F Kasiin uudet öljyt ja putsari. 21.4.2018

Siinä km lukemat, tänään lauantaina vaihdoin öljyt. Lämpötila ei houkutellut tielle. 

Näillä kilometreillä vaihto. Edellisestä vaihdosta 7858 km.

Tällainen kasa työkaluja öljyn vaihtoon.

 Bemarin suosittelema öljy, sekä Bemarin alkuperäinen putsari.

Eiliseltä ajelulta kun tulin, aukaisin öljypropun ja löysäsin putsaria melkein auki. Sitä ennen tietenkin  vanha pesuastia moottorin alle, olisi muuten nähty ainakin yksi kunnon tulva päivän päätteksi. Olikin yön aika lirua öljyn pois.
F Kasin öljyn vaihto olisi yksi helpoimmista, jos tuota lisävaruste "spoileria" ei olisi. Tällöin jäisi kolme kuusiokolo ruuvia aukaisematta. Joku viisas on sanonut, että se painaa pyörää kovassa vauhdissa tietä vasten! Luulisin, että vasta sadassa viidessä kympissä siitä apua olisi. Mutta kun on tuonne laitettu, laitetaan se takaisin. Aina jännittävä öljypropun tarkastus ei tuonnut yhtään raudan hilettä magneettiin. Hyvä Rotax!

Klassinen tulva-ajelu.

 Yhdeksänkymmentä metriä pitäisi kavuta, jos latvaan aikoisi.

 Ensimmäinen virallinen ajokuva viimevuonna tuunatusta pleksistä.

 Tällaisen tien päässä ensimmäinen kahvitauko.

 Lapuanjoki toi tulvavettä rauhalliseen tahtiin.

 Kuitenkin tästäkin sillalta näkyi kymmeniä hehtaareita  veden peittämiä peltoja.

 F Kasia ei tulvat kiinnostaneet, eteenpäin elävän mieli.

 Toinen taukopaikka lähellä Kaurajärven tieltä lähtevää Lehmäjoki tietä, joka muuttuu Kaurajärven tieksi!?

 Tässä pääosan esittäjä koko komeudessaan. Vettä on, tulva puuttuu.

 Tuo vene on tuossa ollut monena vuotena.

Tämän kuvan jälkeen päätin ajella palan matkaa  Seinäjokea kohti, ensimmäisestä sillasta ajoin yli.

AJOILMAKSI KOLEAA.
 Lähtö venyi lähelle puoltapäivää, en ottanut kuin kahvipullon mukaan, toki muutama kupillinen kahvia pullon sisällä. Garminiin osoite Iso-Kyrö. Päätin harhauttaa suunnistajaihmeen heti matkan alusa, sitten se saa laskea mieleisensä reitin kohdepaikkaan. Muuten olisi tullut tylsä kasitie, siitä Vöyrille, jne... Vaatetta oli asianmukainen määrä päällä. Asteita noin kuusi... lämmintä. Ulkona ei ollut lämmin!  F Kasi ei siitä piitännut, näytti vain kahdella konstilla mittaritauluissa, "käy tankkaamassa. Kolmas konsti olisi jo ollut vakava huomautus.
Systeemillä tankki täyteen. Aprikoin, joko Karhin kautta, mutta päätin kanttailut jättää myöhempään ajankohtaan. Biskobin mutkat  "kanttasin" lainausmerkit tiellä olevan soran johdosta. Nyt Garmin jo meinasi hiiltyä. Korjauslaskelmat tulevat nopeasti, jopa suhteellisen järkevästi. Jyväskylän tiellä ehdotti ensin Sokojan reittiä,  hyvä sekin, sitten Alavetelistä Kruunupyyhyn kulkevaa. Ei huono sekään, itsekin meinasin heltyä apulaisen pyyntöihin.
Kaustisen liikenneympyrästä käännyin käskystä  ensimmäisestä liittymästä.

Högnabassa ensimmäinen kahvipaussi. Oli paikallaan, vaikka ajossa lämpö oli noussut jo seitsemään ja puoleen.Suoraa ajoa Kauhavaa kohti ehdotti Garmin. Tietyöt ovat melkein valmiit Evijärvelle asti, entisen tilkkutäkin sijaan sai päästellä uutta asfalttia. Edessä liukui iso Jaguari melkein nopeusrajoitusten mukaan. Sen vilkku ja jarrusysteemeihin oli jokin sirkuspelle tai valoperformanssitaiteilija päässyt vaikuttamaan, insinöörien ollessa  työehtosopimuksen vaatimalla teetauolla  Jos jotain Jaguaarin takavalojen vilkkumista, pyörimistä, räppimistä voi sanoa valoshowksi! Tai sitten ne oli rikki?
Muutamat tienteko autot eivät häirinneet matkaa, emmekä minä ja F Kasi liioin heitä. Evijärvi ohitettiin Evijärven ohikulku tietä. Tätä ei moni miellä ohikulku tieksi, mutta kun tarkemmin ajattelee, jää kirkonkylä aika lailla syrjään.
Kauhavalla Garmin neuvoi kääntymään oikealle, väylä ohjaa Seinäjoki - Uusikaarlepyy tielle. Lämpötila oli noussut kymmenen paremmalle puolen. Sitä mukaan ajofiilinki parani niin minulla, kun F Kasillakin. Ylihärmässä koukkasin Vaasan tielle, nyt oli jo kaksitoista astetta. Seitsemäntoisa kilometrin jälkeen Garmin  kehoitti kääntymään vasemmalle? Nyt taitaa mennä metsään?

Ennen Garminin käännöstä oli vasemmalla tuttu kahvittelumasto, käänsin sinne. Lämmennyt ilma lämmitti mieltäkin, oli mukava ottaa kevyemmille varusteille, kun aloin tiristellä kahvia Airamista. Maistui mahtavalta. Tällainen terästermospullo on ollut yksi niistä suurista parannuksista. Vilhon mukaan ristikantaisten ruuvien tulo tällainen suuri parannus, vielä suurempi  oli ruuvinvääntäjien ilmestyminen sähkömonttöörien käsiin. Minä nautin teräksen tuomasta varmuudesta. Muistan hyvin ne punaiset, valkoraitaiset lasisisustalla varustetut Airamit, jotka oliva kuitenkin alansa huippua, tuskin kestäisivät mootoripyörän takalaukun tärinöitä. Minullekin sattui muutama lasin hajoaminen, kun metsässä jokin kolhaisi reppua. Siinä meni kahvi, pullon sisusta, sekä reppu sai ylimääräistä kahvi patinaa. Onneksi kaupasta sai sisustoja erikseen. Hiljalleen puin ajotakin päälle, ihmettelin Garminin reittivalintaa, eihän tästä pitäisi vielä mennä mitään tietä Isoon-Kyröön.
Meni siitä. Vasemmalle kääntyi, ajattelin, kohta on kyltti "päällyste päättyy." Ei olisi haitannut, sillä öljysora oli routinut pintaa useista kohdin. Muuten tie  mutka ajajien unelma.  Oli täysiä vinkkeleitä, ja hieman loivempia. Jos  routavauriot kohentuu kesään mennessä, tätä tietä tulen vielä kokeilemaan. Vaikka olin kääntynyt Kaurajärven tieltä täyden vinkkelin ja näytti että ko. niminen tie olisi jatkunut eteenpäin  ajelin Kaurajärven tiellä! Kuin tajuten erehdyksen, muuttui tie Lehmijoen tieksi! Oikealla puolen virtasikin äyräitään myöten  täynnä oleva Lehmijoki. Jotkut motoristit ovatkin kirjoittaneet ajaneensa Lehmijoen kautta, tämä oli siis se mutkatie. Vaikka mutkat loivenivat, fiilinkiä nosti pinnan paraneminen. Pienten talo yheisöjen vieritse meni tämä polku kohti Garminin esittämää kulma käännöstä vasemmalle. Näitä mutkia kelpasi  päästellä. Vasemmalle kehoittivat tiekyltitkin kääntymään, jos Isoon-Kyröön aikoon. Tätä tietä olinkin ajanut useita kertoja. Hetkessä tulin  Kyrönjoen rantaan. Tuttu öykki oli samalla paikalla,  kuin usein ennenkin. Vaikka vettä oli paljon joen uoma  ja virtaus riitti sen pitämiseen  vielä rantoja matalammalla. Otin muutamia kuvia, sitten tuttu lenkki Seinäjokea kohti, rautasillasta eteläpuolelle, takaisin Ison-Kyrön kirkolle,  takaisin joen yli.

Annoin Garminille käskyn, "kotiin" Innokkaasti se hyväksyi tien jolla olimme. Muutaman ajan kuluttua olin jälleen Lehmäjoella! En antanut Garminin häiriä, kehoituksella vasempaan kääntymisestä. Ajoin saman tien takaisin! Toki Garminkin äkkiä ymmäri yskän, mutkia tuo haluaa, vaikka en käyttänyt ohjelmaa "mutkatiet" . Tarkemmin ajatellen, eihän Garmin mutkia tee!?     Käännös vasempaan, Kaurajärven tielle, lämpötila oli ollut jo kauan neljäntoista asteen tienoilla. Näillä kamppeilla oli melkein hiki. Mitäs siitä, arvelin, ettei tätä kauaa kestä. Vöyrin kautta kasitielle.
Oravaisissa alkoi kylmyys. Valkoinen merenjää hohti hyytävän kylmää hieman kosteaa ilmaa. Sehän osaa tunkeutua joka paikkaan. Kuitenkaan ei alle kymmenen asteen lämpö voinut taltuttaa kunnon ajovarusteita. Hieman, kun visiiriä raotti tiesi, missä ilmanalassa mennään! Mysingillä tankkasin, taisi olla litramäärä ennätys tässä pyörässä. Olihan se kaikilla konsteilla varottanut tankkauksen tarpeesta. Kylmää jatkui Kokkolaan asti, josta alkoi pieni lämpenemisen tunne, kestäen kotiin asti. Mittarissakin lämpö kohonnut yhteentoista ja puoleen! Kolmesataa kuusikymmentä laatukilometriä jäi taakse, tai jäikö, kyllähän ne muistissa pysyvät!
Sellaisia havaintoja tein,  puolenkin asteen heiton lämpötilassa huomaa, määrätyissä olosuhteissa. Onko silloin kylmässä virtauksessa kosteutta, tai mitä? Näinä vuoden aikoina  kolmetoista astetta ja siitä ylöspäin on jo kelvollista ajokeliä jossa kuski haluaa mennä kruisailu tilaan.

Ajokauden avauksessa pari itikkaa visiiriin! 15.4.2018

 Tämä näyttää pahemmalta, kuin on.

 Orvon näköisenä, vaikka Valmetin kaverina odottaa F Kasi maantielle pääsyä.

 Tästä lähti varsinainen ajosuoritus alkuun Lepopaikka Kirkonkylän ja Alaviirteen melkein rajalla.

 Alkukilometrit tässä. 40881 km.

 Nyt on rapiat satakilometriä yhdellä istumalla.

 Tuon kyltin jälkeen kääntyy tie Ylivieskan  "lentokentälle", sekä jatkaa Haapavedelle.

 Hyvin pelitti uusi vaihdekonstruktio ajokauden avauksessa.

 Tässä lukemat lentokentän risteyksen parkissa. 40989 km.

 Eskolan ja Kannuksen välillä. Paikoin oli liukasta lepopaikan pinta!

Navigaattori neuvoo kymmenen metrin kuluttua tulevaa kääntymistä Kokkolaa kohti.


Näin se usein käy. Pari päivää ja tiet sulana keskeltä talvea! Sekin harvinaista, että lähdin heti aamutuimaan liikenteeseen. Kahvit keitin termospulloon, muut varustukset olin laitellut jo illalla valmiiksi, osoittaa varmuutta lähteä ajamaan! Harvinaista....Navigaattori oli asennettu F Kasin sähköjärjestelmään, ketju rasvattu, ilmanpaineetkin kohdallaan. Syksyltä tankissa melkein täydet bensat. Ensimmäinen kuva kertoo kelitilanteen. Hieman epäroin, on tie ajettavassa kunnossa. Anssu tosin oli edellisenä päivänä käymässä Ducatilla, sekin kertoi, että F Kasille on leikintekoa taiteilla kasitielle. Vaatetta laitoin normaalisti, yhden hienon paidan lisäsin. Kumisaappaat jalkaan en hennonut hyvässä  plankissa olevia Daytonoita heti ravattaa. Actionin olin ladannut, laitoin sen kypärään kiinni. Naviin etsin langalliset korvanapit, josko niistä jotain kuuluisi. Ei kuulunut! Heikkotehoiset olivat. (Niissä on iso ero tehokkaitten ja vähemmän välillä.
Eväät ja muut hilpetöörin mukana tallustelin  elosuojaan, F Kasi odotteli jo Volkkarin paikalla. Eväät takalaukkuun kameran kanssa. F Kasi käyntiin! Yllättävän helppoa oli ajella Sainsalon tietä Koivistonperän tielle. Lämpötila tuntui heti ajokelpoiselta. Tuttu fiilinki iski päälle, kun pääsin vauhtiin. Ala-Viirteen levähdyspaikalla tein matkatarkastuksen, muutamat kuvat, navi yritti neuvoa kääntymään takaisin nyt, kun sai äänensä kuuluviin. Kerroin sille ajavani ajokauden avauksen, jossa ei pahemmin taaksepäin lähdetä. Himangan kautta Kannusta kohti, pieni varotoimenpide, Väliviirteen kohdilla voisi vielä olla mustaa jäätä. Kasi tuntui nautittavammalta paljon, kun huutva pleksi oli poissa. Olin vähän suunnitellut reittiäkin, navissa näkyi päätepiste Nivala. Tiesin ettei se vielä riittäisi. Liikennettä ei ollut juuti lainkaan. Ei ohittajia, ei ohitettavia, vastaankin tuli vain muutama auto.Pyörät loistivat poissaolollaan.Yhden  triken näin koko matkalla. Kaksipyöräisiä ei yhtään. Sievissä lämpö putosi kasitien seitsemästä neljään asteeseen, alentuen koko ajan Nivalaan päin ajellessani. Tuohan ei haitannut vähääkään, hyvät varusteet piti kylmän ulkopuolella. Nivalassa oli hyytävää, kahteen asteeseen putosi lämpö. Syvät hanget hohti kylmää! Muutin suunnitelmia, en ajaisi ptemmälle sisämaahan, koska kylmäilma tuntui majailevan nyt siellä päin. Ylivieskaan voisi suunnistaa. Liikenneympyrä oli sula ja puhdas. Lämpökin alkoi  jälleen nousta. Vaikka ei kylmä hätyytä, nousee fiilinki myös lämmön mukana. Tulee kruisailu mieli vallalle! Navista katselin, kuinka lähellä Kalajoki virtaa nimikkopitäjään johtavaa tietä. Kyllähän se pilkahtelikin välistä näkyviin. Ennen Haapaveden risteystä  pyörä parkkiin, olin varmistanut ajokauden avatuksi vajaa kymmenen kilometrin toleranssilla ennen pysähdystä. Kahvi maistui hyvältä! Eväisiin en koskenut, riitti tämä nautinto. Muutamat valokuvat pyörästä ja ympäristöstä. Ei taaskaan ollut kiire mihinkään.
Kun laitoin kypärää päähän huomasin parit itikat visiirissä! Olivatko lähteneet Nivalan kylmyyttä pakoon viimeisillä voimilla, ja törmänneet sitten tunnetuilla seurauksilla kovaan muoviin! Harvemmin ajokauden avauksessa.
Olin testannut vaihdepolkimen toimintaa silloin tällöin, kumisaappailla ainakin tuntui sopivalta säädöltä. En ainakaan heti ala hakemaan uutta asetusta.  Ajelin Ylivieskan läpi rauhallisesti, ei mitään pelkoa liukkaista ympyröistä, kaikki olivat kuivia ja sulia. Katselin, tuolla MZtin sylinteri sai uuden elämän, olinkin polkaissut käyntiin lauantai iltapäivällä, kaksitahtisen, laitoin tankin ja istuimen paikalleen. Tankin väri pysyy samana. Käyntiinkin laittelin MZtin. Kohta pääsee sekin tien päälle, samoin Satanen. Nyt ajelin F Kasilla Eskolaan, Kajaanitielle, tulin mittarin näyttäessä yhtätoista lämpöä! Kahvia oli vielä Airamissa, pysähdyin liukaspohjaiselle pysäkille. Navi oli ilman puhettakin hotanut hommaansa asiallisesti, voi olla että olisimme F Kasin kanssa eksyneet ilman tuota ihmettä.....Actionin olin laittanut jo Haapaveden risteyksessä  päälle, kotona kun katselin, oli kuvan laatu yllätti  jälleen. Stilli kuvat pysäyttävät liikenneperkit luettavaan muotoon kovassakin vauhdissa. Mukava lisä, kun muistelee ajettuja kilometrejä kuvaruudun ääressä. Lämpö nousi Kannuksen jälkeen kahteentoista asteeseen, ei mitään puhettakaan, ettenkö aja Vitikan risteyksen kautta kasitielle. Näin tein. Karhin kautta en lähenyt kokeilemaan, pitää varmistaa vaikka autolla, onko tie edes sulta, tai paljonko hiekkaa mutkissa. Sainsalon tie meni vanhalla rutiinilla, samon parkkeeraus elosuojaan. Pyörä oli likainen, mutta tankkihuoneen vesijohto vielä jäässä! Maanantaina se sulais, laitoin hanat kuntoon ja varaajan päälle. Huomenna keskiviikkona pesen pyörän ja Volkkarin. Yksi parhaita, tai kaikkihan ne ovat parhaita, ajokauden avaus. Viimevuonna oli kylmä, nyt ilma muutaman kilometrin hyytävää, joten tästä on hyvä jatkaa.

