Laitetaan tähän alkuun viimevuodelta, 13 huhtikuuta otettu kuva. Jäässä silloinkin oli Norppa
Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä. Norpanjärvi umpijäässä tänä vuonna 18 huhtikuuta.
Kevätpilikkijät puuttuvat. Eiköhän niitäkin ilmaantunut kun tarpeeksi kauan olisi jaksanut vartoa?
Ullavanjoen varressa linnut lauloi, aurinko lämmitti mukavasti.
Ei tuo nyt oikein kevät tulvalta näytä?
Mitenkähän isolla Jontikalla tuosta yli? Joku rohkea jättänyt ajosaappaitten jäljet lumeen!
Senverran reissua, että ölkit holahti mukavasti astioihin.18042008
Ksatasen lahjomaton mittari, ja ajopäiväkirjamerkinnät kertoivat korutonta kieltä siitä, että olisi aika uusia öljyt. Ostin jo viime syksynä moottori-ja vaihteisto-peräöljyjä varastoon, joten vaihto käy näppärästi. Mutta, kone pitää saada kuumaksi ennen litkujen pois laskemista. Aurinko paistoi lämpimästi, mittari näytti 14 lämpöastetta, kun odottelin sopivaa ajankohtaa lähteä pyörähtämään pieni lenkki. Navetta kummitteli mielessä, kunnes Petra tokaisi. – Eihän meillä ole lehmiä, painu tielle vain- Niin yksinkertaista! Kälviällä pieni eäpäselvyys Ullavan suunnasta, joka sitten vaihtuikin Kannukseen meneväksi. Riipan jälkeen ilmestyi taustapeileihin pari henklöautoa ja pakettiauto. Edessä rekka. Ohittelin rekan pitkällä suoralla, ja koska suora oli pitkä, hölläsin vauhtia jo ennen ohi pääsyä. Muut seurasivat esimerkkiä. Seuraavana jurrasi farmari Volvo edessä maltillista yhdeksääkymppiä. Kohteliaana liikennöitsijänä päätin ohittaa Volvon ettemme olisi tien tukkona takana oleville. Mukavasti Ksatanen hyökkäsi Volvon rinnalle, ja muut seurasivat perässä. Nytkin oli niin pitkästi suoraa, ettei tarvinnut tehdä tavanomasta sadanneljänkympin ohitusta. Hyvä olikin etten tehnyt, kun palasin omalle kaistalle, ja katsoin tarkemmin peileihin, jouduin kysymään itseltäni: - miksi tuon Transitin katolla on taas sininen valolaitteisto?-
ST ykkösellä tankkasin, ajelin Kannuksen kautta Rekiläntielle. Tietä oli tasotettu Kannuksen päästä, ajelin kohtuullista yhdeksääkymppiä Norpan järveä kohti. Loppumatkassa alkoivat kissat taasen herätä talvihorroksista, ja nostella öljysoran pintaa tiellä liikkuvien kiusaksi. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin viime keväänä. Norpan järvi oli jäässä! Muutenkin oudon kylmää huokui niillä seuduilla. Ottelin kuvia talvisesta maisemasta. Ullavalta Kälviälle tarvitsi ajaa vain muutama kilometri kun alkoi kevättää aivan eri tahtiin kun Norpalla. Pysähdyin kuvaamaan Ullavan /Kälviän jokea pieneltä sillalta. Vettä ei ollut tulvaksi asti.
Tätäkin tietä oli korjattu viime kesän jälkeen. Keveästi sujui ajo kasitielle, jossa vääntelin kaasua vähän reippaammin pienillä pykälillä. Piti saada lämpöä öljyihin niin, että valuisivat höylisti ulos. Öljyn laskemisessa on aina se jännitys, pitääkö sitä laskea lainkaan? Onneksi nyt kertyi viitisen litraa jäteöljyä, josta pienellä puhdistamisella pitäisi saada aivan kelpo voitelu-ainetta. Kaipa ne jossain senkin homman tekee. Tekniselle varikolla tuo litku pitänee kiikuttaa.
Ksatasen lahjomaton mittari, ja ajopäiväkirjamerkinnät kertoivat korutonta kieltä siitä, että olisi aika uusia öljyt. Ostin jo viime syksynä moottori-ja vaihteisto-peräöljyjä varastoon, joten vaihto käy näppärästi. Mutta, kone pitää saada kuumaksi ennen litkujen pois laskemista. Aurinko paistoi lämpimästi, mittari näytti 14 lämpöastetta, kun odottelin sopivaa ajankohtaa lähteä pyörähtämään pieni lenkki. Navetta kummitteli mielessä, kunnes Petra tokaisi. – Eihän meillä ole lehmiä, painu tielle vain- Niin yksinkertaista! Kälviällä pieni eäpäselvyys Ullavan suunnasta, joka sitten vaihtuikin Kannukseen meneväksi. Riipan jälkeen ilmestyi taustapeileihin pari henklöautoa ja pakettiauto. Edessä rekka. Ohittelin rekan pitkällä suoralla, ja koska suora oli pitkä, hölläsin vauhtia jo ennen ohi pääsyä. Muut seurasivat esimerkkiä. Seuraavana jurrasi farmari Volvo edessä maltillista yhdeksääkymppiä. Kohteliaana liikennöitsijänä päätin ohittaa Volvon ettemme olisi tien tukkona takana oleville. Mukavasti Ksatanen hyökkäsi Volvon rinnalle, ja muut seurasivat perässä. Nytkin oli niin pitkästi suoraa, ettei tarvinnut tehdä tavanomasta sadanneljänkympin ohitusta. Hyvä olikin etten tehnyt, kun palasin omalle kaistalle, ja katsoin tarkemmin peileihin, jouduin kysymään itseltäni: - miksi tuon Transitin katolla on taas sininen valolaitteisto?-
ST ykkösellä tankkasin, ajelin Kannuksen kautta Rekiläntielle. Tietä oli tasotettu Kannuksen päästä, ajelin kohtuullista yhdeksääkymppiä Norpan järveä kohti. Loppumatkassa alkoivat kissat taasen herätä talvihorroksista, ja nostella öljysoran pintaa tiellä liikkuvien kiusaksi. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin viime keväänä. Norpan järvi oli jäässä! Muutenkin oudon kylmää huokui niillä seuduilla. Ottelin kuvia talvisesta maisemasta. Ullavalta Kälviälle tarvitsi ajaa vain muutama kilometri kun alkoi kevättää aivan eri tahtiin kun Norpalla. Pysähdyin kuvaamaan Ullavan /Kälviän jokea pieneltä sillalta. Vettä ei ollut tulvaksi asti.
Tätäkin tietä oli korjattu viime kesän jälkeen. Keveästi sujui ajo kasitielle, jossa vääntelin kaasua vähän reippaammin pienillä pykälillä. Piti saada lämpöä öljyihin niin, että valuisivat höylisti ulos. Öljyn laskemisessa on aina se jännitys, pitääkö sitä laskea lainkaan? Onneksi nyt kertyi viitisen litraa jäteöljyä, josta pienellä puhdistamisella pitäisi saada aivan kelpo voitelu-ainetta. Kaipa ne jossain senkin homman tekee. Tekniselle varikolla tuo litku pitänee kiikuttaa.
1 kommentti:
Lähetä kommentti