Satanen teki ajokauden epävirallis avauslenkin. 28.4.2015

 Tässä on tultu jo avauslenkiltä.

Ei pahemmin likaantunut Satanen postin haussa. Tie erittäin hyvässä kunnossa.

Satasen talvehtiminen venähti tähän huhtikuun loppuun, syynä hiljalleen vajentuva etukumi. En halua riskeerata pyörää, enkä kuskiakaan. Täytyy tarkkailla mistä vaileneminen johtuu. Mutta toki postin hain ja kyllä tuntui hyvältä. Kilometrit, joista Satasen ajokausi alkaa ovat: 120868 km. Tästä mittarillisesta olen ajanut 73521 km. Kun kaikki kilometrit lasketaan, on Satanen taittanut taivalta 193 521 kilometrin verran. Tässähän voi tänä vuonna tulla juhlat!

Viileä vaaliajelu 19.4.2015

 Tuttuakin tutumpi taukopaikka.

 Gertrusbroolla ei löytynyt jäitä kanavasta,

 Eikä sisäjärvestä.

 Ylesiradion lähetykset turvataan panssariaidalla, viisnolla kakkonen Valmetti helposti läpi, jos pitäisi lähetykset katkaista.

Masto on tukevampaa tekoa kuin kännykkälinkit.

 

Näissä lämmöissä liikuttiin koko ajelu. Mutta tuuli meinasi olla "viileää".

 Norpanjärvessä oli jäätä!

 F Kasiakin puistatti.

 Mutta tien toinen puoli velloi vapaana!

 Ei ole itikkakausi vielä kunnolla alkanut.

 Tässä välistä pudonnut Pännäisten alikulun kuva.

 Peilistä näkyi vain yhdistetty sähkö-ja puhelintolppa.

Loppulukemat elosuojassa tässä.

Aamulla äänestämään, sen jälkeen alkoi vetää tien päälle. Ilman lämpö ei innostanut shortseilla lähtöön, joten vedin kunnon ajokamppeet päälle. Pohjoisesta ploosasi toistakymmentä metriä sekunnissa menneen talven kylmän rippeitä. F Kasi pestynä hörskähti innokkaasti matkaan. Pari rekallista kuuttatoista, naapurin maansiirto ammattilaisen asuminen tunnin verran Valmetin ja Vaman kanssa teki ihmeitä tien pinnalle. Oli mukava päästellä kun ei tarvinnut "taiteilla". Kokkolaan suunta kasitiellä, tuulen tunsi oikeassa kyljessä, mutta vakaasti taittoi kaksipyttyinen taivalta. Gertrusbroolla pysähdys, oho! Ulkoilma tuntui pistävältä, kun aukaisin Schuberthìn visiirin. Kädetkin meinas jäätyä. Sain kuitenkin otettua muutamat kuvat. Bennastien pinta on edelleen hieman kuoppainen, kuitenkin ajettavassa kunnossa, vaikka kovimmat kanttaukset kannattaa jättää ammattilaisille. Mysingenilla tankkasin, toinen tankkaus tänä vuonna! Pännäisten kautta ajelin Kortesjärven tielle. Nyt tuuli melkein takaa, ei tarvinnut pahemmin kaasua käännellä kuin tuli täytettyä tämän kuusikymmentä - kahdeksankymmentä- kuusikymmentä ruletti noin lain mukaisesti. Kortesjärvellä käännös vasempaan mars, kun kerran jääkäripitäjässä ollaan. Evijärvelle yhdessä hujauksessa hurjassa vastatuulessa. Ujellus oli melkoista. Mutta F Kasi oikein riemastui kun laitoin kuutosen päälle! Vähän ennen kylää bongasin maston, jota en ollut ennen huomannut vasemmalla, tuosta voisi saada hyvän taukopaikan. Olikin Yleisradion käppi pystyssä. Kyllähän eväs maistuikin, yksi nisunpala! Hyvillä mielin vatsa täynnä takaisin vastatuuleen. Se hellitti kun käänsin Ullavan tielle. Tämänkin pinta oli paremmassa kunnossa kuin viime kesänä. Tuli oikein mutkafiilinki. Norpanjärvi oli puoliksi jäässä! Mutta ei varmaan montapäivää enää. Toki innokas pilkkijä voisi vielä käydä kastelemassa itsensä! Kannukseen ajelin yksi valo taustapeilissä, pari pyörää tätä ennen oli tullut vastaan. Kannuksesta tuttua Väliviirteen tietä kohti kasitietä, ajofiilinki nousi tällä tiellä kumma kyllä korkeisiin lukemiin. Kotona sammutin  F Kasin kevyt taputus kiitokseksi mukavasta vaaliajelusta.

Ajelun päätteeksi pesin visiirin huhtikuun kahdestoista päivä!

 Ohtakariin ensimmäisen kerran tänä kevää... kesänä.

 F Kasi tutulla paikalla.

 Samoin Vaara.

 Pohjoiseen päin ovat linjanrakentajat menossa.

 Väliaikaisratkaisu?

 Tiedä, voisivat kestää kauankin  kötystykset!

 Tässä valmista komeaa linjaa etelänsuuntaan.

 Mikäs mukavampaa kuin evästellä Ullavanjärven rannalla.

 Itikoita huhtikuussa!

 Olihan niitä muitakin liikenteessä!

 Lumista täällä ylämailla, ei Lohtajalla enää.

 Anssun orkesteri, Ducati ja Hagström.

 Jakohihnan säätö on Ducatissa tarkkaa puuhaa.

 Näin kahdennentoista päivän reissu päättyi. Lämmintä!

Likaisuudesta päätellen F Kasia on tormuutettu.

Jälleen povattiin taivaalta rakeita, lunta, räntää, karmeaa vesisadetta, järkyttävää tuulta jostain päin, lähellä nollaa liikkuvia lämpötiloja! En aikonutkaan uskoa, valjastin F Kasin ja itseni ajokuntoon, Systeemiltä menovettä, Ohtakari etapiksi. Jos niitä puukkoja alkaa tulla,  painutaan sitten kotiin. Lämmin henkäys kävi kevätsäässä, kun jytistelin merta kohti. Eihän tämän näin pitänyt mennä? Jos se Karissa näyttää luontonsa? Näyttihän se, leppoisa meri tervehti  vieläkin lämpimämmällä henkäyksellä tulijaa. Kuvat vakiopaikalta, äkkiä takaisin, että ehtii myrskybunkkeriin suojaan. Jos kuitenkin Karhin mutkat, sitten kasia kotiin. Peitsolta Kälviälle kääntelin, pysähdyin kuvaamaan uutta sähkölinjaa. Parit ampiaisetkin olivat tulleet ihmettä katsomaan.  Myöhemmin huomasin, että visiiriin oli tullut kevään ensimmäiset itkkaliiskautumat!  Kaustisilla vähän kylmeni, asteen verran. Sen huomasi pyörän mittarissa ja vaikka ero pieni, aistihan ajurikin muutoksen. Toholampia koti liikenneympyräin kautta. Näin keväällä kun ei hätäile, näkee paljon enemmän mitä keskikesällä, kun lehti on tullut  puihin. "Eihän tuossa pitänyt taloa olla? Mikäs minkkitarha tuolla jne.." Ullavan järvellä söin pientä hiukapalaa, hmm... kolme keksiä! Täällä oli lunta vielä maassa ja järvi jäässä. Jokin lämpöpuhallin kuitenkin päällä, kun  lumipaikatkaan eivät hohkanneet kylmyyttä. Toholammille ajelin hyvää kyytiä, tämä väli on soista kylmää seutua, pari astetta putosi lämpö. Alimmillaan kävi kymmenessä. Toholampilta Kannukseen oli myötätuuli, tuntui että tyhjällä käynnillä mennään, tosin F Kasin moottori pitää huolen siitä, ettei  tunne kauan kestä. Jytinä on sitä luokkaa. Kasitiellä jo neljätoista astetta, enää en tarkkaillut myrskysuojia sillä silmällä. Parisataa hyvää kilometriä tuli mittariin, aivan vähällä ettenkö lähtenyt uudelleen liikenteeseen. Mutta ei makiaa mahan täydeltä.

ps. Tuossa on pari kuvaa Anssun Ducati projektista, kaikin konstein akustisin ja mekaanisin pitäisi yrittää saada jakohihnat oikeaan kireyteen!

Ajokauden avaus hyvällä varalla ja F Kasilla!

 F Kasi malttamattomana odottaa lähtökaasutusta.

 Trippimittari on nollattu kaikki valmiina.

  Kalajoen Hiekkasärkillä ensimmäinen pysähdys. Yli sata neljäkymmentä km yhdellä istumalla.

 Meri on sula, vähän parkkipaikkalunta näkyvissä.

 Kokonaismatkan lukema.

Nyt pitäisi saada painepesuri äkkiä kuntoon. Tai se on kunnossa, kun vesimittari asennetaan.


Ei tarvinnut kauan tuumia kun katsoin lämpömittarin viidentoista asteen lukemia. Romppeet niskaan, kamera ja muut vermeet mukaan, muutama kuva ennen starttia, niin keinottelin F Kasin kasitielle. Pohjoista kohti keula, mutta vain Systeemille asti, jossa tarkistin ilmanpaineet. Takaisin Kokkolaa kohti painalsi F Kasi, kuin ei talven taukoa oli ollutkaan.  Ei meinannut ajurilla hymystä tulla loppua, miksi olisikaan? Ilma ehkä lämpimin pitkiin aikoihin ajokauden avauksessa, pyörä jytisi mieltä kohottavasti, vaihteita selailin  huvikseni tuntui ettei tämä ole edes totta. Äkkiä hujahti kasitie Kajaanintien risteykseen, Kannusta kohti taivasimme sallittua sadan kilometrin nopeutta. Kannuksen liikenneympyrät varovasti, voihan talven jäljeltä olla vielä hiekkaa tiellä. Sieviin hurahdin hetkessä, Ylivieskaa kohti jatkui matka fiilingin koko ajan noustessa. Mitään kiirettä ei ollut, ajelin jos eteen sattui auto perässä, ei ollut tarvetta ohitella. Kalajoen Hiekkasärkillä pysähdyin. Matkaa Perkkiöstä oli tullut vähää vaille sataviisikymmentä kilometriä. Kun siitä vähentää Systeemin topin täyttyi ajokauden avaus yli neljäkymmentä kilometriä plussalla! Huhtikuun seitsemäs päivä oli nyt tämän vuoden päivä. Kotona katselin likaista pyörää,  se oli jälleen ylittänyt toiveet, mutta pesua vaatii ennen seuraavaa reissua. Ai niin, olisiko Satasen vuoro!