Kun oli kesä kuuma ja kuiva, näyttäisi syksytä tulevan kylmä ja märkä. Nyt on toistaviikkoa riepotellut vanhan ajan syksyiset tuulenpuhurit maisemia, vettäkin tulee vaihtelevia määriä. Ami ja Satu ovat urhoollisesti olleet.... niin Satu? pyörillä liikenteessä! F Kasi lepäillyt jopa navetan uumenissa.
Kyllä kyllä, Satu osti Vaasan Mustasaaresta pikkukonnan, kaksituhatta mallisen katetun Banditin. Ajettu noin 42.000 km. Siitä voi sanoa, saaressa pidetty, naisen ajama joka ei pyörää vie ulos jos vähääkään on sateen vaara. No ei nyt aivan, Kroatian reissunkin oli Suzuki tehnyt kevät kesästä! Mutta kyllä on siististi pidetty! Nyt toivoisi kelejä vielä, että pääsisi katselemaan miten Suzuki tien päällä toimiin. Asteita tällähetkellä plus seitsemän hurja myrsky laantumassa.
Nyt on kahdeskymmenes yhdeksäs päivä, tuulet laantuneet, mutta kolme astetta on miinuksella. Sen verran ollut kosteaakin, että aamutiet ovat taatusti liukkaat. Harvat rientäneet talvirenkaitten asennukseen, voihan olla tämän jakson jälkeen vielä kuukauden verran hyviä kesäkelejä. Kovasti tekisi mieli kaksipyöräisellä tien päälle! Se on kumma, kun piti tuhlata viikkokaupalla mahtavia ajokelejä laiskuuteen, nyt tietenkin harmittaa. Renkaisiinkin näyttää jäävän pintaa niin paljon, että vaihto tulee kai ajokauden alettua, jos ei ilmat nyt syksyllä anna periksi ajaa niistä kulutuspintaa pois!
torstai 27. syyskuuta 2018
lauantai 8. syyskuuta 2018
Vakiopaikkoja on neljä! 8.9.2018
F Kasi oli saanut uudet öljyt ja putsarin, rengaspaineet tarkistettu ja lisätty, ketju voideltu, tämä kaikki jo viikolla.
Lauantaiksi teki ajoilmoista parhaan. Lämmintä, ei kuitenkaan liian kuumaa, pehmeä ilma, aurinko ohuen pilviverhon takana, asteita kaksikymmentäkaksi.
Äkkiä kamppeet päälle, pyörä liikenteeseen. Visiiri raollaan kiihdyttelin Kokkolaan päin, vain vähän matkaa, kun käänsin koirakentälle. Siellä oli Petra ja Sanna. Vähän aikaa höpötettiin, kunnes tielle. Ajofiilinkiä ei tarvinnut hakea. Kasi hyökkäsi innolla muun liikenteen sekaan, pidin sopivat välit kanssakulkijoihin, se on paras turvallisuuden tae. Kokkola hujauksessa ohi, jatkoin kasitietä. Ennen Öijan risteystä kääntyi Laajalahdentie jonka muistin olleen öljysoraa, oikealle, en muista ajaneeni tien pätkää koskaan, käännyin sinne. Arvelin sen yhtyvän Öijaan menevään tiehen jossakin vaiheessa. Pito oli sopivan niljakasta, nyt tutui, että kumit reagoi tavallista paremmin pinnan laatuu. Johtuiko tarksitetuista ja lisätyistä ilman paineista, vaikka järki sanoisi asian olevan toisin päin, olen itsekin vähentänyt joskus soratielle mennessä paineita. Ei näköjään ole niin yksi selitteinen asia.
Löytyihän se Öijan tie muutaman kilometrin päästä. Seitsemän sillan tiellä käännyin vasemmalle. Odotin, millon alkaa Larsmon viima puhaltaa, turhaan sain odottaa. Ensimmäisellä vakiopaikalla oli lämmintä, ja tuulista. Seisoin ponttoonilaiturin päässä, annoin aaltojen keinuttaa sitä, ,eikä aivan hellästi kehto keinunut, tuli mukava merellä olon tunne. Jälleen tielle, etelää kohti. Kiertotie vie siltatyömaan ohi Krokhoman kentän vierestä Pietarsaaren ylpeyteen, kaksikaistaiseen liikenne ympyrään. Alajärvelle kehoitti menemään. Tottelinkin alkumatkan. Edsevöhön on tehty suureellinen liikenne liittymä, samanlainen kuin ennen, mutta lenkit kiertävät kaukaa...kaukaa... Olisiko pitkien veneiden kuljetus lobannt tällaiset ylisuuret liittymät. Ei taida meidän senaattorit koskaa saada tuollaisia etuja tälle seudulle, etu mikä etu, osoittaa kylläkin asioiden ajamisen osaamista. Nautorin jälkeen käännyin melkein heti Kaustista kohti. Nyt en pysähtynyt ottamaan korkeasta rehutornista kuvaa, sehän ei kuulu vakiopaikkoihin. Tämä tie on hyvää pinnaltaan, eikä ole mutkilla rasitettu. Kolmekymmentä kilometriä taittää äkkiä tällaista baanaa pitkin. Kolmellatoista oli pientä ruuhkan poikasta, en hätäillyt ohittelemaan, rauhallisesti kruistailin Kaustista kohti. Kun selvitin kaksi liikenneympyrää, olimmekin Kasin kanssa menossa hyvää kyytiä Toholampia kohti. Liikennen oli vähäistä, sain ajaa aivan omaa vauhtia, nirvana jälleen oikea sana. Koukkasin entisen Ali-Haapalan pihalta vanhasta tottumuksesta, jotain elonmerkkiä näkyi auto seisoi pihalla, ja sisällä näkyi jokin liikkuvan. Ullavaan päin käännyin, ja loivia mutkia Kasi lähti lähes äkäisesti kallistelemaan. Pintakin on säilynyt vielä hyvänä, parit kerrat jalkatapit muistutti hillinnän tärkeydestä. Norpalle käännyin ennen Ullavan keskusta. Huonoksi on tämä tie päässyt. Viisikymppiä on paljon, toistuvien kissanselkien väistelyyn. Toinen vakiopaikka. Norpalla laitoin tauon pystyyn. Viestittelimme Anssun ja Amin kanssa jo häivähdyksen ensikesän retkistä, jospa nyt Lounais-Suomi olisi ensimmäinen etappi! Lämpöä piisasi, eihän tästä henno mihinkään lähteä. Tien huono pinta pudotti pilvistä hienman alemmaksi. Tulihan se Kannuskin vihdoin, käännyin Toholampia kohti, olinhan äsken jo ajellut samaan suuntaan. Mutta nyt kääntyi suunta kolmannelle vakiopaikalle, Korpelan kuivalle padolle. Kolmas vakiopaikka. Muutamat kuvat, pohjapuolta Kannusta kohti. Jari näkyi kaahaavan mönkijällä peltoja pitkin, onhan se tuokin hupia, tai oliko jopa hyötykäyttöä...Kannuksesta Väliviirteen kautta kasitielle, Lohtajan kautta neljännelle vakiopaikalle Ohtakariin. Siellä muutamat kuvat. Lauma moottoripyöriä pöpisteli ohi kun olin parkissa vakiopaikalla. Kotiinpäin käännyin, näkä pani jättämään Karhinmutkat väliin, joten suoraan pyörä elosuojaan. Vaikka aikaa kului kilometrejä ei kertynyt mitenkään runsaasti, tämähän olikin tällainen etapilta etapille ajosuoritus. Yksi kesän parhaita kumminkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)