Tankilla.

 Satasta on jälleen hieman tuunattu.

 Tässä taukopaikassa luin saapuneet tekstiviestit, tein vastineet, samoin sähköposteille, ja vastailin puhelimeen.

 Emetin järvi pilkottaa puiden takana.

 Jälleen rekka taukoseurana.

Mitenkähän "Shaahin" mökin bisnekset pyöri?

Ikkunaan tuli vesipisaroita harvakseltaan, lämpöä ulkona vaajaa viisitoista astetta. Muistelin, että eilisen ajon jäljeltä tankki olisi täytettävä lähiaikoina. Nyt  hyvä tilaisuus tuohon manööveriin.  Ajokamppeet päälle, kamera kainaloon ja pyörälle. Ei sitä vettä tullut kuin nimeksi.  Kuitenkin kasitie hieman kostea.  Päästin retkipyöräilijän ohitse ennen kasille nousemista.  Tuuli oli kova, edestä vasemmalta puhkui voimainsa tunnossa. Niin teki Satanenkin, sitähän tuuli ei lannista. Peitsolta jälleen Kevliää kohti. Taivas tummeni huomattavasti, mutta olivat pilvet kai suurimman osan vedestä jo viskanneet, koska tie oli märkä. Samoin Kälviä Ullava väli. Parit autot matkasivat samaa sopivaa nopeutta Ullavaa kohti. En viitsinyt kytätä ohitus mahdollisuutta, mihinkäs tankkaajalla kiire? Alihaapalalla on halpa bensa, niin nytkin. Ei vain ollut tankki tyhjä, joten tienestit jäivät marginaalisiksi.  Täydellä tankilla Satanen lähti loikkimaan Kaustista kohti, oli hilkulla, etteikö olisi jopa rikkonut nopeusrajoituksia! Festifaalit olivat ohi, Kaustinen palautumassa arkeen, tai ainakin liikenneympyrät olivat saman näköisiä kuin ennekin, eivätkä ne kaksi ihmistä, jotka näin, olleet enää juhlahumussa.
Kaustinen - Kokkola väli oli merkitty tietyö alueeksi, kahdeksankymppiä rajoitus Alaveteliin asti! Nikulan raviradan seutuvilla tunsin että telefooni tärräs taskussa, ja kun sopiva liittymä löytyi, kurvasin vähän tien sivuun. Samalla otin parit kuvat tuunatusta Satasen pleksistä.  Emetin järven pysäkille käännyin, vain sen takia, kun en ole siinä pariin vuoteen pysähtynyt. Ranta näytti saaneen enemmän peittoa rehevistä puista ja pensaikoista. Hiljaista oli majan vierasparkissa. Katselin ja arvioin, että jokainen auto ajoi kohtalaisen kovaa kahdeksaksikympiksi! Kun pääsin tielle asetin Satasen nopeuden noin yhdeksään kymmeneen. Todellinen ehkä kahdeksan neljä? Kaikki autot, ennen Alaveteliä, jotka tulivat peileihin myös menivät peilien ohi.  Ajoin moottoripyöräkaistaa, joten joutuivat jopa koukkaamaan ohitse,  mutta sivu menivät.
Hupanen kokeilu, jokainen vastatkoon omista vauhdeistaan, niin minäkin.
Liikennettä oli paljon, samoin kasitiellä, vielä lähtiessä kostea kasi oli kuivannut, retkipyöräilijä jonka olin nähnyt kasille noustessani puuskutti Jatkojoen pysäkillä. Oli kai pitänyt pitemmän tauon jossain.  Oli jälleen pientä pakottamista kääntyä Koivistonperän tielle, näin se tämän kesä kuluu mukavissa, joskus lyhyissäkin pyrähdyksissä, ajojen osalta.

Kahden lenkin sunnuntai

 Gertrusbrolla oli laiturinäyttely.

 Uskaltauduin testaamaan.

 Siistejä rakennelmia.

 Termiitit tai karhu?

 Tähän tuttuun irvistykseen eivät karhut eivätkä termiitit pysty.

 "Maisemoituja" sorakuoppia.

 Siinäpä mahtava kulkuneuvo, eikä päänsuojakaan hassumpi.

 Esse Ähtävällä ei ole ihmisiä.

 Ei yhtään.

 Hiljainen on kylätie.

 Sattui stoppi ison kuivaajan lähettyville.

 Joko siemenpuita, tai valkoselkä tikalle jätettyjä pesimispaikkoja, missä tikat?

