Pihtiputaalle ja takaisin

Ksatanen hengähtää jossain Reisjärven ja Pihtiputaan välimaastossa.
Perillä, paikalla jossa pidetään joka kesäiset Rio... eikun keihäskarnevaalit
Niin lujaa pitää ajaa, ettei kunnon kuvaan ehdi.
Karua, karua on Suomenselkä tässäkin kohtaa.
Mutta Toholammilla vilja heilimöi ja taivas pilvistyi.

Pihtipudas, ei mikään turha paikka. Siellä vaikutti kauan aikaa herra nimeltään Matti Viro, Matin tuntevat parhaiten hieman varttuneemmat mp-harrastajat, itsekin lukeudun tuohon katekoriaan "hieman" varttuneemmat. Viroa en tainnut livenä nähdä, mutta juttuja olen kuullut hänestä senkin edestä. Pannonialla ajeli keski-euroopassa kymmenet reissut, puhui useita kieliä, ja kun halusi piristää itseään ajon kestäessä ratkaisi matemaattisia yhtälöitä unkariksi ja saksaksi yhtä aikaa. Söi enimmäkseen veteen liotettuja kaurahiutaleita, ja vähän rusinoita. Nukkui päivät, kun tarkeni paremmin levätä, ja ajoi öisin.

Joten luksusta oli matkata Ksatasen katteen suojassa mukavassa elokuun aamussa Keski-Suomea kohti. Kerran pysähdyin vähentämään vaatetta. Perillä olin yhdeksän maissa. Toko kesti iltapäivään, kolmen maissa starttasin Ksatasen kotimatkalle. Ajelin nelostietä etelään päin, kunnes näin houkuttelevan tienviitan Kivijärvi - Kinnula. Oho, tuossapa tie, jota en ole koskaan ajellut. Todellinen harvinaisuus näin lähellä kotia. Tie olikin mielenkiintoisen mäkinen ja jopa hyvä pintainen. Pysähdyin kuvaustauolle karun metsäaukean viereen. Jälleen huomioin vedenjakajan olevan köyhän näköistä maaperältään. Mutta tiellä oli liikennettä, muutama pyöräkin surahti siitä ohi, ennen kuin laitoin Ksatasen matkalle. Muikeasti kuljetti tuhatkuutioinen matkalaista, mäet olivat mukavan jyrkkiä lasketella, liian äkkiä tuli t-risteys josta vasemmalle Viitasaari ja oikealle Kannus. Tällä kertaa valitsin Kannuksen suunnan. Kinnulassa tankkasin, Lestijärvellä väistelin Halsuan risteyksessä vastaantulijaa joka päättikin kääntyä vasemmalle Reisjärven tielle. No mutta ainahan autot päälle tulis, jos ei niitä väistelis.

Lestijärven ja Toholammin välinen tie on mukavaa alamäkeä kun ajelee rannikkoa kohti, sen melkein tuntee pyörän kulussa, kun tietää että alas mennään. Kumma ettei ylöspäin menossa huomaa päinvastaista vaikutusta? Sykäräisissä poikkesin pohjapuolelle, ohra alkaa olla puintikunnossa, olihan sitä jo puitukin. Sateet vain kiusana, kuten nytkin alkoi ripotella hiljalleen. Väliviirteellä tuli jo melkein kaatamalla. Kyllä lämpimässä sateessa on mukava ajella. Kasitiellä niinpaljon liikennettä, ettei nopeus yli kahdeksankympin noussut.

Ksatasella ajelu on halpaa terapiaa, vaikkei olisi sen tarpeessakaan.

Sunnuntain 14 elokuuta ajelukuvia

Testiajoa ja pullakahveja, Jamaanveot liikenteessä

Tästä puolilämpimästä moottorista alkoi testaus Systeemillä. (kuvassa näkyy varotusvalon päällä oleva teippi!)
Seuraava testipaikka Peitson kylmä-asema.
Nyt olemme jo Kannuksen St ykkösellä.
Tuo lukema tulee tutuksi Ksatasella ajellessa.
Tässä todellinen veden lämpötila.
Korpelan voimalaitoksella turbiini / generaattori huilivuorossa.
Näin vaatimattomia johtimia pitkin on energiaa siirtynyt Keski-Pohjanmaalle jo kohta kahdeksankymmentä vuotta.
Vuodenaikaan nähden yllättävän paljon vettä Lestinjoessa.
Heleena menossa keittämään kahvit matkalaisille.

Jamaanveojen tiistai-ajelu lähti käyntiin Systeemiltä puoli kuuden aikoihin. Tosin oli sovittu käynnistys Peitson huoltamolta, mutta Otto perui osanottonsa, ja epäilimme etteivät Grammo ja Tarja ole alttiita lähtemään tienpäälle. Mutta kuitenkin päätimme olla sovittuun aikaan Peitson kohdalla, Anssu ja minä.

Kesän sähläys poiki myös teeman tälle ajelulle, kalibroidaan Ksatasen uusi lämpömittari! Väline siihen oli Anssulla, lämpökamera.

Alkumittaus Systeemillä ok. Peitsolla jo kuuma moottori ok. Peitsolta hurautimme Kannuksen St,lle, mittaus ok. Tämä testi päättyi tähän, Ksatanen sai puhtaat paperit. Nyt keskityimme siihen, mistä löytää kahvipaikan, eikä sitä kauaa tarvinnut miettiä. Sitä ennen pysähdyimme Korpelan voimalaitoksella, kiertelimme tiilistä tehtyä turbiinihuonetta kuin kissa kuumaa puuroa, ovet eivät meille auenneet. Mutta kuvia saimme. Joessa oli yllättävän paljon vettä. Heleenalle ja Jarille ajelimme nisukahvien toivossa, eikä tarvinnut pettyä. Perunapuimurikin odotteli jo malttamattomana urakan alkamista. Täältä jatkoimme Riuttasten kautta Eskolaan, hiljalleen siirryimme Raution tielle, jo alkoi palata vanha fiilinki Ksatasen ohjaustankoa pitelevän mieleen. Raution jälkeen tein vielä kovahkon testin wanhalle (anteeksi) Ksataselle, mutta lämpömittari pysytteli järkähtämättä juuri siinä missä pitikin. Kasitietä suhistelimme mukavaa vauhtia Lohtajalle, Anssu kääntyi Systeemiltä kotiinsa, ja me Ksatasen kanssa jatkoimme vielä toistakilometriä kasia, sata metriä Koivistonperän tietä, viisisataaseitsemänkymmentä metriä Sainsalon tietä, elosuojassa vielä viimeinen silmäys lämpömittariin, testi oli ohi. Sellon kielien viritysjärjestys selvisi tällä matkalla, c-g-d-a. Ksatanen toimi kuin ajatus, niinkuin olisi toiminut koko kesän, jos sillä olisi ajanut. Mutta se on toinen juttu, ja joskus ajokauden loputtua teen sen toisen jutun. Kiitokset Heleenalle ja Jarille vieraanvaraisuudesta, Anssulle testiavusta ja hyvästä matkaseurasta!

Ottaapa siittä selevän

Karrikoiden, "mustaa teippiä varoitusvalon päälle" ja tielle!

Tielle taas