Polte päästä maantielle kävi ylivoimaiseksi, enkä kyllä vastaankaan sitä pannut.
Mittari näytti kymmentä astetta, tuulikaan ei enää niin pahalta tuntunut. Kamppeet päälle, kypärä päähän. Jo talvella tein päätöksen, etten tavallisilla reissuilla kameraa roikuta mukan, Nokialainen saa kelvata "reportterikuviin". Näppärähän se onkin.
Harvoin saa ajokauden aloittaa niin valmista tietä pitkin kuin tänä vuonna. Ei edes pyörä likaantunut. Kasitiellä havannoin, että taidetaan vastatuuleen mennä. Yllätys siinä, että se oli leppoisan tuntoista. Turha sanoa fiilingistä mitään..... Kälviän kautta Ullavaa kohti, tätä tietä on paikkailtu, kuitenkin F Kasi selvitteli korrektisti pienet epätasaisuudet. Tätä tietä ajoin F Kasin ensimmäisen reissun, sama mukava jytke saatteli nytkin matkalaista. Vääntöä on pyörässä vaikka muille jakaa, vaihteita voi selata huolettomasti, isoon tai pieneen päin, aina löytyy puhtia moottorista. Ei siitä voi olla pitämättä. Toholampia kohti viiletin siinä ja siinä laillista nopeutta, turha sanoa, etteikö hieman syyhyttyänyt pieni ranneliike! Ei sakkoja tänäkään kesänä! Toholammilla oli aika hiljaisen oloista, liikenneympyrääkin sain ajella yksin kolmeneljäsosa rinkiä. Kannusta kohti ajellessa alkoi ajofiilinki olla taasen huipussaan. Taaskaan ei talvi ole tehnyt mitään hallaa sille. Tuntuu kuin ei taukoa olisi ollutkaan. Enhän malttanut ajaa Alaviirteen kautta, päästelin Kajaanitietä Kasitien risteykseen, Nyt jäi aurinko selän taakse, Marinkaisista vanhalle tielle, hieman tutkimusmatkailijan mielellä ajelin Karhin mutkat, ajatuksella jospa hiekkaa tiellä. Ei ollut! Kotona puolikahdeksan maissa, moottori sammuksiin, Satanen katsoi vierestä sen näköisenä, että ensikerralla hänen vuoro!
Vaivaton ajokauden avaus, ilma suosi, pyörä oli juuri niin hyvä kuin muistin, mitä vielä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti