Tarkka ajoitus

Otettiin käyttöön 31.03 klo 17.15

Jäiden lähtö näyttää olevan kuukautta aikaisemmassa kuin viime vuonna?

Talvisissa maisemissa tuli ajokauden avaus täyteen. Ksatanenhan on matkaa tehneen näköinen.

yhteensä ensimmäisellä ajelulla tuli kilometrejä 196.

"Ajokauden alku on Maanantaina 31032008. Ajokauden alkuun 7 p."
Lainaus aamukampasta.
Eihän tuo soratie mitenkään houkuttelevalta näyttänyt, kun käänsin Ksatasen tien päälle. Mutta yllättävän hyvin selvisimme kasitielle. Entisellä Kesoililla, St-ykkösellä, Helmivattajalla yritin tankata pyörän. Kovasti automaatti väitti, että annan väärää tunnuslukua. Ja viimein julkes asettaa kortin tilapäiseen käyttökieltoon. Meinasin potkasta peltilaatikkoa.
Onneksi tankissa oli syksyltä jäänyttä bensiiniä tarpeeksi Ohtakarin retkeä varten. Jäitä oli vielä meressä, mutta kiintojäätä ei taida olla näillä korkeuksilla lainkaan. Ohtakarista ajelin Peitsolle tankille. Sorron suoralla fiilinki nousi kattoon, kun vastaan suhahti oranssivärinen Gaferaaseri, kuskilla käsi komeasti pystyssä!
Tankkauksen jälkeen päätin kiertää "klassisen" Kälviä - Kannus - Lohtaja, mutta vilkku peukalo tökkäsi sen oikealla räpyttämään, suuntana Kokkola. Kokkolasta ajelin Kaustisille, Ali-Haapalan kaupan jälkeen alkoi talvi! Lunta oli lähes puolimetriä metsässä. Paria kilometriä ennen Toholampea tuli virallinen ajokauden avaus täyteen. Kuvassa pieni varmistus ettei vain jää alle. Ksatasen mittari ei pahemmin liiottele. Toholampilta päästelin Kanuksen kautta kotiin. Lämpötila pysytteli sitkeästi kymmenen plusasteen seutuvilla. Kannatti tätä odottaa!!

Ruotsin läpi.

Jamaanveot Klaanin Norgejaos kokoontui pohtimaan reittiä Ruotsin läpi tavoitteena Norjan peikkovuoret. Lukuisat reittivaihtoehdot aiheuttivat kokouksen venymisen puolille öitä. Kovan väännön, lobbausten, uhkailujen, maanittelujen, keppien ja porkkanoiden kera jaosto vihdoin päätyi kuvassa näkyvään kompromissiin. Koska paleveri oli salainen, ei muita vaihtoehtoja esitetä tässä. Kuvassa on lopullinen, lainvoiman saanut päätös.
Tässä tarkempi esittely: Oikealla näkyy tai on kuviteltavissa Haaparanta. Teltan kuvan kohdalla on Arvidsjaur.(Arvidsjaur - Wikipedia, the free encyclopedia) Näistä maisemista pitäisi ensimmäinen yösija löytyä. Ja koska liikkeelle on lähdetty perjantai 27.06 aamuna, lauantaita vastainen yö olisi aikomus majailla Arvidsjaurissa.
Lauantaina huristellaan Storumanin (Storuman – Wikipedia) kauttaa etelää kohti. Storumanissa vois juoda kahavit! Strömsundista (Kartta kaupungista StrömsundViaMichelin - Map24) otetaan vähän pakkia luoteeseen. Flåsjöön järven kohdalta käännymme vihdoin Norjaa päin. Toinen, sunnuntain vastainen yö aikomus viettää Norjan rajan tuntumassa.

Jaos löi lukkoon vielä kaksi seuraavaa päiväreittiä Norjan puolella. Ensimmäisen Norjan päivän, (sunnuntai) ajosuoritteen tavoite olisi Trondheimiin (Trondheim – Wikipedia) tutustuminen, asennon pitäisi löytyä Dombåsan (Dombås - Wikipedia, the free encyclopedia seutuvilta. Reitistä tarkemmin vähän myöhemmin.

Ajokauden alkua odotellessa.

Tämä ei ole lainkaan kokon sytytyskuva.

Tässä sytytysvaiheen jälkeen kokko parhaimmillaan.

Yritys hyvä, kokko sytysvaiheessa. Ensimmäinen kuva kertoo miten vuoden 2008 kokko ei loimahtanut!

Makkarat jäivät paistamatta. Väki hiippaili kylmissään sisälle. Edes Anssu ei ollut moottoripyörällä.

Pääsiäinen

Täsä passaa istua pitempähänki.

Sarvikankaan pääsiäiskokko -07 vetää henkeä ennen loimahtamista.

Pitkäperjantai ajon tauko Ohtakarissa. Kahvalämmittäjistä ei ollut haittaa.
Viime vuonna pitkäperjantai oli 6 huhtikuuta.
Ajopäiväkirjasta: Aamuajelu pitkänäperjantaina. Lämpötila oli nollan ja plus kolmen välillä. Tuuli kovanlainen. Kävin vain Ohtakarissa.
Tänään siis anno 2008 katselin lämpömittaria aamulla kuuden aikaan ja lukemat 16 miinusta eivät herättäneet pitkänperjantain ajohaluja.
Muuten kyllä olisi valmius liikenteesen, hain uudenveroisen istumen kokkolan satulamaakarilta. Suosittelen jätkää, jos tarve samanlaiseen tuunaukseen.

Vuosi sitten

(15.03.2007)
Merkintöjä ajopäiväkirjasta: Ajoin Kokkolaan, sieltä 7-sillantietä Larsmoon, jossa otin videokuvia. Pietarsaaren kautta kastitietä kotiin. Lämpötila oli + 2 - + 4 astetta. Tullessa poikkesin Isollenevalle, Otto sattui olemaan siellä, autolla pthyi!
Kilometrejä tuli 128 km.
Tämän jälkeen on ajopäiväkirjaan tullut lyhyt paussi, koska seuraava, 24.03 merkintä kertoo:
Pieni takatalvi keskeytti alkaneen hyvän ajovireen, mutta nyt ilma lämpenemässä. +7astetta.

Siinä olisi paanaa mitä päästellä.....

Tässä syy, miksi paana ei vielä maistu, ahistaa.....

Vähän autoistakin. Pthyi!

Millaista oli matkustaa tällaisella autolla silloin, kun se ei ollut retroa, nostalgiaa, veteraaniautoilua, vaan kylmiä tosiasioita liikkumisesta pisteestä a pisteeseen b?
Muistan, kunhan auto oli, ei merkistä väliä.
Perille pääsy oli auton tehtävä.
Kummallista? Ajan kultaamana muistelee mielellään autokyytiä jotenkin taivallisena kokemuksena.
Ei se sitä ollut. Istuttiin kyytiin niin kuin nytkin, ja matkustettiin paikasta toiseen.
Skoda johon tutustuin, ei ollut aivan kuvassa näkyvää mallia, oli uudempaa Skoda Octavia vuosikertaa. Palolan Aimo omisti kyseisen pirssin.
Skodaan tutustuminen ajoittui ankaraan keskitalveen joskus kuusikymmenluvun alussa. Lunta oli metrikaupalla, tiet aurattu niin, että polannetta oli ehkä kymmeniä senttejä tienkin päällä. Onneksi palteet olivat korkeat.
Kuljimme Skodalla Kannuksen metsiä perkkailemassa muutamana päivänä.
Pakkasta parikymmentä astetta, ja auto tietenkin niin täynnä kuin sopi. Aimo kuskina, Äyvä, Eskot, Palolan ja Toskalan ja minä.
Tuollainen sakki jo lämmitti autoa sisältä, samalla höyrystäen ikkunat läpinäymättömiksi.
Skoda oli hyvä lähtemään käyntiin. Sieltä se lumihangesta illalla hörähti tupruttelemaan vesihöyryjä ensimmäisellä starttauksella. Aina eivät sen aikaiset biilit niin tehneet.
Eräs kotiinpaluu on jäänyt mieleen. Ehkä ilma oli vähän jo lauhtunut kun lähdimme köröttelemään Rautio Kannus tietä kotiin päin. Tiehän on mutkaa mutkan perään. Skodassa kapeat ristikudosrenkaat, joiden pito oli nimellinen.
En laskenut tarkkaan, montako kertaa auto pukattiin palteista tielle ennen kun olimme Kannuksessa, monta kuitenkin.
Hassua nykyajan mittapuun mukaan se, ettei kukaan kauhistellut, ihmetellyt, kun lumi taas pölähti.
Eikä Skodaa tarvinnut kierrellä tielle noston jälkeen, josko muovipuskurit olisivat säröillä.
Tästähän voi päätellä: Autot ovat sellaisia kun aika vaatii.

Oli vähällä

P Pienenä lääkkeenä kuva Norpanjärveltä 130407. Tänä vuonna jäät ovat ohuempia?

Ettenkö heittänyt peitettä kokonaan Ksatasen päältä ja fänänny ulos.
Ajatuksella, pitää päästä kokeilemaan. Järki voitti tällä kertaa, käyttelin konetta lämpimäksi. Tuttu haju viimekesältä meinas panna pään sekaisin, pyörä ulos vain.
Onneksi tuo kaljamo on tehokas esto hulluille päähänpistoille. Ei mene kauaa!

Jotenkin näin.

Tässä hämärä aavistus kesä-heinäkuun vaihteessa tehtävästä Norjan reissusta. Reitti on vielä vaiheessa, joten aavistellaan.

Rinkimittarin neula kaakossa!

http://www.youtube.com/watch?v=DO0prLr7VEY
Häpeäkseni täytyy sanoa, ettei Ksatasen neula tainnut viimekesänä ylittää kuuttatuhatta missään vaiheessa ajon aikana, eikä muutenkaan.

Ei liian lähelle tätäkään

Voi kaatua päälle... Hieno kanttaus, kallistusvarat kaikki käytössä. Royal Endfield.

Älkää menkö liian lähelle!

Suurin mysteeri, mitä Mitsin matkoilla tapahtui, oli tuo Ilomantsin kokoontumisajojen ajotaipaleilla tapahtunut kytkimen reistailu. Öljyä siitä olen syyttänyt, tosin vaihteisto öljyn vaihdolla tilanne korjaantuikin. Tänä iltana, kun katselin matkalta otettuja kuvia, valaistus tuli. Öljyn laimenemista on pohtinut MZ-junttakin parissa hätäkokouksessaan, eikä järkevää selitystä ole löytynyt. On noiden Triumppien täytynyt käydä kuumana, kun tuollaisen välimatkan päästä kiehuttivat Mitsin vaihdelaatikko öljyt vedeksi. Tässä alla epätoivoista päiväkirjamerkintää.

"Vähän ennen Keitelettä pysähdyin. Katselin pyörän lämpömittarista lukemia, +30 astetta! Vähensin vaatetta ajopuvun alta minimiin. Siinä puuhastellessani kaksi Triuppi ukkoa paukuttelivat myös tankille. Toinen pyöristä kolmipyttyinen. Mukavat öljyn tuoksut levisivät kuumaan ilmaan, kun koneet huokasivat kuumissaan "pitkän" ajorupeaman jälkeen. Kokoontumiseen olivat kaveritkin menossa, Pyhäsalmelle brittiralliin. Ostin pari limsapulloa varalle ja polkaisin liikkeelle. Ajelin vähän matkaa takaisin päin päästäkseni Tervo – Karttula tielle. MZ vaihtoi jotenkin raskaasti, kun pykälsin pienempää risteyksessä? Mitäs nyt?
Kuopio – Iisalmi moottoritieltä käännyin Joensuuta kohti. Nyt aloin huolestua, kytkin ei irrottanut juuri lainkaan. Riistavedellä tankkasin, säädin kytkinvaijeria kahvan säätöruuvista. Auttoi jonkin verran."

Lompakko

Lompsa, kukkaro, lompuuki, rahapussi, mitä nimiä sillä nyt on? Kuitenkin kapine, jonka olemassaoloa ei paljoa huomaa, paitsi silloin kun sitä ei ole mukana, vaikka pitäisi.
En nyt tarkoita kaupan pitkää kassajonoa, kun lykäilen täynnä olevaa ostoskärryn kassalle, ja hyvässä uskossa kaivan lompakkoa esille huomatakseni, sinnehän se jäi piirongin päälle.
Tuossa tapauksessa fiilingin lasku on huomattava, ja ymmättettävä.
Ei, tarkoitan sitä, kun kauniissa kesäillassa ajelen leppoisaa vauhtia Ksatasella tai Mitsillä, ilta auringon kurkistellessa utupilvien takaa.
Ja pahus, mieleen iskee ajatus, lompakko! Pakko pysähtyä. Ei ole tutulla paikalla? Ei tietenkään, siellä se on piirongin päällä.
Mitä tuosta, tankki täynnä, riittää lähes neljänsadan kilometrin lenkkiin.
Kuitenkin tässäkin tapauksessa fiilingin lasku huomattava.
Miksi? Mahdollisuus ajaa ”äärettömyyksiin” on poissa.

Tie Grammo blogiin.

http://grammo-grammo.blogspot.com/