Ajelun päätteeksi pesin visiirin huhtikuun kahdestoista päivä!

 Ohtakariin ensimmäisen kerran tänä kevää... kesänä.

 F Kasi tutulla paikalla.

 Samoin Vaara.

 Pohjoiseen päin ovat linjanrakentajat menossa.

 Väliaikaisratkaisu?

 Tiedä, voisivat kestää kauankin  kötystykset!

 Tässä valmista komeaa linjaa etelänsuuntaan.

 Mikäs mukavampaa kuin evästellä Ullavanjärven rannalla.

 Itikoita huhtikuussa!

 Olihan niitä muitakin liikenteessä!

 Lumista täällä ylämailla, ei Lohtajalla enää.

 Anssun orkesteri, Ducati ja Hagström.

 Jakohihnan säätö on Ducatissa tarkkaa puuhaa.

 Näin kahdennentoista päivän reissu päättyi. Lämmintä!

Likaisuudesta päätellen F Kasia on tormuutettu.

Jälleen povattiin taivaalta rakeita, lunta, räntää, karmeaa vesisadetta, järkyttävää tuulta jostain päin, lähellä nollaa liikkuvia lämpötiloja! En aikonutkaan uskoa, valjastin F Kasin ja itseni ajokuntoon, Systeemiltä menovettä, Ohtakari etapiksi. Jos niitä puukkoja alkaa tulla,  painutaan sitten kotiin. Lämmin henkäys kävi kevätsäässä, kun jytistelin merta kohti. Eihän tämän näin pitänyt mennä? Jos se Karissa näyttää luontonsa? Näyttihän se, leppoisa meri tervehti  vieläkin lämpimämmällä henkäyksellä tulijaa. Kuvat vakiopaikalta, äkkiä takaisin, että ehtii myrskybunkkeriin suojaan. Jos kuitenkin Karhin mutkat, sitten kasia kotiin. Peitsolta Kälviälle kääntelin, pysähdyin kuvaamaan uutta sähkölinjaa. Parit ampiaisetkin olivat tulleet ihmettä katsomaan.  Myöhemmin huomasin, että visiiriin oli tullut kevään ensimmäiset itkkaliiskautumat!  Kaustisilla vähän kylmeni, asteen verran. Sen huomasi pyörän mittarissa ja vaikka ero pieni, aistihan ajurikin muutoksen. Toholampia koti liikenneympyräin kautta. Näin keväällä kun ei hätäile, näkee paljon enemmän mitä keskikesällä, kun lehti on tullut  puihin. "Eihän tuossa pitänyt taloa olla? Mikäs minkkitarha tuolla jne.." Ullavan järvellä söin pientä hiukapalaa, hmm... kolme keksiä! Täällä oli lunta vielä maassa ja järvi jäässä. Jokin lämpöpuhallin kuitenkin päällä, kun  lumipaikatkaan eivät hohkanneet kylmyyttä. Toholammille ajelin hyvää kyytiä, tämä väli on soista kylmää seutua, pari astetta putosi lämpö. Alimmillaan kävi kymmenessä. Toholampilta Kannukseen oli myötätuuli, tuntui että tyhjällä käynnillä mennään, tosin F Kasin moottori pitää huolen siitä, ettei  tunne kauan kestä. Jytinä on sitä luokkaa. Kasitiellä jo neljätoista astetta, enää en tarkkaillut myrskysuojia sillä silmällä. Parisataa hyvää kilometriä tuli mittariin, aivan vähällä ettenkö lähtenyt uudelleen liikenteeseen. Mutta ei makiaa mahan täydeltä.

ps. Tuossa on pari kuvaa Anssun Ducati projektista, kaikin konstein akustisin ja mekaanisin pitäisi yrittää saada jakohihnat oikeaan kireyteen!