Sisältä katsottuna ulkona aivan asiallinen ilma. Mittarissa yksitoista astetta. Mutta pohjoinen oli saanut aukon Jäämerelle, sieltä sitä kylmää hönki kun astelin ulos täysissä ajovarusteissa, hieman vielä ylimääräisellä olin täydentänyt asua. Satanen ei kylmästä välittänyt, pientä lämmittelyä kuitenkin vaati. Kokkolaan päin kasia, Houraatissa pysähdys valokuvausta varten. Tämä ilma täytti kovan ilman kriteerit täysin. Aurinko jo aika matalalla, pilven hattaroita siellä täällä ja höysteenä jäätävä pohjatuuli. En antanut joutavan seikan häiritä matkantekoa, Kälviälle käännyin Peitsolta, Kajaanitietä Kannusta kohti. Kevyesti pyyhki Satanen jälleen tienpintaa, vauhtia kertyi heti melkein sakkorajolle. Oikella oleva ratatyömaa muistutti itsestään aina vähän väliä näkyvillä suurilla kasoilla maata, itse radalla oli myllerretty käsittämättömän suuria maansiirtotöitä. Ratahan on valmistunut toistasataa vuotta sitten, ihmetellä täytyy sen ajan toimijoiden aikaansaamista. Hevoskärryillä, kai jonkinverran myös junakalustolla on maata siirretty. Nykyaikaiseen dumpperiin menee äkkiä laskettuna viidestäkymmenestä sataan kaatokorillista, kun ajattelee vielä hevosen hitauden, ja sen että kuormat tehtiin pääosin käsin, niin.....
Olihan tällä ajelulla pieni teemakin. Huomenna tulee kuluneeksi seitsemän vuotta kun silloin vielä Ksatanen kotiutui Perkkiöön. Ajelin tervetuliais reissun juuri tätä samaa reittiä. Viisi vuotta sitten otin myös kuvia samanlaiselta ajelulta. Kuvaussessio oli kylmää puuhaa. Helpotti kun pääsi tien päälle. Kasitielle ajelin kohtalaisessa vastatuulessa, Kajaanitien lämpö oli seitsemän asteen nurkilla kohoten kasilla kahdeksaan. Ei sitä tosin huomannut. Mutta ajofiilinki oli juuri niin korkealla kun sen piti ollakin, edessä lyhyt talvi sen jälkeen taasen ajorikas kevät ja kesä edessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti