Tuuleen ajettu

Ksatanen odottaa malttamattomana matkan jatkumista. Oikeastaan ilta-ajelu alkoi vasta täällä. Päivän ajon peruunnuttua, päätin pyörähtää tankilla, ja Ohtakarissa. Mutta mahtava ajoilma, ja erikoisen kova tuuli vetivät tienpäälle.

Vielä kuitenkin piti vilkuilla käyvää merta, ja näppiä muutamat kuvat.

Vanhaa tietä Marinkaisiin, jossa pieni kuvaus stoppi nuorisoseuran talon kohdalla. Seitsemän sillan tielle suuntautui kovassa sivutuulessa matka. Ilma oli pehmeää ja lämmintä.

Olisi mukava laskea, montako tällaista kuvaa olen ottanut Gertrusbron pysäkiltä. Kuvia on tullut ainakin kuuden vuoden ajalta. Nyt näkyi jopa pientä aallon virettä veden pinnalla. Tästä jatkoimme Pännäisten mutkatielle. Pännäisistä Forsbyn kautta Purmoon. Aurinkokin näyttäytyi tällä välillä. Purmon ja Ähtävän tie on yksitoikkoista, mutta moottoripyörällä mikään tie ei liian yksitoikkoista. Ähtävältä Edsevöhön, kasitiellä oli paljon ohitettavia, tekikö tuuli koppa-autot epävakaiksi kun ajelivat aika hiljaa? Kokkola ei yllättänyt taaskaan. Huonekaluliikkeen liput olivat vaakasuorassa menosuuntaan päin. Marinkaisissa oli jo niin pimeää, että pitkät valot tarpeen. Ilma oli lämmintä, melkein tuntui, ettei koko kesänä ole paljon lämpimämpiä ilta-ajeluita ollut. Kannatti!

Lämpötila Gertrusbron pysäkillä. n. klo 18.00

Tässä Ohtakarissa vajaa tuntia ennen otettu kuva.

Ilta-ajelu illan hämärtyessä

Kaksitoista plus astetta kovan tuulen säestämänä, puolipilvinen taivas, kuitenkin leppoisan oloinen ilma. Johtopäätös: Tielle. Laitoin oikein viralliset ajokamppeet päälle, ja Ksatanen elosuojasta baanalle. Tuulen tunsi. Mutta ei se menoa haitannut. Äkkiä loikkasi pyörä Kälviän kautta Norpan järvelle, jossa muutamat kuvat. Kun tarkasti katsoi, niin olihan järvellä pientä aallon poikasta. Takaisin Ullavan "keskustaan" ja siitä vasemmalle Kauhava Ylivieska tietä kohti. Mukavasti kallisteli Ksatanen metsäisellä taipaleella sopivan jyrkkiä mutkia. T-risteyksestä oikealle, Halsuan risteyksestä vasemmalle. Köyhäjoella pysähdyimme ottamaan muutamat kuvat Köyhäjoen Mäntymajasta. Halsualla olimme hetkessä. Kanalan kautta Lestijärvelle on mukavaa mutkaa pitkän matkaa. Pari autoa hidasteli menoa, emme viitsineet ohittaa. Lestijärvellä, kun tulimme Kannuksen tielle, iski tuuli suoraan edestä Ksatasen katteeseen. Illan hämärtyessä laskettelimme sadanviidentoista todellista nopeutta Toholammille. Jo toinen puimurin ohitus, tällä reissulla. Mitäs siinä erikoista? Ne puimurit olivat isoja, vetivät perässään monta metriä leveää leikkuupöytää, pöytä onneksi tiensuuntaisena! Kannuksessa hämärteli jo niin paljon, että laitoin pitkät valot päälle ensi kertaa tänä syksynä. Lämpötila pysytteli kymmenen asteen lämpimämmällä puolella koko matkan. Täysissä matkavarusteissä olisi saanut laskea paljon allekkin, eikä kylmä olisi tullut. Hyvä reissu!


Kälviältä löytyy tiekyltti joka ei pääty, -tie - kuja- katu nimikkeeseen.

Norpanjärvellä oli pientä aallokkoa.

Tässä lukema Perkkiöstä Norpalle.

Lämpötila pysytteli sitkeästi näissä lukemissa koko matkan.

Köyhäjoen mäntymaja. Kun lähdimme majan avajaisista kotiin, meinasi vilu yllättää auton jäätymisen vuoksi.

Juhulallista

Ilta-ajelu mukavassa syyssäässä alkoi vähää vailla viisi Perkkiön pihalta. Olikin ajot rajoittuneet kirkolla käynteihin, toki Marinkaisten kautta aina takaisin. Nyt pääsimme Ksatasen kanssa tuulettelemaan hieman pitemmälle. Kälviän kautta suunnitelma Kannukseen. Ja Kajaanitielle tullessa intautui Ksatanen sellaiseen, mitä se ei minun aikana ole vielä saanut tehdä. Jokin iili iski kääntämään kapulaa oiken rajunlaisesti kun käännyimme valtatielle. Ja Ksatanen päätti ottaa takarenkaalla sievän sladin. Siististi liukui hallittua liukua oikealle. Se hallinta ei kyllä mennyt minun piikkiin. Mutta näin vain kävi. Tulimme samaa kautta takaisin, ja olihan siihen jäänyt sievä rantu. Melekonen kyykky tuo Ksatanen. No niin. Kannuksesta suuntasimme tarkistamaan Korpelan patotyömaan, kolmannen kerran tänä kesänä. Nyt olivat saaneet jotain aikaankin.

Joten rauhallisin mielin ajelimme Kukonkylän kautta Sievin Asemankylälle, josta Ylivieskaan. Ilma oli moottoripyöräretkeily ilma. Ylivieskasta Kauhava tietä Sieviin takaisin. Vasta aurinkoa päin Kannusta kohti. Eskolassa sumupilvi peitti auringon, lämpö laski pari astetta. Mutta ajo maistui! Kajaanitietä huristelimme Kälviälle, jossa piti todeta sladin jäljet. Peitson tietä kasille, jota pitkin kotia kohti. Lisää tällaisia retkiä, alkaa syksykin tuntumaan siedettävältä.

Uutta valujälkeä padossa. Patoluukut ovat kiinni, patoallas pitää saada täyteen.

Kuivalla alajuosulla ovat kivet vihertävän sammaleen peitossa. Läpijuoksutus vesi johdetaan kaikki turbiiniputkeen.

En sitten täytä tuota määritelmää.

Yritä kaataa tuon lentävän sokerinpalan päälle vettä. Ei se mukeihin osu, mutta boxerimiehiltä tämä käy!!!

-Tosi-Bemaristi ei turhaan poikkeile huolto-asemilla: Tommoset 500...600km ajovälit on oikein sopivat ja niitähän sopii vuorokauteen ihan mukava määrä...-Ruuanlaittokin sujuu Tosi-Bemaristiltä ihan omatoimisesti: Kuumaksi ajetun (tosi-bemaristillahan se ei pääse koskaan jäähtymään!) Boxer-moottorin toisen puolen sylinterin alle asetetaan muki jossa on teepussi ja toisen sylinterin alle muki jossa on lihaliemikuutio, sitten kaadetaan mukana olleesta vesipullosta sylinterinripojen lomitse mukit täyteen ja nautitaan kuumaa teetä ja lihalientä hyvässä seurassa (vain minä ja BMW). Retken suuntautuessa pohjoiseen tulee lihaliemestä vain lihaisempaa! MJAM!T: Tosi-Bemaristi