Ottipas luonnon päälle

perjantai, 15. kesäkuuta 2012

 Anne ja Tita poseeraavat.

 Ei moittimista koiran, (kaan) naamasa.

 Kohti auringon siltaa

 Jalkapohjamannekiinit vaeltaa

 Vielä on vähän epäilyksen häivää kypäräpäisen ilmeessä.

 Tällaisia paikkauksia äkehenkylän ja Marinkaisten välillä. (montako Marinkaista?)

 Oikein huuruun vetänny peilin ja ilime kuulemma jo paljon hmm....

No lopputulos se, että tuohon nakuun sivulaukut ja pyhänä aamuyöstä liikenteeseen!

Puolitoistakuukautta kesti pähkäily siitä, joko kilometrejä on tullut tarpeeksi? Ei ei pyörään, vaan pyörän päällä istujaan? Sellainen pohtiminen ottaa lujille pohtijalla, jolla kunto kuin nuoren varsan, mutta kun tökkii, niin tökkii.  Miksi? Takapiruhan se kuiskii, " Lapsellinen jätkä, klasuaa hirviällä moottoripyörällä tien päällä, trasaa tiet sonnalle, aikaihiminen." Tottahan toinenpuoli tuosa on, vaikka ei  tie aivan sonnalle kuitenkaan oo koskaan menny. Ja taas mietteitä, rahaa menee, olis sille parempaakin käyttöä,  viina, tupakki ja niin edespäin. Jamaanveotkin pysytteli kuin kusisukasa, ei mitään elonmerkkiä, eikä tien päälle houkuttelua, alkoihan siinä rauhallinenki luonto hermostua. 
Mitä enempi  pähkäili sitä viisaammalta  takapirun argumentit alkoivat vaikuttaa. 
Sitten etupiru ilmestyi kuvaan. Soot vasta kuusvitonen, aja hyvä mies kun pystyt, vuodet loppuu kesken muutenkin. 
Ja kun sähköposti alkoi tukkeutua viikottain fanien tökkäsyistä, että pitäsi tätä lokiakin päivittää, ja kotona uhkas ulkoruokinta jos ei häivy tienpäälle, minkäs teet?
Tänä preriantaina viidestoista kesäkuuta painoin Ksatasen tuttua starttia vain vähän aikaa, tuntui kuin pyörä olisi tätä odottanut, startti oli niin innokas, heti oltiin valmiina tien päälle. 
Ohtakariin vain...  Ajaminen ei ollut pähkäilyn aikana muuttunut miksikään, liikenne oikeanpuoleista, vilkkuja käytetään risteyksissä, autoja tulee väärääpuolta jne... Hyvin kotoiselta tuntui ajelu, alkoi vähänajan päästä tuntumaan jo pois kotoa vievältä. Aluksi vain parinkymmenen kilometrin päähän. Ohtakarissa Anne ja Tita lenkillä. Eivät katsoneet mitenkään pitkään että siinä yksi hullu trasaa tätäkin tietä. Tämähän alkoi hyvin. Muutamat kuvat, sitten kotia kohti. Mutta jos Karhin mutkat? Ei vauhti ollut mihinkään kadonnut,  yhtä rauhallista matelemista, josta kuitenkin pystyy nauttimaan, mutkissahan se tuntuu jopa lujalta! Karhista alkoivat surkeat tiepaikkaukset. liukasta öljysoraa nakeltu tienpäälle kuin kiusaksi, ehkä silläkin jokin tarkoitus on?  Houraatin pysäkillä pysähdyin,  kyselin peililtä miltäs nyt tuntuu? Vastaus oli yllätys yllätys,  hyvältä! Entäs seuraavaksi mitä peili kertoi? "Laita  Ksataseen sivulaukut paikalle, tuohan on kamalan näkönen nakuna ja anna palaa..."  Sunnuntai aamuna laukkujen kanssa baanalle, vähän pitemmälle kuin Ohtakariin.