Kahdeksaa astetta näyttänyt koko iltapäivän, tuuli pelottavan kylmä ja kova. Eihän se ennenkään mikään kynnyskysymys. Ajoon vain. En mitenkään erikoisesti turjustanut, en lainkaan, tavallinen vaatekerta ajopuvun alle. Kypärä huppu olisi saanut olla mukana, sen huomion tein ajon aikana. Jännitti, miten Michelinit käyttäytyy, luottamus syntyi jo Sainsalon tien soralla ja urissa. En yllättynyt kun käänsin Kokkolaan päin kasitiellä, pyörä meni kuin juna, vaikka tuuli yritti riepotella. Eikä ollut kylmä!? Huollettu moottori paukutti kevättä rinnassa reipasta vauhtia eteenpäin, tavanomainen kuvaustauko Houraatin mäen pysäkillä. Siitä se lähtee. En aikonutkaan ajaa vielä ajokauden aloitusta, sen vuoro tulee myöhemmin, nyt testataan pyörää ja renkaita, ja kuskia! Kajaanitiellä Kannusta kohti, tuuli muuttui puolimyötäiseksi, mutta monesti todettu, ei vastatuuli ole sen kylmempi kuin sivu-tai takatuuli. Ennen Kälviää muutamat kuvat, matka jatkui nautiskellen kevyestä menosta. Renkaat toimivat aivan eri tasolla kuin viimeiset Mezlerit. Olivathan ne vanhaa varastoa. Väliviirteen tiellä on sen verran mutkia, että sain pientä tuntumaa renkaitten toiminnasta, olin pudota satulasta, kun vilkaisin nopeusmittaria.... Ei siitä enempää. Kasitiellä pari autoakin näkyi! Vähän ennen kahdeksaa kotona. Tämän ajon voi panna edellisen kesän painajaisten jälkeen kaikkien aikojen top kympin joukkoon. Tästä on hyvä jatkaa, ihan sama lämpeneekö tai ei!!
ps. Otsikkoon. Mitä en malttanut? Ajaa virallista ajokauden avausta, vaikka mieli teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti