Aamulla vähän kymmenen jälkeen lähdimme Amin kanssa pienelle Keski-Suomen reissulle. Ilma oli kovahkoa, aurinko paistoi, lämpöä noin kymmenen astetta. Oikein sopiva syksyinen ajoilma. Perunamarkkinoitten ohi hujahdimme pohjoista kohti. Kannuksesta Sieviin, jossa tankkaus ja kahvit.. Nyt lähti Ami keulamieheksi, etappina Reisjärven Seo. Sinne asti emme aivan päässeet Kangaskylän nuorisoseuralla pieni pysähdys, entisiä muistellen. Pihtiputaalle johtava tie ei enää ollut priima kunnossa, mutta mukavat loivat mutkat maistuivat, maistuivat erittäin hyvältä, kun koko kesän takaraivossa piilevä "nyt ei ole kaikki kohdallaan" ajatus sai selityksen. Pari päivää sitten mittasin eturenkaan ilmanpaineen, 1,5 kg! Laitoin heti toista kiloa lisää, sain F Kasin takaisin. Vaikka tiehen liimattua maalarinteippiä pitkin olisi pyörän voinut ohjastaa, paikkauksetkin historiaa, kun ei tarvinnut henkikurkussa ohjastella. Edellinen ilman paineen tarkastus oli Vianorilla heinäkuussa viime vuonna! Onneksi kypärä päässä, etten tukistanut itseltäni vähäisiä hiuksia.
Pihtiputaalla aioimme syödä Takkatuvassa, oli ulos asti jonoa. Putaan Portissa paljon väljempää, ehkä aika mauton ruoka syynä. Paljon oli pyöriä liikkeellä. Jatkoimme nelosta pari kilometriä, sitten tielle Kivijärvi- Karstula. Se olikin profiililta mukavaa väylää, Pihtiputaan päässä hieman liian kuoppainen, kuitenkin F Kasia ei nyt kohoumat häirinneet! Saarinkylällä pysähdyimme Kivijärven ylittävälle sillalle tietenkin muutamat kuvat.
Veneitä ajelin järveä pitkin poikin, tuli tunne, että paikalliset matkustavat niilla kuin autoilla meillä. Kivijärvellä joimme kahvit mukavassa kahvilassa, täytyy olla yli kahdeksan kymmppinen muori tiskin takana, ennenkuin oikea fiilinki löytyy. Teemana oli sukulaisten etsintä. Aloitimme hiljaisista, mullan alla olevista, tosin vain hautakivejä katsellen. Runsauden pulaa Kinnusista ei tainnut oikealle paadelle osua tutkimus? Tiiroon kylällä kävimme jälleen Anselmi ykkösen lapsuuden paikalla, jonkinlaista kivijalkaa ja painumaa löytyi kovikosta. En usko, että puuta vasten nojaava pompan nappi olisi siltä ajalta kuitenkaan. Seuraava kohde oli Kivijärjärven vanha hautausmaa. Täällä Kinnus inflaatio puhkesi oikein kukkaan! Erittäin kauniilla paikalla oleva kalmisto. Nyt olikin aika lopettaa tutkimiset arpoa mitä tietä ranikolle. Kinnulan kautta voitti. Palasimme parikymmentä kilometriä Saarenkylän risteykseen, josta hujuutimme äkkiä Kinnulaan. Ilman laatu oli muuttunut pehmeäksi, melkein kesäinen fiilinki saatteli matkalaisia. Muhola on omituinen paikka, Suomenselän harjumaastoon sijoittuva mukavan näköinen kyläyhteisö. Muistuttaa enemmän Norjalaista pientä taajaamaa. Ajelimme Kinnulan keskustan läpi. Ami otti nyt vetovastuun. Kummastelin, kun haamuhiihtäjiä en näkynyt tälläkään kertaa, jospa Lestijärven jälkeen. Lestillä teimme koukkauksen kylälle. Ei näkynyt hiihtäjiä kun suorat aukenivat. Sykäräisistä pohjapuolelle. Yllätys oli, että tavallisesti hiljainen tie olikin melkein vilkaasti liikennöity. Toholammilla tankkaus, tavanomaista reittiä kasitielle, Ami hujautti suoraan Ruotsaloon. Taisi olla viiden kuuden seutuvissa, kun sammutin loistopyörä F Kasin. Nyt tuli innovatio ensikesää varten, muuten täydellinen pyörä, kunhan lasken jalkatappeja muutaman sentin. Mutta se maksaa! Amille kiitos hyvästä matkaseurasta, on ilo päästellä jomman kumman tai molempien poikien kanssa! Luxusta!
