Kontrastia ja daramtiikkaa

Kontrastia tässä kuvassa, vaikka lämpömittaria ei näy, Ohtakarin ajeluun verrattuna lämpötila ero yli kaksikymmentä astetta.
Norpanjärvi alkukesän ilta-auringossa.

Sillalla kova liikenne, en uskaltanut jättää Ksatasta vaaroille alttiiksi

Tasaista vedenvirtausta padon yli.
Alauomassakin vielä vettä.
Tässä kokeilin kuinka nopeasti saan kameran laukusta.
Rakennuksen palossa ei kauaa viivähtänyt.
Paloautoja tie täynnä.
Metsikkö roihusi liekeissä.
Kytevät ja palavat mättään savusivat!
Hyvin järjestäytynyt sammutusketju
Mitenkä tuon linjan kävi?

Äiteinpäiväjuhlat alkoivat hiipua ilta-päivää kohti, ja sain juhlinnan kohteelta kehoituksen lähteä ajelemaan, ilmankin suosiessa. No ainahan mukava ajella on, ja kun on pesä mihin palata niin mikäs siinä.

Kontrasti.

Lämmin ilma henkäsi heti portailla vastaan, pieni flunssan poikanen olikin pitänyt sisällä muutaman päivän.

Kasitiellä oli kohtalaisesti liikennettä, mutta kyllä sinne yksi Ksatanen sekaan sopi. Kälviän kautta ajelin Ullavaa kohti, ennen Välikylää yritin katsella, mistä se vanha tie meni, mutta en löytänyt sellaista risteystä, joka olisi sopinut kuvaan? Norpalla pysähdyin, muutamat kuvat peilityynestä järvestä. Ero oli suuri verrattuna tiistain Ohtakarin ajeluun. Nyt oli lämmin. Kannukseen tulin hiljalleen nautisekellen mukavasta kevyestä kulusta. Korpelan padossa virtasi vielä keskeltä vettä yli. Liikenne patosillalla oli kova, piti pysytellä syrjässä. Pohjapuolta ajelin Kannusta kohti, pelloille ei vielä ole pahempaa ryntäystä tapahtunut. Valmiuksia näkyi olevan.

Juuri kun ylitin radan, alkoi puomikello läpätä. Käänsin nopeasti koulun parkkipaikalle, yrityksenä ehtiä ottaa kamera laukusta, ja kuva, kun juna ehtii kohdalle. Ei siinä paljoa aikaan ollut, mutta kuva tuli! Arvuuttelin, kumman kautta kotiin Himangan tai Väliviirteen? Ei kummankaan, päätökseksi tuli Raution.

Dramatiikkaa.

Juuri kun nopeus vaihtui sataseksi huomasin etuvasemmalla savun pölähdyksen, se näkyi sakenevan nopeasti. Annoin Ksataselle kaasua, Lestijoen ja Kalajoen välinen Kannuksen puoleinen harju noustiin hujauksessa yli, savu näkyi silloin tällöin metsän takaa. Käännyin Ylivieska tielle, ja Kukkonkylän aukiolla näin, että savua tuli sankasti oikealta. Sievi Rautio risteyksessä alkoi tapahtua, Ylivieskasta päin tuli poliisiauto, ja Rautiosta paloauto. Ajoin niiden perään Sieviä kohti. Parinkilometrin ajon jälkeen oli tie savua täynnä, paloautojen vilkut välkkyivät. Ajoin varovasti eteenpäin, vasemmalla paloi talo, muistelin, että se olisi ollut jo aikaa autio? Talon ympärillä paloi metsää, kulo oli levinnyt myös läheisille kedoille. Sammutus näytti niin tehokkaalta, että päätin pysyä poissa jaloista, kameran annoin kyllä napsahdella. Ennen Sieviä käännyin Vanhalle kirkolle, mukavaa mutkatietä hiljalleen Kajaanitielle ja Kannusta kohti, taas. Himangan kautta ajelin kasitielle, katselin aina välillä oikealle, mutta savua ei enää näkynyt Sievin suunnasta. Lämmin vaihteleva ajo päättyi kuudenmaissa, taas oli moottoripyörä osoittautunut mainioksi kulkuvälineeksi.

Paluu Ohtakariin

Hirsiseinä, Anssu ja Bemari.

Ksatanen ja traktorin poikanen.
Anssu harkitsee, tarkeneeko kameraa kaivaa laukusta?
Kalson puolella meri kesäisen sula.
Piukin puolella, voi kauhia, ja tuolta se pistävä tuuli tuli.
Eipäs täällä kauaa viitsi fotoilla.
Jalakset.

Pistimme Jamaanveojen vakioporukan liikenteeseen, Systeemille ajeli Anssu ja minä. Ilma hyytävän kylmää, tuuli kova, suoraan pohjoisesta. Odottelimme säädettyyn puoliseitsemään asti, ja lähdimme ajelemaan vastatuuleen Ohtakaria kohti. Katteen takana alkoi taas tareta, ja kahvalämmittimet pitivät kädet kohtuullisen sulina. Leirin jälkeen tuli kaksi tuttua pyörää vastaan, Tarja ja Grammo. Käsiä kyllä nostettiin osalle Jamaan... tai pitäisikö sanoa Jatamaanveoille? Ohtakarissa pysäköimme tutulle levikkeelle. Täällä ei niin kovasti tuullut, ja kuten aina, ilma suodattui kylmemmäksi maalle hyökätessään, parkissa aivan siedettävä, kunnes otti hanskat käsistä, muuttui mieli lämpimästä meri-ilmasta salaman nopeasti.

Muutamat kuvat tarkenimme ottaa, sitten pikaisesti Katiskaan kahveille. Täällä päätimme jättää pitemmän reissun paremmille keleille. Ajelimme myötätuulessa maille, Anssun kautta koukkasin ja Rappitalon Einarin kautta takaisin kylille, Karhin mutkat, Marinkaisista kasia kotia kohti, nyt ei yllätys yllätys ollutkaan kylmä, ajo alkoi tuntua kohtuulliselta, kuitenkin kurvasin kotiin. Mutta tämähän oli mahtava ajelu, tällaisia teimme Anssun kanssa silloin aikojen hämärässä, ja niistä jäi muisto, jota oli mukava lämmittää tässä koleassa kelissä. Kiitos taas matkaseuralle mukavista kilometreistä.