Maakunnan tiekilvet, pyöräilijöitä, Anselmi seniorin kotipaikka

Tässä läntisin kyltti, ja tästä alkoi tämän teeman toteutus.

Muitakin "pyöräilijöitä" liikenteessä!

Lappajärvi näytti parhaan puolensa. Olen aina pitänyt järven pohjoisrantaa kulkevasta tiestä.

Kyyjärven ja Perhon raja, kolmetoista tiellä. Lämmintä sopivasti, sateenkin mahdollisuus ilmassa.

Tuota mäkeä on Anssu poika tepastellut toistasataa vuotta sitten. Kivijärven Honkala.

Eivät ole puut siltä ajalta. Entäs elukat?

Pitkiä suoria tiedossa. Lämpöä riittävästi. Mikäs ajellessa.

Kylttiviidakko?!

Tässä pohjoisin kyltti. Jo nyt harmitti tiedossa oleva ajon loppuminen. Mutta ei makeaa mahan täydeltä. Norgen reissulla ehkä?

Aina kun ajan voi käyttää moottoripyörällä ajamiseen, pitää ajaa.. Tätä ohjetta noudatin tänä lauantaina kesäkuun neljästoista. Jo ilman puolesta olisi ollut suuri häpiä jättää tilaisuus käyttämättä. Mutta meni kuitenin melkein puoli kahteentoista ennenkuin tokenin tielle.
Siinä lähtöä valmistellessa mietiskelin pientä teeman poikasta ajon lämmikkeeksi.
Niimpä suuntasimme Ksatasen kanssa seitsemän sillan tielle. Lämpöä jo yli kaksikymmentä astetta, ukkospilvien näköisiä törskyjä taivaalla.
Larsmon rajalla pysähdys, ja kuvat tutuista kilvistä keväältä. Tämä teema ei kuitenkaan tee suurkokkolaa vaan tarkoitus kuvata Keski-Pohjanmaa kilvistä läntisin, eteläisin, jne.. Tämä Larsmon raja edusti läntisintä pistettä.
Emme pitkälle päässeet kun piti kaivaa kamera laukusta. Saman värisillä paidoilla varustettuja pyöräilijöitä valui metsän kätköistä pikitielle pilvin pimein. Visuaalisesti, myönnettävä, mahtavan näköinen porukka.
Gertrusbrolla pidin jopa pienen tauon. Seuraavan kerran pysähdyin Evijärven St.lle. Batteryyn sijoitin parit eurot. Tielle jälleen, ja nyt saimme muutamat pisarat vettä virkistykseksi!
Lappajärvestä muutama kuva. Ennen Vimpeliä jyrkkä vasen, Veteliä kohti, sitä herkkua ei kauaa kestänyt, kun käännyimme Sääksjärven kautta Perhoa kohti. Ajattelin, että tälläkin tiellä olisi maakuntakilpi, mutta eivät olleet raaskineet laittaa. Perhon kyllä ilmoittivat kyltillä alkaneeksi. Oksakoskella tankkaus, ja täällä osoittautui aseman pitäjä todella hyvillä puhelahjoilla varustautuneeksi. Vähän aikaa juteltua alkoi löytyä samoja tuttuja ja muutenkin tuntui tuntevan Lohtajan kun omat taskunsa. Sukua emme luultavasti kuitenkaan ole? Pitääpä pistäytyä toistekin. Kyyjärven rajalla filmasin eteläisimmän kyltin. Päätin suunnistaa Lestijärveä kohti, jossa kartan mukaan itäisimmän kyltin pitäisi olla.
Kiire ei ollut mihinkään, pyörä hyrräsi kuin tyhjällä käynnillä eteenpäin. Läpyskä hoiti tehtävänsä mallikkaasti. Mietein että ajomukavuus alkaa olla jo.... Liian mukava?
No, tässä iässä sallittakoot. Kivijärvellä järkeilin vuonna viisikymmentäseitsemän tehdyn retken reittejä, pitäisi löytää Anselmi seniorin kotipaikka. Ja nyt onnisti. Käänsin veikkaamastani tienhaarasta järven rantaan menevälle tielle. Muistot palasivat viidenkymmenen vuoden takaa kuin eilinen. Otin kuvia Anssun syntymäpaikasta, toki kaikki varmaan muuttuneet lähes sadanviidenkymmenen vuoden aikana. Edes suuret puutkaan eivät sen aikaisia, mutta kivet! Hyvillä mielin starttasin pyörän tielle Kinnulaa kohti. Lestijärven rajalla taasen valokuvia. Matka Sykäräisiin hujahti hetkessä. Mystisellä rullasuksisuoralla oli tällä kertaan hölkkääjä? Sykäräisistä pohjapuolen maisematielle. Jälleen silmä lepäsi avarassa maalaismiljöössä, sopivat mutkat tekivät ajosta maisemiin verrattavaa ylellisyyttä. Riuttasista käännyimme Eskolaa kohti. Raution ja Tyngän kautta Kalajoelle. Kalajoen ja Himangan välissä pohjoisen kyltin filmaus.
Tässä lauantai ajelussa olivat kaikki palikat kohdallaan. Kilometrejä tuli vähän päälle neljä ja puolisataa.