Kesän 2010 täydellisesti palvellut Ksatanen tähyää jo tulevaan ajokauteen eräällä vakioparkkipaikoista.
Maisemoitu monttu...
Menneen kesän lumia.
Mystiselle metsätyömiehelle on tullut kaljanjano.
Matalalla pilvet karkaavat.
Tuonne kylään ajoi joku harrikkaporukka tuhansia kilometrejä??
Mukavaa tietä päästeltäväksi kauden viimeisellä ajelulla.
Tähän kilometrilukemaan päättyi tämä ajokausi, ja alkaa seuraava. Kello pysyy kesä-ajassa!Viime vuonna ajot päättyivät syyskuun yhdeksästoista päivä, nyt on lokakuun viimeinen, ilma kuin silkkiä, Ksatanen on jo vetäytynyt hieman syvemmälle elosuojaan, äkkiäkös sen sieltä tulille vetäisee. Puoliyhdeksältä aamulla hujautin kasitielle, suoraan vastatuuleen. Ilma oli kahdeksan asteista, mutta tuuli voimakas, melkein etelästä, kuitenkin lämmin henkäys kävi syksysäässä. Talvinopeusrajoitukset hillitsivät nopeuden alle sadan, mihinkäs meillä kiire. Koutoselle kiirehdin tankkaamaan, hieman oli historian havinaa ajokauden viimeisessä menoveden lisäyksessä. Vuoden viimeinen tankkaus, ja pankkikortti näkyi vanhenevan tässä kuussa, eikä tässä kaikki: Taisi olla viimeistä kertaa, kun tankkasin Ksataseen ysiviitosta? Kertrusbrolla toinen stoppi, kuvia tutusta maisemasta, veneet olivat jo talvehtimassa, kesän rannoilla vietettyään.
Ajelin hiljalleen etelää kohti, keväällä oli Jouko joukkoineen juossut tuota pyörätietä Kokkolaa ja Kälviää kohti, mukavat muistot tulivat mieleen. Ennen kuin käännyin Pännäisten mutkatielle pysähdyin tutulle parkkipaikalle, muutamia kuvia tallentui jälleen biteille. Mutkatie oli puhdas hiekasta, mutta pahat montut pilasivat kallistelutunnelmaa. Tällä tiellä ei talvinopeusrajoitusta tule paljoa rikottua. Kasitiellä oli liikenne hiljaista, kokeilin ajella kasiviittä, autot suhahtelivat järkiään ohi, joten kiertelin kahvan melkein kesäiseen asentoon.
Pilvet olivat matalalla, mutta tuulen ansiosta alkoivat repeillä, paljastaen huimaavassa korkeudessa olevat valkoiset poutapilvet, aurinko yritti pilkistellä myös pilvien välistä. Pysäytin Ksatasen. Näky oli mahtava, pilvien korkeusero näytti huimalta. Eihän se tietenkään kameran silmin minkään näköinen ollutkaan. (turhautunut)
Jepuan mutkatiellä ajelin tavallista hiljaisempaa vauhtia, yritin muistella Laverdalla ajoa tällä samalla pätkällä, mutta vaikea oli saada kuvaa, millaiset ajo-ominaisuudet sillä oli verrattuna Ksataseen. Ehkä kuitenkin saman tyyppisiä pyöriä. Voltissa käännyin Kortesjärvelle menevälle tielle. Nyt oli myötäistä. Katepyörälle tyypillisesti tuuli tuiversi kylmemmin, kun tuli takaa. Onneksi varusteet olivat kunnossa, ja tuuli leppoisaa.
Nyt en pysähtynytkään kuvaamaan paikkaa, josta olen ottanut kuvia melkein joka kerta. Ajo oli niin mukavaa ettei malttanut. Ennen T-risteystä arvoin kääntymissuunnan, ja arpa kertoi sen olevan vasemmalle. Tämä Pännäisiin vievä tie on muuttuvien nopeusrajoitusten äiti.
Ei kunnolla ehdi viitosta silmään laittaa, kun uusi kuudenkymmenen merkki luuraa edessä. Muuten tie on mainio kallistelupätkä, ei mikään syherö, kuitenkin mutkia riittävästi. Betlehemiä lähestyessä katselin vaistomaisesti, näkyisikö lampaita kedolla, ei näkynyt, liekö punatakkiset hirvestäjät ne pois häätäneet?
Kasitiellä oli liikenne vilkastunut, pari rekkaakin jurras pohjoista kohti. En viitsinyt takana ajella, kosteasta tiestä lensi likaista rapaa, vaikka yritin pitää väliä edellämenijään. Ei auttanut kuin ajella sivu.
Tämän kesän viimeinen ajelu läheni loppuaan, kertailin mielessäni mennyttä ajokautta, siinä oli paljon huippukohtia, Jamaanveot retkeili aivan eri malliin kuin edellisinä kesinä, Tanskan, Saksan reissu oli ikimuistoinen, ja monta muuta mukavaa matkaa tuli ajettua.
Hyvillä mielin päätin ajokauden puolenpäivän jälkeen elosuojaan, huomenna Ksatanen pesulle, ja odottamaan uusia seikkailuja.
