Ksatanen tutustumassa rantaruotsalaisten maisemiin.Tämä on sitä vuodenaikaa, jolloin jo uskaltaa summata edellisen kauden ajoja, tunnelmia niistä. Marraskuussa tuskin siitä mitään olisi tullut, uusi ajokausi valovuosien päässä.
Pitkän reissun teimme Anssun kanssa Tanskaan ja Pohjois-Saksaan, ilmat suosivat, suunnitelmat toteutuivat melkein millilleen, mutta pientä improvisointia kuitenkin reittienkin suhteen. Viisituhatta kilometriä moottoripyöräilyä parhaimmillaan. Kahdeksana päivänä, on se vähän tiukka aikataulu, mutta mitäs tuota valittelemaan. Tampereella kävimme päiväseltään, se oli mukavan lämmin reissu. Jamaanveot olivat nyt liikenteessä melkein viikottain. Voisikin ynnätä, että kotimaan ajeluista tuli ajettua vähintään kolmannen porukka-ajelua, ajot olivat jälleen nautittavia kokemuksia. Yksi mukava yksinajo oli länsi-rannikkoon tutustuminen, tuli uusia kotimaan teitäkin kartalle piirrettäväksi.
Kun katselee edellisten vuosien yhteenvetoja, melkein kalkkeripaperin alta niitä voisi etsiä, niin samanlaisia ovat.
Pitäisikö jotain muutosta tapahtua? Jos pitäisi, se varmasti tapahtuisi!
Se mikä on kaivellut, MZ,tin joutilaana oleilu. Nyt vihdoin tuohon tulee muutosta, Mitsi on jo ruuvihuoneen uumenissa, ja vakaa päätös on ajaa sillä ensikesänä näitä lähireissuja, ja jos oikein lykystää, niin MZ kokoontuminen olisi kuin tyrkyllä.
Hyviä tulevia ajofiiliksiä.
Ajofiiliksiä? Se ilmiö ei toivottamalla tule, se tulee hiipien, usein silloin kun sitä vähiten odottaa, ja yllättävissäkin paikoissa ja tilanteissa.
Ei ajaminen aina fiilingiltä maistu. Mutta jokaisella reissulla sitä on jossain vaiheessa mukana, ehkä se on se juttu?!?
1 kommentti:
Joku tuosa päivän valonvärisä, tai josain muusa iliman väreilysä, pistää ajatukset moottoripyöräilyyn. Vaikka pakkaslukemat taas kiristyvät.
Lähetä kommentti