 Hiljainen on Kruunupyyn lento-asema

 Olihan jotain toimintaa.

 Vanha kone yllätti?

 No ei aivan.

 Tällaisia lukemia ei joka pyörä voi esitellä, eikä tässä kaikki, tuohon pitää lisätä edellisen mittarin n. 70.000 km. 200 000 tuhatta lähestyy!

 Kivien latomisen mestarinäyte.

 On ollut hurja projekti aikoinaan.

 Taivaskanavat näkyy!

 Ohtakarin lämpötila vähän ennen kolmea.

 Koiv.. tolppakuja.

 Venyttelytauko paikassa pikkurata.

 Reisjärveä.

 Jotain tuttua?

 Ei täällä hassumpaa asua, maisema kumpuilevaa, vesistöä, traktorikin oikean merkkinen, mutta, mutta?

 Tarkkana kuin  porkkana.

 Kuvaaja kiinnostaa...

 Tai ei.

 Siinä nostalgiaa. Pikkukilimetti mekaaniset nostolaitteet ja hevosniittukone.

Hienosti kävi kilimetti, liian likelle taustalla näkyvää ahdetta ei kannata ajaa.

Yhdeksältä kun astuin ulos ajokamppeet päällä, tein portailla heti täyskäännöksen ja kävin lisäämässä lämpimän puseron muiden lisäksi ajotakin alle. Heinäkuun puolenvälin ilma vaikutti kolealta, viisitoista astetta ei kertonut totuutta.  Taivas raskaassa pilvessä, aamuyöstä oli satanut, joten happea riitti. Siitä piti Satanen! Kasitiellä viiletimme mukavaa vauhtia etelää kohti, sieltä kuulemma pitäisi lämmön löytyä? Viisitoista pilkku viisi näytti Satasen mittari. Ajattelin poiketa sisämaahan Peitsolta, Kälviällä lämpöä neljätoista astetta. Päätin jatkaa etelän suuntaan! Kokkolassa kolmetoista astetta! Gertrusbroossa oli laiturinäyttely. Testasin ponttonien varassa olevia lauteita, eivät ainakaan minun painosta uponneet. Jatkoin lämpötilojen tutkimusmatkaa, Pietarsaaren kohdilla neljäätoista. Pysähdys tutulla parkkipaikalla, mitään hämminkiä tällainen lämpötila ei aiheuta, päinvastoin on mukava ajella kun  hyvät varusteet päällä. Kasitielle menevä mutkatie ei ole oiennut viimetalven routavaurioista, joten mutkanaatiskelu ei nyt onnistunut täyspainoisesti. Kasitellä oli kosteaa, jopa visiiriin asti tuli muutama pisara, en tiedä tuliko taivaalta tai tiestä. Lapuanjoen pohjapuolelle käännyin, tämä on leppoisaa mutkatietä, aivan ennen Kauhavaa muuttuu jopa syheröiseksi. Sinne asti en nyt ajanut. Voltissa oli vastassa niin vetiset pilvet, ettei kannattanut riskeerata kastumisella vielä tähän aikaan ajosta. Käännyin Kortesjärvelle menevälle tielle ja  vetisimmät pilvet jäivät jälkeen. Kuitenkin seurailivat oikealla puolen niin synkkinä, että käännyin takaisin rannikkoa kohti.Brännanista oikealle kuoppaista vähämutkaista tietä Esseen.  Essessä otin kuvia täysin autiosta kylästä. Odottelin, että jotain elämää tapahtuisi, turhaa. Kaustisille johtavalle tielle seuraavaksi, pysähdyin kuvaamana suurta kuivaajaa, eikä ensimmäistä kertaa.  Samalla katselin outoa puumuodostelmaa aukkohakkuun keskellä, kuva siitäkin. Kruunupyyn hiljaisella kentällä yritin sielläkin kalastella elämää kameran linssiin, turhaa. Sokojalla on komea kivinavetta, kuvia. Kuin varkain lämpeni ilma seisemääntoista asteeseen, sekä pehmeni entisestään. Kasitiellä iski ajohalut pitelemättömällä voimalla, vaikka mielenrauhan vuoksi niiden pitäisi hiipua kun matka alkaa loppua. Kotona pikaisesti koirien ulkoiluttaminen, vähän leivänkannikkaa namaan ja tielle! Ohtakarissa myös hiljaista! Ehkä ilman "koleus"  piti ihmiset sisällä. Kasitiellä käännyin pohjoiseen, Himangalta Raution tielle, Pöntiössä sain ajatuksen ajaa Ainalin kautta Kannukseen. Viimeksi kun tuota sorapätkää ajelin, olin hikimärkä, kelirikkoinen pinta teetti töitä hartiavoimin. Nyt ei paljoa eroa päällystettyyn tiehen. Melkein liian äkkiä tuli asfaltti vastaan. Märsylä on siisti kylänen, ei huono reitinvalinta. Kannuksesta Sievin suuntaan, visiiri auki, lasit päässä ajelin, patopaine pitää vinkan ulkopuolella, kerettiläinen ajatus, onkohan Harrikassa ja avokypärässä jotain? Ajatus poistui yhtä nopeasti kuin tulikin, kun Satanen suhisteli vakaasti reittiä, jota en ollut vielä edes Sievistä eteenpäin suunnitellut. Reisjärven risteyksestä käännyin, asunto-autoja ja vaunuja tuli vastaan jatkuvasti,  mielikuva että tulevatko Maasydämen leirintäalueelta oli väärä, sen risteyksestä ei tullut auton autoa. Pysähdyin pikkurata kyltin ohjaamana,  rataa en nähnyt. Reisjärveltä käännyin Lestijärvelle, Kinnulanrannan risteyksessä muutama kuva. Ei hassumman näköistä seutua tämä Reisjärvi! Lestijärvelle oli hyvä tie. Reisjärvellä oli alkanut jo pisaroida, jota jatkui pienenä tihkuna. Ajofiilinkiin positiivinen vaikutus, vaikka luulin sen jo olevan huipussaan! Kannukseen päin olevillä pitkillä suorilla ei nyt näkynyt mystisiä rullahiihtäjiä, jokin kaksitahtinen piikki savutteli vähän aikaa edessä. Kannuksessa otin muutaman kuvan heinää tekevästä kilimettimiehestä ja työtä arvostelevasta hevosesta. Käsiä nostelimme, kilimettikuskit! Asemakadulla katselin viimeviikolla mutkan suoraksi ajaneen betoniauton aikaansaannoksia, pysvä muistomerkki jäänee maahan valuneesta massasta. Nyt jo aloin harmitella ajon päättymistä, kuitenkin  pakotin Satasen kääntymään Alaviirteelle päin. Kasitien risteyksessä oli jokin hiekkakuorma levinnyt tielle, paljon jäänyt liukasta hiekkaa pahimpaan paikkaan. Siihen stoppiin ei kannata hätäillä. Kasitie meni sitten jo ajonlopetuksen piikkiin, tämä jälkimmäinen lenkki oli varmasti yksi kautta aikojen parhaita ajofiilingillä mitattuja! ps. Jos en ole koskaan sanonut, niin nyt: Satanen on mahtava moottoripyörä!

