Ei tarvinnut kauan tuumia kun katsoin lämpömittarin viidentoista asteen lukemia. Romppeet niskaan, kamera ja muut vermeet mukaan, muutama kuva ennen starttia, niin keinottelin F Kasin kasitielle. Pohjoista kohti keula, mutta vain Systeemille asti, jossa tarkistin ilmanpaineet. Takaisin Kokkolaa kohti painalsi F Kasi, kuin ei talven taukoa oli ollutkaan. Ei meinannut ajurilla hymystä tulla loppua, miksi olisikaan? Ilma ehkä lämpimin pitkiin aikoihin ajokauden avauksessa, pyörä jytisi mieltä kohottavasti, vaihteita selailin huvikseni tuntui ettei tämä ole edes totta. Äkkiä hujahti kasitie Kajaanintien risteykseen, Kannusta kohti taivasimme sallittua sadan kilometrin nopeutta. Kannuksen liikenneympyrät varovasti, voihan talven jäljeltä olla vielä hiekkaa tiellä. Sieviin hurahdin hetkessä, Ylivieskaa kohti jatkui matka fiilingin koko ajan noustessa. Mitään kiirettä ei ollut, ajelin jos eteen sattui auto perässä, ei ollut tarvetta ohitella. Kalajoen Hiekkasärkillä pysähdyin. Matkaa Perkkiöstä oli tullut vähää vaille sataviisikymmentä kilometriä. Kun siitä vähentää Systeemin topin täyttyi ajokauden avaus yli neljäkymmentä kilometriä plussalla! Huhtikuun seitsemäs päivä oli nyt tämän vuoden päivä. Kotona katselin likaista pyörää, se oli jälleen ylittänyt toiveet, mutta pesua vaatii ennen seuraavaa reissua. Ai niin, olisiko Satasen vuoro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti