Juhulallista

Ilta-ajelu mukavassa syyssäässä alkoi vähää vailla viisi Perkkiön pihalta. Olikin ajot rajoittuneet kirkolla käynteihin, toki Marinkaisten kautta aina takaisin. Nyt pääsimme Ksatasen kanssa tuulettelemaan hieman pitemmälle. Kälviän kautta suunnitelma Kannukseen. Ja Kajaanitielle tullessa intautui Ksatanen sellaiseen, mitä se ei minun aikana ole vielä saanut tehdä. Jokin iili iski kääntämään kapulaa oiken rajunlaisesti kun käännyimme valtatielle. Ja Ksatanen päätti ottaa takarenkaalla sievän sladin. Siististi liukui hallittua liukua oikealle. Se hallinta ei kyllä mennyt minun piikkiin. Mutta näin vain kävi. Tulimme samaa kautta takaisin, ja olihan siihen jäänyt sievä rantu. Melekonen kyykky tuo Ksatanen. No niin. Kannuksesta suuntasimme tarkistamaan Korpelan patotyömaan, kolmannen kerran tänä kesänä. Nyt olivat saaneet jotain aikaankin.

Joten rauhallisin mielin ajelimme Kukonkylän kautta Sievin Asemankylälle, josta Ylivieskaan. Ilma oli moottoripyöräretkeily ilma. Ylivieskasta Kauhava tietä Sieviin takaisin. Vasta aurinkoa päin Kannusta kohti. Eskolassa sumupilvi peitti auringon, lämpö laski pari astetta. Mutta ajo maistui! Kajaanitietä huristelimme Kälviälle, jossa piti todeta sladin jäljet. Peitson tietä kasille, jota pitkin kotia kohti. Lisää tällaisia retkiä, alkaa syksykin tuntumaan siedettävältä.

Uutta valujälkeä padossa. Patoluukut ovat kiinni, patoallas pitää saada täyteen.

Kuivalla alajuosulla ovat kivet vihertävän sammaleen peitossa. Läpijuoksutus vesi johdetaan kaikki turbiiniputkeen.