Lyhyehkö lenkki.

 Satanen Eskolan ylikulkusillalla.

 Kaksoisraidetta pohjustetaan.

Satanen takaapäin.

Lämmin jopa helteinen sunnuntai venyi iltapäivän puolelle, ennen kuin itse venyin Satasen viereen ja kyytiin. Pientä virkistystä esiintyi jo kasitiellä, autobemareita tuli jonossa vastaan, tuunattuja ja tuunaamattomia. No eivät ne virkistäneet vaan Schubert,hin visiirin aukaisu puoleen väliin. Kannuksesta koukkasin Eskolaa kohti, sillalta muutamat kuvat, ratatyö  jo hyvässä vauhdissa. Sievin ja Toholammin kautta Riuttasiin, josta Heleenan ja Jarin konsernin pihalle. Siellä vähän aikaa äimistelimme paahtavaa ilmaa, vaatetta niin paljon, ettei pitkiin keskusteluihin ollut järkevää juuttua. Kannuksesta Kälviää kohti, Kälviällä alkoi tuulla mereltä päin, kasitie olikin viileällä päällä, mukavasti ilmastoi kuumaa oloa. Karhin mutkat taasen maltilla. Mutkafiilinkiä saa pyörän täydeltä kun pysyy visusti omalla kaistalla, ei jarruttele mutkiin,  vähän kiihdytystä ennen mutkan loppua. Vauhtia ei tarvitse olla pelottavan paljon, joten sekin puoli kunnossa.  Tämä reissu parani loppua kohti, ehkä sisämaan ilma oli liian kuumaa rannikon lämpötilaan pukeutuneelle, siellä meinasi tulla hiki! Jos lähtö oli nihkeää oli ajon loeattaminenkin, ei olisi malttanut.