Tuo edellinen plogipäivitys päättyi hieman pahanenteiseen toteamukseen käyntihäikästä loppumatkalla. Niin siinä kävi, että pyörä joutui rokuliin. Toki kävin silloin tällöin kiroamassa sen vieressä, ja kuuntelemassa synkkenevän epätoivon vallassa millainen rumputtaja Satasesta oli tullut.
Soittelin ympäri maailmaa guruille, ei sieltä lohdutuksen sanoja kuulunut kun kerroin, mitä havannoin pyörää käyttäessäni. Ostin hädissäni puristusmittarin (moottorille, en itselleni, paineen tunsi muutenkin) ja stetoskoopin! Koopilla kuuntelin moottoria joka puolelta, siistiä sihinää välitti laite korviini. Mutta kun vähän peräännyin ja kääntelin kaasua alkoivat synkät pilvet kasaantua elosuojan sisälle.
Sieltä lohduttavimmasta päästä oli erään gurun ehdotus. - osta jostain romupyörä, ja vaihda siitä moottori, voi tosin olla sekin sökönä-.
Eivät tulleet lähestyvän vapun iloiset vappurallatukset etummaisina ajatuksiin. Enemmän näitä - ma matkamies maan- tyyppisiä vollotuksia.
Olin jo psyykannut itseni pyörättömään kesään, no hätäratkaisu olisi Mitsin kokoonpano, kuitenki, kun olin päässyt uudistetun Satasen makuun, joka muistutti Mitsillä ajamista, ei ruuvausinto kovin korkealle kohonnut.
Soittelupuolella kuluivat kauniit kevätillat.
Kunnes: Anssu Ducatoi pihalle, asteli Satasen majapaikkaan ja pyysi käynnistämään romun.
Tein työtä käskettyäni, - imusarjassa vuoto, pätkii takaisin, siinä nuo kalliit äänet-. Melkein päät kolahti yhteen kun hyökkäsimme tutkimaan kyseesä olevaa koneen osaa. Mitä hemm... Mittauslaitteita varten on sarjan paneelissa kolme imuaukkoa, jotka tulpattu kumitulpilla, kaksi näistä oli tiessään ja kolmaskin halki. Sormen kun painoi putkeen, tunsi kun imu alkoi vetää ihoa moottorin uumenia kohti. Ja tämä kaikki ohjaa tietokoneen toimintaa! Anssu se vasta guru on!! Kokkolasta hain tulpat, kone käyntiin, kävi kuin kello. Siististi, tasaisesti ja värinättömästi.
Koeajolle! Hieno käynti jatkui Vilhon tykö asti, jossa moottori palasi edeltävien päivien tasolle. Fiilinki laski asvaltin alle laitettua sepeliäkin alemmaksi. Ajoin kuitenkin Ohtakariin, otin jopa muutamat kuvatkin. Takaisin tullessa Lätin tykönä palasi käynti normaaliksi, mutta kirkolla jo takkusi.
Nyt alkoi jopa minullakin raksuttaa. Kotona otin vuorotellen tulpanjohdot irti. Kun ykköspytystä irroitti, ei tapahtunut mitään? Minulla oli ajoittain siis Bmw K-75. Ja muista pytyistä kun otti sytyksen pois, minulla oli Zetor k-25. Ykkösen tulppakin kertoi paljon. Ja puristusmittausten ykkös pytyn korkeampi lukema kuiski ettei hätä ole tämän näköinen.
Hyypiöltä uudet tulpat, kone käyntiin, koeajolle jälleen.
Hieman koleassa ilmassa Satanen hyökkäsi nuoruutensa innolla Ohtakaria kohti, Vilhon paikka ohitettiin, ei ongelmia! Lätti, ei mitään. Mutta sen olin oppinut, että ykköspytyssä voi olla männän päällä karstaa, koska olin ajanut Bmw K-seitenviitosella lähes sata kilometriä. No vaihteet pysyivät kakkosessa ja kolmosessa, kierrokset sen mukaisesti yläkantissa. Voi olla, että joku ihmetteli vonkuvaa "mopoa" joka ei kuitenkaan lennä hurjana eteenpäin. Perillä Ohtakarissa kuvia, takaisin hyvillä mielein, Karhin mutkat olivat loistokunnossa, kiitos nakusatasen notkean etupään ja uusien teleskooppi öljyjen. Osoituksena etupään toimimisesta on se, että voin kääntyä esimerkiksi kasitiellä, tiettyä varovaisuutta noudattaen uu-käännöksen ettei jalkaa tarvitse maahan laskea. Tätä ei olisi viime kesänä voinut kuvitellakaan.
Kasitiellä nostelin jo nelostakin silmään, autojen perät pakkas vain tulla liian vilkaasti vastaan.
Tältä koeajolta palasi kolmekymmentä-- neljäkymmentä- viis..... vuotta nuorempi koeajaja.
Turvallisia tulevia ajoja, tästä on hyvä jatkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti