Ikkunaan tuli vesipisaroita harvakseltaan, lämpöä ulkona vaajaa viisitoista astetta. Muistelin, että eilisen ajon jäljeltä tankki olisi täytettävä lähiaikoina. Nyt hyvä tilaisuus tuohon manööveriin. Ajokamppeet päälle, kamera kainaloon ja pyörälle. Ei sitä vettä tullut kuin nimeksi. Kuitenkin kasitie hieman kostea. Päästin retkipyöräilijän ohitse ennen kasille nousemista. Tuuli oli kova, edestä vasemmalta puhkui voimainsa tunnossa. Niin teki Satanenkin, sitähän tuuli ei lannista. Peitsolta jälleen Kevliää kohti. Taivas tummeni huomattavasti, mutta olivat pilvet kai suurimman osan vedestä jo viskanneet, koska tie oli märkä. Samoin Kälviä Ullava väli. Parit autot matkasivat samaa sopivaa nopeutta Ullavaa kohti. En viitsinyt kytätä ohitus mahdollisuutta, mihinkäs tankkaajalla kiire? Alihaapalalla on halpa bensa, niin nytkin. Ei vain ollut tankki tyhjä, joten tienestit jäivät marginaalisiksi. Täydellä tankilla Satanen lähti loikkimaan Kaustista kohti, oli hilkulla, etteikö olisi jopa rikkonut nopeusrajoituksia! Festifaalit olivat ohi, Kaustinen palautumassa arkeen, tai ainakin liikenneympyrät olivat saman näköisiä kuin ennekin, eivätkä ne kaksi ihmistä, jotka näin, olleet enää juhlahumussa.
Kaustinen - Kokkola väli oli merkitty tietyö alueeksi, kahdeksankymppiä rajoitus Alaveteliin asti! Nikulan raviradan seutuvilla tunsin että telefooni tärräs taskussa, ja kun sopiva liittymä löytyi, kurvasin vähän tien sivuun. Samalla otin parit kuvat tuunatusta Satasen pleksistä. Emetin järven pysäkille käännyin, vain sen takia, kun en ole siinä pariin vuoteen pysähtynyt. Ranta näytti saaneen enemmän peittoa rehevistä puista ja pensaikoista. Hiljaista oli majan vierasparkissa. Katselin ja arvioin, että jokainen auto ajoi kohtalaisen kovaa kahdeksaksikympiksi! Kun pääsin tielle asetin Satasen nopeuden noin yhdeksään kymmeneen. Todellinen ehkä kahdeksan neljä? Kaikki autot, ennen Alaveteliä, jotka tulivat peileihin myös menivät peilien ohi. Ajoin moottoripyöräkaistaa, joten joutuivat jopa koukkaamaan ohitse, mutta sivu menivät.
Hupanen kokeilu, jokainen vastatkoon omista vauhdeistaan, niin minäkin.
Liikennettä oli paljon, samoin kasitiellä, vielä lähtiessä kostea kasi oli kuivannut, retkipyöräilijä jonka olin nähnyt kasille noustessani puuskutti Jatkojoen pysäkillä. Oli kai pitänyt pitemmän tauon jossain. Oli jälleen pientä pakottamista kääntyä Koivistonperän tielle, näin se tämän kesä kuluu mukavissa, joskus lyhyissäkin pyrähdyksissä, ajojen osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti