Paluu Ohtakariin

Hirsiseinä, Anssu ja Bemari.

Ksatanen ja traktorin poikanen.
Anssu harkitsee, tarkeneeko kameraa kaivaa laukusta?
Kalson puolella meri kesäisen sula.
Piukin puolella, voi kauhia, ja tuolta se pistävä tuuli tuli.
Eipäs täällä kauaa viitsi fotoilla.
Jalakset.

Pistimme Jamaanveojen vakioporukan liikenteeseen, Systeemille ajeli Anssu ja minä. Ilma hyytävän kylmää, tuuli kova, suoraan pohjoisesta. Odottelimme säädettyyn puoliseitsemään asti, ja lähdimme ajelemaan vastatuuleen Ohtakaria kohti. Katteen takana alkoi taas tareta, ja kahvalämmittimet pitivät kädet kohtuullisen sulina. Leirin jälkeen tuli kaksi tuttua pyörää vastaan, Tarja ja Grammo. Käsiä kyllä nostettiin osalle Jamaan... tai pitäisikö sanoa Jatamaanveoille? Ohtakarissa pysäköimme tutulle levikkeelle. Täällä ei niin kovasti tuullut, ja kuten aina, ilma suodattui kylmemmäksi maalle hyökätessään, parkissa aivan siedettävä, kunnes otti hanskat käsistä, muuttui mieli lämpimästä meri-ilmasta salaman nopeasti.

Muutamat kuvat tarkenimme ottaa, sitten pikaisesti Katiskaan kahveille. Täällä päätimme jättää pitemmän reissun paremmille keleille. Ajelimme myötätuulessa maille, Anssun kautta koukkasin ja Rappitalon Einarin kautta takaisin kylille, Karhin mutkat, Marinkaisista kasia kotia kohti, nyt ei yllätys yllätys ollutkaan kylmä, ajo alkoi tuntua kohtuulliselta, kuitenkin kurvasin kotiin. Mutta tämähän oli mahtava ajelu, tällaisia teimme Anssun kanssa silloin aikojen hämärässä, ja niistä jäi muisto, jota oli mukava lämmittää tässä koleassa kelissä. Kiitos taas matkaseuralle mukavista kilometreistä.