Garminin asennus, ja sääkuvia. 12 - 13. 4. 2018

 Asennus oli helppoa, muutaman ruuvin kierto, ja pari johtoa kiinni.

 Samalla laitoin akun viimeistely lataukseen.

 Tällaista maisemaa kahdestoista päivä. Nyt kolmastoista on tuohon polulle tullut täysin sula pari metriä leveä väylä.

 Sulaminen on hurjan nopeaa. Huomenna yritän ottaa kuvat samasta paikasta.

Aukeilla vielä valkeaa lunta, mutta täysin hötyä puolilta päivin. Yö pakkanen kuivaa teitä.

Garmin Zumo 345 LM coko 11.4.2018

Muutaman kerran kokeillut kännykkää navigaattorina, Ruotsin oudoissa kaupungeissa siitä oli mukavaa apua. Mutta moottoripyörä käytössä vähän ongelmallinen kun pitää olla aina sateen suojassa. Tällaisen hommasin, "kun halavalla sain".  Eikä ole pahan vaikea käyttääkään. Mitä sillä tekee? Miksi ajan moottoripyörällä? Yhtä turhia molemmat! Kyllähän se auttaa isompien kaupunkien sisällä liikkumisessa, ja sitten pieni idean poikanen ensi kesälle. Ajelen täysin summassa vaikkapa auringon mukaan poispäin, pyrkien sellaisille teille, joista ei heti tunnista olinpaikkaa. Sitten navi käyntiin ja osoitteeksi Sainsalontie 57 voisi olla muutaman kerran hupasaa...
ps. Jos ei karta sorateitä, löytyy läheltäkin vaellusreittejä joissa paikannus ei aina niin taattua!

