Näin se usein käy. Pari päivää ja tiet sulana keskeltä talvea! Sekin harvinaista, että lähdin heti aamutuimaan liikenteeseen. Kahvit keitin termospulloon, muut varustukset olin laitellut jo illalla valmiiksi, osoittaa varmuutta lähteä ajamaan! Harvinaista....Navigaattori oli asennettu F Kasin sähköjärjestelmään, ketju rasvattu, ilmanpaineetkin kohdallaan. Syksyltä tankissa melkein täydet bensat. Ensimmäinen kuva kertoo kelitilanteen. Hieman epäroin, on tie ajettavassa kunnossa. Anssu tosin oli edellisenä päivänä käymässä Ducatilla, sekin kertoi, että F Kasille on leikintekoa taiteilla kasitielle. Vaatetta laitoin normaalisti, yhden hienon paidan lisäsin. Kumisaappaat jalkaan en hennonut hyvässä plankissa olevia Daytonoita heti ravattaa. Actionin olin ladannut, laitoin sen kypärään kiinni. Naviin etsin langalliset korvanapit, josko niistä jotain kuuluisi. Ei kuulunut! Heikkotehoiset olivat. (Niissä on iso ero tehokkaitten ja vähemmän välillä.
Eväät ja muut hilpetöörin mukana tallustelin elosuojaan, F Kasi odotteli jo Volkkarin paikalla. Eväät takalaukkuun kameran kanssa. F Kasi käyntiin! Yllättävän helppoa oli ajella Sainsalon tietä Koivistonperän tielle. Lämpötila tuntui heti ajokelpoiselta. Tuttu fiilinki iski päälle, kun pääsin vauhtiin. Ala-Viirteen levähdyspaikalla tein matkatarkastuksen, muutamat kuvat, navi yritti neuvoa kääntymään takaisin nyt, kun sai äänensä kuuluviin. Kerroin sille ajavani ajokauden avauksen, jossa ei pahemmin taaksepäin lähdetä. Himangan kautta Kannusta kohti, pieni varotoimenpide, Väliviirteen kohdilla voisi vielä olla mustaa jäätä. Kasi tuntui nautittavammalta paljon, kun huutva pleksi oli poissa. Olin vähän suunnitellut reittiäkin, navissa näkyi päätepiste Nivala. Tiesin ettei se vielä riittäisi. Liikennettä ei ollut juuti lainkaan. Ei ohittajia, ei ohitettavia, vastaankin tuli vain muutama auto.Pyörät loistivat poissaolollaan.Yhden triken näin koko matkalla. Kaksipyöräisiä ei yhtään. Sievissä lämpö putosi kasitien seitsemästä neljään asteeseen, alentuen koko ajan Nivalaan päin ajellessani. Tuohan ei haitannut vähääkään, hyvät varusteet piti kylmän ulkopuolella. Nivalassa oli hyytävää, kahteen asteeseen putosi lämpö. Syvät hanget hohti kylmää! Muutin suunnitelmia, en ajaisi ptemmälle sisämaahan, koska kylmäilma tuntui majailevan nyt siellä päin. Ylivieskaan voisi suunnistaa. Liikenneympyrä oli sula ja puhdas. Lämpökin alkoi jälleen nousta. Vaikka ei kylmä hätyytä, nousee fiilinki myös lämmön mukana. Tulee kruisailu mieli vallalle! Navista katselin, kuinka lähellä Kalajoki virtaa nimikkopitäjään johtavaa tietä. Kyllähän se pilkahtelikin välistä näkyviin. Ennen Haapaveden risteystä pyörä parkkiin, olin varmistanut ajokauden avatuksi vajaa kymmenen kilometrin toleranssilla ennen pysähdystä. Kahvi maistui hyvältä! Eväisiin en koskenut, riitti tämä nautinto. Muutamat valokuvat pyörästä ja ympäristöstä. Ei taaskaan ollut kiire mihinkään.
Kun laitoin kypärää päähän huomasin parit itikat visiirissä! Olivatko lähteneet Nivalan kylmyyttä pakoon viimeisillä voimilla, ja törmänneet sitten tunnetuilla seurauksilla kovaan muoviin! Harvemmin ajokauden avauksessa.
Olin testannut vaihdepolkimen toimintaa silloin tällöin, kumisaappailla ainakin tuntui sopivalta säädöltä. En ainakaan heti ala hakemaan uutta asetusta. Ajelin Ylivieskan läpi rauhallisesti, ei mitään pelkoa liukkaista ympyröistä, kaikki olivat kuivia ja sulia. Katselin, tuolla MZtin sylinteri sai uuden elämän, olinkin polkaissut käyntiin lauantai iltapäivällä, kaksitahtisen, laitoin tankin ja istuimen paikalleen. Tankin väri pysyy samana. Käyntiinkin laittelin MZtin. Kohta pääsee sekin tien päälle, samoin Satanen. Nyt ajelin F Kasilla Eskolaan, Kajaanitielle, tulin mittarin näyttäessä yhtätoista lämpöä! Kahvia oli vielä Airamissa, pysähdyin liukaspohjaiselle pysäkille. Navi oli ilman puhettakin hotanut hommaansa asiallisesti, voi olla että olisimme F Kasin kanssa eksyneet ilman tuota ihmettä.....Actionin olin laittanut jo Haapaveden risteyksessä päälle, kotona kun katselin, oli kuvan laatu yllätti jälleen. Stilli kuvat pysäyttävät liikenneperkit luettavaan muotoon kovassakin vauhdissa. Mukava lisä, kun muistelee ajettuja kilometrejä kuvaruudun ääressä. Lämpö nousi Kannuksen jälkeen kahteentoista asteeseen, ei mitään puhettakaan, ettenkö aja Vitikan risteyksen kautta kasitielle. Näin tein. Karhin kautta en lähenyt kokeilemaan, pitää varmistaa vaikka autolla, onko tie edes sulta, tai paljonko hiekkaa mutkissa. Sainsalon tie meni vanhalla rutiinilla, samon parkkeeraus elosuojaan. Pyörä oli likainen, mutta tankkihuoneen vesijohto vielä jäässä! Maanantaina se sulais, laitoin hanat kuntoon ja varaajan päälle. Huomenna keskiviikkona pesen pyörän ja Volkkarin. Yksi parhaita, tai kaikkihan ne ovat parhaita, ajokauden avaus. Viimevuonna oli kylmä, nyt ilma muutaman kilometrin hyytävää, joten tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti