Koukkaus Etelä-Pohjanmaalle

Ksatanen lähtövalmiina, Volkkari vetelee vielä aamu-unia.
Heti tuli kuvaus stoppi.  Pellon myllerrystä koirakenttää vastapäätä. 
Tämä kuva on viimevuodelta, 24 huhtikuuta.
Ja tässä 26 huhtikuuta tänä vuonna. 
Jälleen pakollinen pysähtyminen Alahärmän ja Kortesjärven välillä. Tässä kohdin vähensin vaatetusta. 
Lappajärvi hönki hyytävän kylmää jään päältä. 
Jamahan matkustajia ei kylmä haitannut, kiire pois kuvasta. 
Ksatanen poseeraa Nikulan raviradan pysäkillä. 
Ohtakarissa oli kylmä! Jäät liikkeessä. 

Jälleen tuttu kuva tutusta paikasta. 

Aamulla kymmeneltä puin viralliset ajovaatteet päälle, kamera, kartta ja lompakko mukaan.  Nämä varusteet saisivat riittää sunnuntai-ajelulle.  Etelä oli nyt suunta.  Mutta ei pitkästi päässyt Ksatanen kasitietä kun tuli ensimmäinen pysähdys.  Koirakentän kohdilla on maan myllerrys käynissä, pitihän siitä kuva ottaa.  Ilma oli lämmin, etelätuuli tuntui voimistuvan.  Ajo tuntui kevyeltä,  takatalvi alkoi olla menneen talven lumia.  Seitsemänsillan tielle kääntelin Ksatasen.  Siltojen alustat olivat sulana, mutta lahdekkeet vielä vankassa jäässä. Kertrusbossa pysähdys.  Tuossa yllä vertaus viimevuonna otettuun kuvaan. Muutaman päivän taitaa kevät olla myöhemmässä. Mutta tällaiset aurinkoiset päivät tasoittavat tilanteen nopeasti. Lämpötila lähestyi kahtakymmentä astetta.  Pännäisten mutkien jälkeen kasitiellä iski voimakas sivuvastainen Ksatasen katteisiin.  Matkantekoa se ei haitannut.  Jepuan mutkatielle käänsin pyörän.  Kevyesti taittoi Ksatanen matkaa, hetkessä olimme paikalla, johon viimesyksyn viimeinen ajoreissu suuntautui. Faneritehtaan palosta ei näkynyt jälkeäkään.  Seinäjoelle menevällä tiellä lämpö nousi tänävuonna ensimmäistä kertaa yli kahdenkymmenen. Alahärmästä vasemmalle, pakollinen kuvaustauko tutusta maalaismiljööstä.  Tässä vähensin vaatetta, selkään paistava aurinko oli kuuma!  Kortesjärvellä kiertelin vähän aikaa kirkonkylään tutustuen.  Evijärvellä st  ykköseltä ostin batteryn.  Lappajärvi oli jäässä... Valkea jäälakeus kylmensi ilman melkein talvisiin lukemiin.  Mutta taivaalta helottava aurinko taisteli vastaan.  Kontrasti oli melkoinen.  Vimpelistä Veteliin menevä tie on huonossa kunnossa Etelä-Pohjanmaan puoleiselta osalta.  Kun maakunta vaihtui parani tiekin heti. Ksatanen teki taivalta vakaasti,  jouhevasti, takaa tuleva tuuli ja aurinko työnsivät meitä eteenpäin.  Ajo alkoi tuntua aina vain paremmalta. Kaustisilla tankkasin,  ja Nikulan raviradan kohdalla otin muutamia kuvia. Kokkolaan ajelin rauhallista kruisailuvauhtia. Biscopin mutkia oli mukava kallistella, samon Ruotsalon, ja Karhin kautta menevää reittiä. Ohtakarissa oli kylmä! Liikkuvat jäät olivat sekoittaneet pintaan kylmää vettä, ja meri huokui hyytävää kylmää. Lämpötila joka oli parhaimmillaan ollut jo lähes kaksikymmentäviisi astetta putosi kymmenellä.  Kuvien jälkeen äkkiä pois.  Rauhallisesti ajelin kotiin, kellon näyttäessä puolta neljää.  Lämmin ilma, rauhallinen  ajelu, mitä vielä!

AUKESIHAN SE!

Ilmatieteellinen laitos lupasi suuressa viisaudessaan yhden lämpimän päivän myös tänne Keski-Pohjanmaalle. Tai lupasi monta, mutta ei pitänyt lupaustaan.  Ja kuin katuen tätä yhtä päivää kertoi jo huomisen olevan kolea ja kylmä. Katsotaan, eihän ennustukset ennenkään paikkaansa ole pitänyt,  eikä kylmä ajohaluja vienyt. 

Nyt kuitenkin tartuin toimeen, ja ajelin Ksatasen valmiiksi ajokauden avaukseen. Tässä kuvassa kuskilla jo ajovarusteet päällä.
Aloituskilometrit. 
Kalajoella meri oli rannasta jäässä, sininen sula näkyi kuin kangastuksena.  Kalajoelta ajelin hyvää kyytiä Ylivieskaan, Sieviin, Kannukseen, Eskolaan, vielä koukkasin Väli-Kannuksen kautta ST ykköselle. Näin sain varsinaisen ajokauden avauksen heti  kärkeen, yhdellä istumalla yli satakilometriä. 
Lämmin ilma houkutteli pyöriä tien päälle. Tämän Transalpin sain kameran tähtäimeen Kannuksen ja Kälviän väliltä. Koskenkylään ajelin Annen synttäreille. 
Koskenkylästä Ohtakariin, jossa meri jäässä, pieni sininen viiva näkyi horisontissa.  Tällainen tuttu kuva tutulta paikalta. 
Anssun kanssa käynnistelimme muitakin moottoreita, Mitsi hyrisi tyytyväisenä,  savutteli vähän kun bensa vähissä tankissa. Anssu sai Maximan myös käyntiin.  Petrakin innostui starttaamaan scootterin, kävi sillä sitten kylälläkin. 
Pyörät piti saada yhteiskuvaan. Kuvia joka puolelta. 

Ajokausi siis avautui mukavalla, runsaalla kahdensadankilometrin lenkillä.  Sainsalontie on ajettavassa kunnossa, toivottavasti ilmat eivät kovin talvisiksi enää äidy. 

Sellainen kutina

On se kumma, jos ei pääsiäisen aikaan baanalle.  On luvattu lämmintä keliä loppuviikoksi.  Sepelitkin tilattu tielle, kunhan saisivat toimitettua.  Pistää jo pientä kuumetta. 

ps. Tänään tuli mursketta tielle oikein kunnolla, vähän tasausta traktorilla, niin tie on auki!