ps. ps. Joskus ns. navigaattorista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Oli varattu aika Euromotors Centeriin viideksi,  vähän erikoinen työajan päätteeksi aika. Tietenkin lipsautin sen viimeisen tien- haaran ohi. Oulussa on rakennettu ripeästi lähiöitä malliin, tämä on samanlainen kuin nuo kymmenet muutkin alueet. Sorruin jo  niin lähelle, että näin EMC komean rakennuksen, mutta välissä korkea valli, kulkukelvoton suunta. Oli minulla kapulassa osoite, ja "navigaattori" hyvällä Nokian ohjelmalla. Mutta ei ollut mukana korvakuulokkeita, eikä mitään telinettä, paitsi muutamat mustekalat takaboxissa. Kiire alkoi olla. Pysyisikö tankin päällä navi, mustekalan alla? Pysyi parit kulman välit, onneksi ajoin "polvet yhdessä" ettei tielle tippunut. Yritin tiirailla heikkoa viivaa, ja arvuutella, montako "tee uu käännös" komentoa oli tullut?. Ei auttanut kuin nolona otta "navi" sille kuuluvaan käyttöön, soittaa Emc,n huoltoon, kertoa ongelma. Onneksi oli senverran maamerkkiä, että huoltomies tajusi minun olevan parin kulman päässä tiestä, josta jo pääsin vanhalla muistilla perille, kymmenen minuuttia myöhässä!

Anselmi ja Ducati tienpäällä. 10.4.2018

Anssu starttasi Ducatin koleasta ilmasta huolimatta ja ajeli Toholammilla mukavan pituisen lenkin! Muutaman kymmenen metrin jään päällä taiteilun jälkeen alkoivatkin sulat tiet. Mutta vielä antaa todelliset ajoilmat odottaa itseään. Nyt on vähä ennen puoltayötä seitsemän astetta pakkasta. Vaikka tänään paistoi aurinko ei todellinen lämpö noussut paljoa nollan yläpuolelle. Auringossa kuitenkin kaksitoista astetta!
Tänään myös kotiutui Garminin moottoripyörä navigaattori. Olisi asennusta vailla.

Jonkin verran on myöhässä kevät. 10.4.2018

Viidentoista vuoden keskiarvo ajokauden  alkamiselle on ollut noin kahdeksas päivä huhtikuuta. Nyt kymmenes, ei vielä tielle houkuttele. Toki, jos olisi halu voimistella jäisen tien  läpi Koivistonperän tielle, asfalttia sen jälkeen riittäisi loputtomiin. Periaate kuitenkin, että jalat tapeilla pitää päästä alusta loppuun ajamaan.
Lämpötila on öisin pakkasen puolella, eilen päivällä puhalsi kylmä luoteistuuli, aurinko paistoi iltapäivästä, sehän sulattaa kuitenkin yön aiheuttamat kovettumat. Tänään on aamusta asti ollut aurinkoista, voi olla  iltapäivällä solskua tiellä ja soralla olevat kohdat pehmeitä!

Kituliahasti etenee kevät. 1.4.2018

Ohtakarin seutuvilta tämä  kuva, maaliskuun viimeisenä päivänä. Lämpö tässäkohtaa miinus kaksi ja puoli. Mantereella toki kohosi plus kahteen. Mereltä vyöryy sumua, auringon lämmittämä ja kosteuttama jään päällä oleva hanki luovuttaa vettä ylöspäin ilman jäähtyessä, pyrkineekö lämpimämpään sumun muodossa. Ei huono ajatus!  Samalla kyllä viilentelee ympärillä olevaa ilma massaa. Ennusteet lupaavat jopa lumisadetta huhtikuulle tervetuliaisiksi. Jos ei rysäystä tule, juhannuksena hiihdellään Pitkästä pauhastä Piukin kautta roskakoriin! (Vilhon käännös Ohtakarista)