Pientä menoa ollut viikon verran ja se nyt pois ajoista! Lämmin iltapäivä houkutteli synkistä pilvistä huolimatta, tai juuri niiden vuoksi tienpäälle. Satasella päästelin Kokkolaa kohti, Peitsolta Kälviälle, tiet alkoivat olla märkiä. Kälviän jälkeen tunkeutui kypärän alle jotenkin tutun tuntuinen haju, muisto parikymmentä vuotta sitten tapahtuneista neljästä navettapalosta Lohtajalla, nyt paloi navetta Kälviällä. Ajelin hiljalleen Ullavaa kohti, palanut navetta jäi niin syrjään, ettei tielle raunioita näkynyt. Pilvet alkoivat kokoontua sen oloisesti, että voisivat vettäkin heittää. Mutta ajo oli kohdallaan, Satanen on näillä virityksillä todella vakaa matkapyörä, loivat Ullavantien mutkat Satanen taittaa luottamusta herättävästi. Pysähdyin kuvaamaan lehmäkylttiä ja samalla otin kuvat kahdesta juuri oikean ikäisestä traktorista. Norppa oli jo hieman syksyisen näköinen, veden pinta heijasti raskaita pilviä, tämä korosti järven harmautta. Kun pääsin Koskenmaan tienhaaraan, alkoi vettä tulla melkein kaatamalla, pysähdyin pikaisesti, että sain Lumian takalaukkuun, toki piti sateesta kuva ottaa. Kannuksessa laimeni tihkusateeksi. Kannuksen alikulku oli suljettu, tunneli jo paikalla, muttei vielä ajokelpoinen. Kiersin uutta väylää Raasakan sillasta tai Tokolanko silta se on? Tie on valmis Kajaanitien liikenneympyrään asti, kolmiot sivuteillä. Väli-Kannuksessa pysähdyin kuvaamaan erikoisen näköisiä pilviä, mutta kuten aina, kuva ei kerro totuutta. Kasitielläkin oli kosteaa, mutta vain tiellä. Leppoisan alun parikymmentä astetta putosi neljääntoista kun katsoin lämpömittaria Systeemin kohdalla. Viikon tauko ajossa tuntui vuoden mittaiselta, siksi ei olisikaan millään halunnut lopettaa sataankilometriin tätä ilta-ajelua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti