Melkein kaksi eri asiaa

Tällä Oulunjärven kierroksella oli ajofiilis mahtava.
Seesteinen maisema jossain Ruotsissa.

Parin päivän päästä olimme hieman erilaisissa maisemissa. Täällä fiilis syntyy eri elementeistä, kuin Oulunjärven kierroksella.

Tutkaillesani noita viimekesän ajoja koin valaistuksen! Voipi olla, että tämä on täysin henkilökohtainen, vika / ominaisuus.
Mikä moottoripyörällä ajossa on se juttu? Päätin jaotella sen karkeasti kahteen leiriin, jotka toki menevät päällekkäin, sisäkkäin, ristiin rastiin, joissa on pieniä sivuvivahteita, ja vähän isompiakin.
Mutta näin päättelin:
Ajofiiliksen tulo.-
- Se tapahtuu usein yllättäen, heti ajon alussa, keskivaiheilla, tai aivan lopussa. Siihen eivät vaikuta sää, ei matkan pituus ei ajettu tie.. ei.....
Ensimmäinen osio:
Varsinainen moottoripyörä matka:
-- Harkittu kauan suuniteltu, useimmiten ptkä, komeisiin maisemiin tehty.
Nyt olisi itsestään selvää, että tällä osiolla ajofiilis olisi vakio? Onko näin? Ei minun mielestäni. Vertaan Norjan reissua, teimme moottoripyörämatkan erästä Euroopan hienointa maisemareittiä pitkin. Maisemat olivat henkeäsalpaavia, mukava oli pyörällä siellä mutkitella, mutta ei fiilis taivaisiin noussut.
Toinen osio:
Vertaan pätkää Vaala - Paltamo, teoriassa yksitoikkoista kangasmaastoa, mutta fiilinki oli käsittämätön. Tai ajoa Kauhavalta kotiin nopeasti kylmenevässä säässä, siitä ei ajofiilis parane.

Mysteerio tuo ajofiiliksen tulo?

ps. Pitäsikö pitkät reissut jättää pois jo kustannussyistä? Ei todellakaan. Niiden ajofiilis syntyy ennen reissua, toki reissullakin, ja rajattomaksi aikaa reissun jälkeen.