuttaa kunnon ajovarusteita. Hieman, kun visiiriä raotti tiesi, missä ilmanalassa mennään! Mysingillä tankkasin, taisi olla litramäärä ennätys tässä pyörässä. Olihan se kaikilla konsteilla varottanut tankkauksen tarpeesta. Kylmää jatkui Kokkolaan asti, josta alkoi pieni lämpenemisen tunne, kestäen kotiin asti. Mittarissakin lämpö kohonnut yhteentoista ja puoleen! Kolmesataa kuusikymmentä laatukilometriä jäi taakse, tai jäikö, kyllähän ne muistissa pysyvät!
Sellaisia havaintoja tein, puolenkin asteen heiton lämpötilassa huomaa, määrätyissä olosuhteissa. Onko silloin kylmässä virtauksessa kosteutta, tai mitä? Näinä vuoden aikoina kolmetoista astetta ja siitä ylöspäin on jo kelvollista ajokeliä jossa kuski haluaa mennä kruisailu tilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti