Aamukosteutta syksyisen yön jäljiltä.
Kävelysilta, jota ei pitänyt olla enää.
Kiskot vievät suunnilleen etelään.
Mukava lasku Nivalan aukealle alkaa tästä.
Jätealtaasta valunutta vettä. Hieman epäilyttävän näköistä?
Tämä kappeli poistuisi kirjanpidosta alta aikayksikön jos...
Tuo valli murtuisi. Vallin takana taitaa olla ojassa näkyvän näytteen kaltaista nestettä?
Perus sivustaveettävä.
Koskenperän lava, vanha tuttavuus mäntyjen ja kuusten keskellä.
Tuonne kun raahasi Hammondit, Dualshowmanit, Accusetit, rummut jne.. oli tiukka tunnelma.
Liikeen omistaa Aulis Myllylä joka osti minun Laverdan!
Siltapysäköinti Kärsämäellä, Pyhäjoki virtaa alla. Kuvassa myös paanukirkko.
Ei oo häävin näköinen Kärsämäkisten Herranhuone.
Yöllä oli mittari käynyt lähellä nollaa, aamukosteutta vielä puoliyhdeksän aikaan runsaasti. Mutta lämpötila jo kymmenessä.
Mitään suuria ajatuksia ei ollut varastossa tämän sunnuntain ajelulle. Määrätköön tökköpeukalo suunnat, eiköhän sitä jotain saada aikaan. Ksatanen lähti höylisti liikenteeseen, moottori kävi herkästi, ja kyyti maistui. Alaviirteellä oli markkinat.
Kannuksessa päätin käydä varmistamassa että olin väärässä, kun neljästoista heinäkuuta kirjoitin lehtitietoihin perustuen, että Kannuksen rautatiesillan kävelysilta olisi purettu. Tieto oli onneksi väärä, kuvakin sen todistaa. Mutta pieneksi muistutukseksi, kun ajelette junalla pohjoiseen, tuo silta on ruosteessa!
Hurautin Ksatasen käyntiin, ilma oli jo lämmennyt mukaviin lukemiin. Kevyesti kulki pyörä Nivalaa kohti, ei liian lujaa, mutta ei hiljaakaan. Aurinko paisteli täydeltä terältä, kuitenkin kaikesta näki, ja tunsi, että syksy on tullut. Ennen Nivalaa otin muutamat kuvat eteen avautuvasta Kalajokilaaksosta, paljon pitää Lestijoen ja Kalajoen pintojen nousta, että tulvisivat yhteen, korkea on vedenjakaja. Ennen jokea käännyin Järvikylän riseyksestä oikealle, mukavalle mutkatielle. Pinta oli hieman roudan runtelemaan. Hituran kaivoksella pysähdyin, olin kauan sitten käynyt autolla katsomassa kaivoksesta pumpattua jätevesi allasta. Se on keskikokoisen järven suuruinen, ehkä kymmeniä metriä syvä. Ajatusleikki, että altaan reunavallit murtuisi on mielenkiintoinen. Mitenkä Kalajoki siihen reagoisi. Taitaisi elämä joesta loppua muutamaksi sadaksi vuodeksi. Lähialueen talot häviäsivät vesimassojen alle. Myös altaan vieressä oleva kappeli.
Niskakarvat hieman pystyssä ajelin taakse vilkuillen pois altaan vaikutuspiiristä, suunta Koskenperän lava.
Sipuliviljelijä Raimo... Raimo.. no nyt ei sukunimi tule mieleen järjesti kesäisin tansseja Koskenperän lavalla, yleisönä pääasiassa Ruotsista tulleita lomalaisia. Siellä oli Volvoja ja Saabeja, ja Triumph kakstonnisia ruotsin rekkareilla.
Lavahan oli hyvin säilynyt.
Ennen Oksavaa ylitin Kalajoen, kävin kurkkaamassa Ihalan Paavon asentoa Laanitiellä. Ei ollut ketään kotona.
Haapajrvellä otin kuvan Myllylän Auliksen liikkeestä.
Kärsämäelle oli vajaa neljäkymmentä kilometriä.
Ajokeli oli lähes täydellinen, ja vaivuin ajatuksissa jo suunnittelemaan ensisunnuntain ajoretkeä, kesken unelmoinnin heräsin karuun todellisuuteen, tämä sunnuntai taitaa olla viimeinen, jolloin voin tänä kesänä ajella. Tästä eteenpäin ovat kiinni muissa ohjelmissa. Tieto ei ollut mieltä kohottava.
Ja valitsin tämän reissun päätepisteeksi turpakukkulan. Sopii hyvin mielialaan.
Mutta kun laskettelin takaisin rannikkoa kohti, oli ajo niin mukavaa, että päätin korvata sunnuntai ajelut pienillä iltalenkeillä, jos ilmoja piisaa.
Alaviirteellä oli markkinat täydessä tohinassa, autoja tienvieret täynnä. Kärsämäellä olin päättänyt, etten pysähdy ennen kotia, näin tein. Tällä reissulla näin kaksi moottoripyörää, tällä reissulla en tankannut. Haikeista lopputunnelmista huolimatta hyvä ajelu.
Eteläinen Orivedellä, Tampereen reissulla. Lämpöä lähemmäksi kolmeakymmentä astetta, moottoripyöriä tiet täynnä. Ehkä veteraanirallista palaavia oli mukana?
Läntisin Mysingin Teboil. Sama Tampereen reissu, menomatkalla, jolloin ei paljoa sivuille vilkuiltu. Ksatanen oli menopäällä.
Itäisin Näätämössä, vähän ennen Norjan rajaa. Bensan hinnassa ei pahemmin lapinlisää.
Tämän pohjoisempana ei Euroopassa ole monta huoltoasemaa, Nordkapp,iin viitisenkymmentä kilometriä. Bensan hinta niin korkealla, etteivä Norskit iljenneet sitä julki paneman. Mutta pieniruokaiset pyörät eivät tästä hätkähtäneet.
