Yhdeksältä kun astuin ulos ajokamppeet päällä, tein portailla heti täyskäännöksen ja kävin lisäämässä lämpimän puseron muiden lisäksi ajotakin alle. Heinäkuun puolenvälin ilma vaikutti kolealta, viisitoista astetta ei kertonut totuutta. Taivas raskaassa pilvessä, aamuyöstä oli satanut, joten happea riitti. Siitä piti Satanen! Kasitiellä viiletimme mukavaa vauhtia etelää kohti, sieltä kuulemma pitäisi lämmön löytyä? Viisitoista pilkku viisi näytti Satasen mittari. Ajattelin poiketa sisämaahan Peitsolta, Kälviällä lämpöä neljätoista astetta. Päätin jatkaa etelän suuntaan! Kokkolassa kolmetoista astetta! Gertrusbroossa oli laiturinäyttely. Testasin ponttonien varassa olevia lauteita, eivät ainakaan minun painosta uponneet. Jatkoin lämpötilojen tutkimusmatkaa, Pietarsaaren kohdilla neljäätoista. Pysähdys tutulla parkkipaikalla, mitään hämminkiä tällainen lämpötila ei aiheuta, päinvastoin on mukava ajella kun hyvät varusteet päällä. Kasitielle menevä mutkatie ei ole oiennut viimetalven routavaurioista, joten mutkanaatiskelu ei nyt onnistunut täyspainoisesti. Kasitellä oli kosteaa, jopa visiiriin asti tuli muutama pisara, en tiedä tuliko taivaalta tai tiestä. Lapuanjoen pohjapuolelle käännyin, tämä on leppoisaa mutkatietä, aivan ennen Kauhavaa muuttuu jopa syheröiseksi. Sinne asti en nyt ajanut. Voltissa oli vastassa niin vetiset pilvet, ettei kannattanut riskeerata kastumisella vielä tähän aikaan ajosta. Käännyin Kortesjärvelle menevälle tielle ja vetisimmät pilvet jäivät jälkeen. Kuitenkin seurailivat oikealla puolen niin synkkinä, että käännyin takaisin rannikkoa kohti.Brännanista oikealle kuoppaista vähämutkaista tietä Esseen. Essessä otin kuvia täysin autiosta kylästä. Odottelin, että jotain elämää tapahtuisi, turhaa. Kaustisille johtavalle tielle seuraavaksi, pysähdyin kuvaamana suurta kuivaajaa, eikä ensimmäistä kertaa. Samalla katselin outoa puumuodostelmaa aukkohakkuun keskellä, kuva siitäkin. Kruunupyyn hiljaisella kentällä yritin sielläkin kalastella elämää kameran linssiin, turhaa. Sokojalla on komea kivinavetta, kuvia. Kuin varkain lämpeni ilma seisemääntoista asteeseen, sekä pehmeni entisestään. Kasitiellä iski ajohalut pitelemättömällä voimalla, vaikka mielenrauhan vuoksi niiden pitäisi hiipua kun matka alkaa loppua. Kotona pikaisesti koirien ulkoiluttaminen, vähän leivänkannikkaa namaan ja tielle! Ohtakarissa myös hiljaista! Ehkä ilman "koleus" piti ihmiset sisällä. Kasitiellä käännyin pohjoiseen, Himangalta Raution tielle, Pöntiössä sain ajatuksen ajaa Ainalin kautta Kannukseen. Viimeksi kun tuota sorapätkää ajelin, olin hikimärkä, kelirikkoinen pinta teetti töitä hartiavoimin. Nyt ei paljoa eroa päällystettyyn tiehen. Melkein liian äkkiä tuli asfaltti vastaan. Märsylä on siisti kylänen, ei huono reitinvalinta. Kannuksesta Sievin suuntaan, visiiri auki, lasit päässä ajelin, patopaine pitää vinkan ulkopuolella, kerettiläinen ajatus, onkohan Harrikassa ja avokypärässä jotain? Ajatus poistui yhtä nopeasti kuin tulikin, kun Satanen suhisteli vakaasti reittiä, jota en ollut vielä edes Sievistä eteenpäin suunnitellut. Reisjärven risteyksestä käännyin, asunto-autoja ja vaunuja tuli vastaan jatkuvasti, mielikuva että tulevatko Maasydämen leirintäalueelta oli väärä, sen risteyksestä ei tullut auton autoa. Pysähdyin pikkurata kyltin ohjaamana, rataa en nähnyt. Reisjärveltä käännyin Lestijärvelle, Kinnulanrannan risteyksessä muutama kuva. Ei hassumman näköistä seutua tämä Reisjärvi! Lestijärvelle oli hyvä tie. Reisjärvellä oli alkanut jo pisaroida, jota jatkui pienenä tihkuna. Ajofiilinkiin positiivinen vaikutus, vaikka luulin sen jo olevan huipussaan! Kannukseen päin olevillä pitkillä suorilla ei nyt näkynyt mystisiä rullahiihtäjiä, jokin kaksitahtinen piikki savutteli vähän aikaa edessä. Kannuksessa otin muutaman kuvan heinää tekevästä kilimettimiehestä ja työtä arvostelevasta hevosesta. Käsiä nostelimme, kilimettikuskit! Asemakadulla katselin viimeviikolla mutkan suoraksi ajaneen betoniauton aikaansaannoksia, pysvä muistomerkki jäänee maahan valuneesta massasta. Nyt jo aloin harmitella ajon päättymistä, kuitenkin pakotin Satasen kääntymään Alaviirteelle päin. Kasitien risteyksessä oli jokin hiekkakuorma levinnyt tielle, paljon jäänyt liukasta hiekkaa pahimpaan paikkaan. Siihen stoppiin ei kannata hätäillä. Kasitie meni sitten jo ajonlopetuksen piikkiin, tämä jälkimmäinen lenkki oli varmasti yksi kautta aikojen parhaita ajofiilingillä mitattuja! ps. Jos en ole koskaan sanonut, niin nyt: Satanen on mahtava moottoripyörä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti