Gertrusbro ja Ohtakari

 Pieni sula väylä näkyy kun tarkasti katsoo.

 Pilkkijöitä ei pahemmin enää näy edes Gertrusbron sillan kupeessa.

 Perhonjoki virtailee jäistä vapaana.

 Vähäinen on virtaama sillan alla.

 Ksatasella kiire matkaan Vatunginjärvellä.

 Aurinko tuolla jossain pilvien peitossa.

 Esan ja Seijan huvila vieläkin paikallaan meren armoilla.

Jäitä löytyy jonkin verran?

Ovat sen verran uudistaneet tätä blogia, että kuvat tulivat käänteisessä järjestyksessä, joten tekstin kanssa tehdään samoin.
Puoli yhdeksän maissa samuttelin Ksatasen mukavan reissun päätteeksi, palkkioksi pyörän mainiosta toiminnasta lupasin sille huomenna uudet öljyt, ja jos aikoo vanhat saada kunnolla pois, proput auki silloin kun  motti ja vaihteisto sekä perä ovat vielä kuumia. Napsahtaen aukesivat kruuvit, reippaasti lorisi voiteluaineet astioihin. Uusiokäytössä olisivat aivan kelpo tavaraa, Ksatanen ei luovuta tällaisen vaihdon aikana metallia laitteistostaan öljyyn eikä mangneettitulppiin. Vaihteistoöjyn voisikin käyttää moottorisahan ketjuun?
Kokkolan jälkeen kasitiellä oli yllättävän vähän liikennettä, ajelin sopivaa vähän päälle sadan nousevaa vauhtia, ilma oli hieman viilennyt, kuitenkin lämpöä betoniaseman mittarin mukaan kahdeksan astetta. (huomenna asennan Ksataseen oman ulkolämppärin). Kasitielle tulin Edsevön valtavan tasoristeysjärjestelmän kautta,  ilman ohituksia selvisin Kokkolaan, joka kumma kyllä oli vielä paikallaan.
Gertrusbrossa talven tuntua, kuitenkin jäiden seassa näkyi avovettäkin.  Kuvia tuttuakin tutummalla parkkipaikalla kameran muistikortille, matkaan Pietarsaaren ohikulkutien kiertoliittymiä kohti, kolmosella ne selvitetään taas kunnialla, vaikka P-saari niin lähellä.
Hickarössa oli talven tuntua, yllättävä muutos Kokkolan jälkeen tuntui visiirin sisälle, ei se kesä vielä aivan päällä ole.
Kokkolan pohjoista ohikulkutietä onnistuneesti liikennevalojen vihreällä linjalla jatkui matka, eikä voi sanoa, etteikö hyvissä tunnelmissa, jopa juhlava oli fiilinki.
Perhonjoki virtaili sulana, vettä oli hieman tavallista enemmän, mutta tulva sanaa tulee karttaan tänä keväänä.
Kasitiellä kääntelin Ksatasen kaasukahvaa sillä mallilla, että edellä menijät olivat, edellä menijöitä. Jos joku luuli,  pian takana tulijoita- ei, nyt oli mukava maistella rauhallista menoa, tämähän tuntui aina vain paremmalta.  Kyllä leppoisa ilma on yksi tekijä ajofiilingin syntyyn, ainakin  keväällä.  Melkein laulatti, ymmärrettävistä syistä jätin sen tekemättä, ei edes hyvä ajofiilinki kaikkea raakkumista kestä.
Ohtakarista lähtiessä oli mielessä käydä Gertrusbroon parkkipaikalla, Vatunginjärvellä pieni pysähdys, joutsenia uiskenteli kaukana jäiden seassa, ei edes kamera saanut niitä bitteihinsä.
Ohtakarissa mukava leppoisa ilma, meri käytännössä  sula, huhtikuun kahdeskymmeneskolmas.. hmm täytyypä katsella vähän lähihistoriaa, miten viimevuosina?
Kuuden maissa alkoi olla  sellainen hinku tien päälle, ettei muutakuin rensselit niskaan ja tielle. Ksatanen starttasi jo kesäisen jouhevasti, Sainsalontie  houktteli jalkatapeilta grossailemaan, sepeli  pölisi kun Ksatanen lämmitteli kakkosella pientä lähtölaukkaa Koivistonperäntien asfalttia kohti ja siitä kasitielle. Jo tässä vaiheessa tiesin, että ajelusta tulee tämän kevään ensimmäinen kunnon fiilistely.  Ja aina vain parani, Grammo ja Tarja tulivat vastaan kylällä, haa autolla! Me Ksatasen kanssa suhistelimme Ohtakaria kohti, jee!!!

ps. Mennään tuohon toiseksi viimeiseen kappaleeseen. Tarkastelin lupaukseni mukaisesti edellisten vuosien jäätilanteita Ohtakarista, pitää mennä vuoteen 2008 että löytyy yhtä aikainen jäiden lähtö. Viime vuosina on ollut tähän aikaan täysi jääpeite.  Mitä hyötyä aikaisesta jäiden häipymisestä? Säästyy bensaa kun ilmat pysyvät kylminä.  Tiedä sitten sisämaassa. Sunnuntaina voisi tehdä järvien jäätilanne tiedustelun, ja ne Etelä-Pohjanmaan luvatut tulvat, tuleeko niitä?

Saisi lämmetä

Jäät ovat lähellä rantaa, ulkona avointa.
Kylmähkön näköistä, kädetkin niin kohmeessa, ettei horisonttia tahdo saada vaakasuoraan.
Ajokauden ensimmäinen tankkaus. Lohtajan Systeemillä.

Oudon kylmänä tämä kevät on jatkunut. Onko niin, että totuimme liian hyvään menneinä vuosina. Tällaisilla mietteillä valjastin itseni Ksatasen selkään puoli seitsemän maissa maanantai-iltana. Vaatetta saa päälle, eikä tuuli tuiverra Ksatasen katteen takana. Asennekysymys jäädä lähtemättä. Ohtakari piti nähdä tänäkin vuonna. Jäitä ei paljoa näkynyt, mutta onko kylmien jatkuminen sulan veden syytä? Sehän liikkuu ja nostaa kylmää vettä pintaan, tiedä häntä. Kuvien ottaminen oli tämän reissun kylmin urakka. Kun pääsin pyörän päälle, ei ollut mitään hätää huristella maalle päin. Systeemillä menovettä tankkiin, Kokkolaa kohti keula. Kasilla sai jo ajella kesänopeuksia, käytimme Ksatasen kanssa tätä hyväksemme. Eihän täällä niin kylmä enää ollutkaa, onhan tällaisessa ilmassa käyty Tampereenkin reissu. Siis asenne kysymys. Vitikasta käännyin vanhaa Ruotsalontietä takaisin, se oli hyvässä kunnossa. Hiekkaa muutamissa paikoissa. Kasitiellä Ksatanen murahteli vastatuulelle, vaikka vaimeastihan Luxus tuourinki mieltään näyttää, sivistynyt kun on. Toista oli harrikka joka päristeli Kokkolaa kohti ollessani tankilla. Kovat päkytykset kuuluivat vielä varmaan Marinkaisista asti. Jos sinne asti kesti? Oho... Yksi kyykky tuli vielä kasitiellä vastaan. Mukavalta tuntui ajella, oottakaappa kun se kymmenen astetta tulee lisää lämpöä. Uhkailevat Etelä-Pohjanmaan tulvillakin. Hmm....

Perinteitä vaalien

Tästä alkaa ajokausi 2012 huhtikuun kahdeksas päivä. Ensimmäinen pääsiäispäivä.
Perinteisellä paikalla suoritin pyörän vuosikatsastuksen. Havaintona, hanaa...
Myykö Ikea näitä?
Satakilometriä yhdellä istumalla on täyttynyt reilusti tässä Eskolan ylikulkusillalla.
Siinä lukemat takuuksi.

Kevät on ollut hieman ronkeli lämmönjaon suhteen, mutta ei niin pahaa etteikö hyvääkin, kovat yöpakkaset ovat toimineet tehokkaammin kuin kaikenmailman vestiat konsanaan, Sainsalon tie on melkein asfaltin veroista sepeliä. Mutta kylmien jatkuminen päivälläkin piti Ksatasen elosuojassa huhtikuun kahdeksanteen päivään saakka.

Kunnes, virallinen ajopuku päälle, jopa ajokengätkin jalkaan, viime vuonna tarvitsi kumppareita. Kännykkä rintataskuun, kukkaro povitaskuun, pyörän jalan alle tuleva läpyskä vasempaan alataskuun, gerberi oikeaan, toki kypärä ja huppu kuuluvat myös varustukseen, sekä kolme ajokautta mukana kulkeneet hanskat. Yöllä oli kymmenisen astetta pakasta, mitähän Ksatanen tuumii. Ei tuumaillut paljoakaan, heti hörähti käyntiin, jätin ilmaläpän puoleksi kiinni, suoritin tarpeelliset huoltotoimet moottorin lämmetessä, ilmanpaineiden tarkistukseen rajoittui tämä keväthuolto.

Kevyesti Ksatanen huristeli kasitielle, tuttu hyrinä alkoi kun kiersin kapulaa ja nostelin vaihteita sisään. Houraatin pysäkillä tavanomainen tarkistus, kaikki hyvin. Yksi kappale, hmm moottoripyöriä huristeli Kokkolasta päin. Me Ksatasen kanssa huristelimme Kokkolaan päin. Mutta Kajaanitien risteyksessä vilkku vasemmalle, suuntana Kelvie. Ohitin sen ajamalla rajoitusten mukaista laillista nopeutta. Olihan ilman lämpötila hieman kolean puolella, kuitenkin hyvä vaatetus piti kylmän poissa kuskia kiusaamasta. Liikennettä ei paljoa ollut, rauhallisesti ajelin Kannukseen, jossa asetin Toholammin seuraavaksi taajama tavoitteeksi. Tuuli oli nyt takaa, katepyörän ominaisuus, heikkous on, aja myötätuulessa tiedät ilman viileyden. Nyt tiesin. Oikemuksella ajoin kaiken lisäksi talveen! Lumiraja kulki täsmälleen Ruusilan talon kuistin kohdalla, tätä ennen pellot olivat melkein paljaita lumesta, nyt lähes puolen metrin hanget peittivät maisemat. Tämäpä hassua. Sieviin päin kun ajelin, alkoi lumi vähetä. Mitäs Toholampilaiset ovat töpänneet? Kajaanitiellä tuuli vastaisesti, aurinko paisteli lämpimästi, ajossa alkoi olla makua! Eskolan sillalla pysähdyin, tarkistin, että virallinen ajokauden avaus tuli suoritetuksi runsalla marginaalilla. Muutamat kuvat ja jälleen matkaan. Väliviirteen tie ei parhaimmassa kunnossa, kuitenkin ajettavassa. Alaviirteen pää on erinomaisessa pinnoituksessa, vauhti meinasi nousta laittomiin lukemiin. Taisi tällä pätkällä ylittyä toinenkin satanen? Kasitiellä oli tunnelmaa ja liikennettä. Eipä tuo häirinnyt, välimatkat pysyivät riittävinä, ainahan Ksatasella alta pois pääsee, jos tarvetta. Puoli viiden aikoihin parkkeerasin Ksatasen elosuojaan, jälleen yksi etappi suoritettu. Nyt odotellaan vain sitä luvattua lämpenemistä, sitten baanalle. Ai niin, pieniä hankintoja suunnittelin ajon aikana. Uusi visiiri Schuberttiin, ei vielä hengen hätää. Uudet ajokäsineet, jos hennon luopua noista vanhoista palvelijoista. Moottoripyörä kaupassa näkyi olevan myynnissä kännykälle sopivaa telinettä, jos haluaa sitä käyttää navigointiin, taidan haluta. Tietenki öljyt pitää hankkia putsari, ja....