Kannatti odottaa! Pukemiseen meni vain vilaus, kuitenkin liikaa oli päällä, huomasin sen melkein heti!
Ennen yhdeksää starttasin F Kasin tien päälle.
Nythän on, että matka alkaa kun on ajettu muutama kymmen kilometri. Tämä matka alkoi ensimmäisen tauon jälkeen, tauon pidin Jossain Munsalan kohdilla. Lämpöä oli jo riittämiin, joten pukinesulkeiset tarpeen. Ajaessani olin vilkaissut Riistapirtin suuntaan, eikai sekin ole pistänyt lappua luukulle? Leppoisen lämpimässä saavuimme Kasin kanssa Oravaisiin, Mikko kehoitti kääntymään vasemmalle Oravaisten kirkon kohdilta. En ajanut tätä mukavaa mutkatietä ensimmäistä kertaa, kuiten nautinto aina yhtä suuri. Mikko neuvoi heiman sinne sun tänne, olin laittanut Lehmäjoentien osoitteeksi. Hyvin tulimme Mikkon kanssa toimeen, en noudattanut läheskään sen neuvoja, ja Mikkohan sekosi. Arvelin, että aikoo väkisten käännyttää minut johonkin aivan jorpakkoon menevään latuun. Jatkoin vaiston varassa etenpäin, kääntelinkin parista risteyksestä, mitään kylttejä ei ollut tällä lähinnä metsäautotietä muistuttavalla väylällä. Kai Mikkokin huomasi turhaksi väittelyn, kun tokaisi "aja tätä tietä" Niin tulimme melkein Vöyrin kesksustaan. Loivamutkainen tällä hetkellä vähävetistä Vöyrinjokea myötäilevä tie oli hyvässä kunnossa, pientä, hyvin pientä ylinopeutta kallistelin näitä laatumutkia. Vöyrin kirkolta kääntelin Härmiä kohti. Noin puolessavälissä ajoin tutulle taukopaikalle ilman haruksia olevan maston juurelle. Kahvit joi muutamat kuvat otin. Kevyesti F Kasi taittoi taivalta. Katselin, että tankata pitää, riski liian suuri ajaa kotiin asti... vaikka... Ajelin Alahärmämän risteykseen, ajattelin sipaista Härmän Poritista battery tölkin. Mitä? Sehän oli suljettu, aikalailla sama tunnelma kuin Ali-Haapalan kentällä. Täältä sai vielä kuitenkin bensaa tankin täytteeksi. Vähän apealla mielellä lähdin ajelemaan kirkonkylän läpi. On se pramian näköinen tuo Alahärmän kirkkoo. Knuutilan raittia kurvailin kaksiykköselle, kääntyäkseni melkein heti Kortesjärven risteyksestä oikealle. Voltti oli myös viitoissa vahvoilla. Parinkymmenen kilometrin kuluttua pysähdyin, kuvat mäestä joka ei mitään erikoista esitä, kuitenkin melkein joka kerta siitä kuva pitää ottaa! Kortesjärvi - Pietarsaari tielle tupsahdimme jonkin pienen Toyotan perässä, se kääntyi oikealle, minä vasemmalle. Niin lähdimme Kasin kanssa toteuttamaan otsikon sanomaa! Tällä tiellä on yleisrajoitus kahdeksankymppiä, mutta sen katkoo kuudenkymmenen rajoitukset yhtenään, en liioittele, jos kirjoittelen "kuudenkympin villityksestä!"
Purmosta erehdyin kääntymään Esseen menevälle öljysoralle. Jos oli edellinen tie villinnyt kuudenkymmenen rajoituksilla, tämä tie villiintyi vähintään kuudenkymmenen töyssyn ja kuopan yhdistelmillä. Olisihan se pitänyt muistaa. Esseen selvisimme Kasin kanssa ilman suurempia vaurioita, koukkasin vasemmalle, rannikkoa kohti. Kuitenkin muutaman kilometrin päästä kännyin Kaustista kohti, niin viitassa luki, Kaustinen! Toki tätäkin tietä Kaustisille pääsee, mutta ensin on Alavetelit ja Kruunupyyt. Tie on melkein tikkusuoraa hyväpintaista. Vasemmalla näkyy yksi kuvauskohde, aikanaan suurimpia tuore rehu siiloja. Enään ei se pärjää uusille todella jättisiiloille, joten kuvan ottokin on harventunut. Kolmetoista tie olikin seuraava, hidaste, tai kolmelletoista tulo. Ei siinä yhtään autoa näkynyt. Vähissä olivat Kokkolaan asti. Biskobin kautta kasitielle, jota pitkin tiheässä liikennevirrassa, kotiin. Lämmöt vaihtelivat kahdenkymmenen kahdenkymmenen viiden välillä, missään kohtaa ei ollut liian kuuma tai kylmä. Laatureissu tämäkin.
ps. Kuvat otin uudella Nokian 9 kännykkä kameralla. Tällaiseen tilanne näppäilyyn hyvin sopiva kapulakamera.
