Pinlokki

Vanhassa Schuberthissa oli kemiallisesti käsitelty visiiri. Se toimi hyvin, aikansa. Tässä uudessa C-kolmosessa on ns. pinlock joka tarkoittaa, että tavallisen visiirin sisäpuolella on toinen, ja näiden muovien välissä on pieni ilmarako.
Hyvänlaatuista kesää kuvaa se, etten ole kiinnittänyt lisämuovia lainkaan kypärän visiiriin, koska on pärjännyt ilmankin.
Nyt päätin laittaa tuon teknisen ihmeen kiinni, koska ilma on kylmennyt rajusti, ja edessä Raahen reissu. Kiinnitys oli helppo.  Vähän hirvitti lähteä tuohon jäätävään tuuleen ajelemaan, kun en oikein tiennyt minkä aikana takaisin. Mutta vaatetta päälle ja tienpäälle.  Kovasti hönki vastanen kun painelimme Satasen kanssa pohjoista kohti. Ajattelin, että tähän ei moni kykene. Ajatus mureni heti, ajoimme kolmen pyörän letkassa Kalajoelle asti!  Tämänkin jälkeen näkyi muutama kaksipyöräinen.
Välillä muistutti taivas myös kosteuden lisäyksellä, ei kuitenkaan kaatosateeksi yltänyt. Raahessa tööväänty kolmisen tuntia, joten hyvissä ajoin vähän jälkeen seitsemän ajelin jo takaisin. Nyt oli myötätuuli. Ilta alkoi pimetä, pinlockin koeajon lisäksi tuli uuden valonheittimen debyytti todistettua. Aivan riittävä normaali nopeuksissa, valoteho.
Kummasti se taas fiilinki alkoi nousta illan pimetessä, eihän se ehtinyt pimetä kuin tunnin verran, mutta tähän aikaan hämärä muttuu nopeasti melkein säkkipimeäksi. Vielä kun paikka paikoin taivas oli raskaassa pilvessä. Satanen huiteli mukavaa vauhtia, ja lisävaatteet tekivät olon mukavaksi.
Jos tämä ajo olisi tapahtunut keväällä,  kirjoitus ei näin neutraalina pysyisi, mutta syksyn tulo jarruttaa aina jonkin verran ajofiilinkiä, ajofiilingistä huolimatta!

No jopas otti päähän!

 Aamu usvaa Mehtäkylällä.

 Tuttu orvava majailee paikassa...

 Linnakallio.

 Samanlainen mutka kuin edellä, mutta usva jo hävinnyt.

 Ei tästä kumminkaan hevoslogia tuu.

 Tämä projekti vähän antoi tekosyytä ajamattomuudelle.

Kuivaajan kävi kehnosti.

Jotenki se Kortjärvelle jäänyt mönkö pääsi vaikuttamaan  ettei Satanen ole startannut, vaikka ilmat hyvin suotuisat. Ollu vähän vetämätön fiilinki, ajoja kohtaan. Nyt ei saa sotkea tätä viimevuosien ajamattomuuteen sormia on välillä syyhynny ankarastikin.
Viime pyhänä päätin suorittaa  kunnon ajosuorituksen, kun kaikki merkit viittasivat, että nyt on otollinen ajankohta. Lämpöä mukavasti, kuitenkin taivas pilvessä. Kalajokea kohti suhisi Satanen.  Tuntui, että vanha herra haluaa näyttää ettei tässä Ducatit silmille hypi. Mehtäkylän kautta ajelin pienessä aamusumussa mukavasti kaartelevaa tietä. Nyt ei ollut mököä takapenkillä, mutta kauhistus.. Se oli hiipinyt kypärän sisään, eikä tämä sille riittänyt, piti päästä ajurin pään sisään. Todella sitkeä otus.  Ei auttanut, vaikka lankaa pitkin vipeltänyt orava yritti piristää aamua, pään kivistys vain paheni. Näin en tätä suunnitellut! Alavieskassa annoin periksi, ja käännyin rannikkoa kohti. Niin oli mönkö ovela, että sekoitti manaus yritykseni heti alkuun, ei auttanut edes Turulla uhkaaminen. Toivorikkaana aloittamani ajelu päättyi jo runsaan sadan kilometrin jälkeen. Pari kolme päivää mönkö yritti häiritä normaalia elon rytmiä, kadoten sitten niin kuin oli tullutkin, salamyhkäisesti.
Seuraavaan ajoon laitan päänsuojuksen kypärän alle, suojus on tehty coretexistä,  sehän estää kaiken ulkopuolelta tulevan, mutta päästää sisäpuolella olevat, myös mönköt taivaan tuuliin.