Onko peiliin katsominen taaksepäin katsomista?Että voi, uskaltaa tehdä yhteenvedon menneen kesän ajeluista. Miksi vasta nyt? Koska uusi ajokausi on jo niin lähellä, uskaltaa hehkuttaa menneen suven mukavia muistoja, ja pysyy silti nahoissaan.
Aloitetaan pohjamudasta.Miinusmerkkisin ajotapahtuma oli kardaanin boorien silenenmisreissu.
Ei toki koko matka. Alkumatkassa oli fiilinkiä ja tasapainoilua kuuman ja märän ilmatilan kanssa. Ja olihan mahtava huipentuma tutustua San Doctoriin.
Vetelissä sitten laski fiilinki minuksen puolelle, pariksi minuutiksi.
Mutta seikkailua ja kokemusten hakemista on elämä tässäkin iässä. Ksatasen hoito Perkkiöön olikin jo mukavaa touhua, vedättämisestä Doctorilla Kaustisille. Sieltä Amin Nissanilla ja uudella kärryllä vieminen kotiin.
Muita ”miinusmerkkisiä” matkoja ei sitten viimekesältä löydykkään.
Tampereen reissu Anssun kanssa oli itsensä, ja kylmyyden voittamista loppumatkalla. Yksi ”suurista” matkoista. Kuten myös Sodankylässä käynti. Tällä reissulla lämpötila oli moottoripyörämatkailua ajatellen lähes ihanteellinen. Iltayöstä yksin pitkiä taipaleita päästellessä mieli puhdistui aivan Virtasen Keijo mallin mukaisesti.
Mukavia matkoja oli Kinnusen hakeminen Sanginjoen varresta. Ja auringon, ja raamatun, ja sateen ja……
Porukkamatkoista jäi mieleen alkumatkasta sateinen Raippaluodossa käynti. Kemoralla oli myös fiilinkiä, Guzzi-ukon ja Oton seurassa.
Yksi suurista reissuista oli Keski-Suomen kierros. Otto kaverina.
Pieni itsensävoittamisen poikanen tuli mieleen, kun kaatosateessa ajelin toukokuussa Vaasaan tokotuomariksi, ja yöllä takaisin.
Kesäkuussa samanlaisella työmatkalla kadotin Kiwin avaimen, kaikki ”työvaatteet” ja paluumatkavaatteet laukussa. Toko päättyi yöllä yhdentoista maissa. Kotiin ajopuku ja kevyt paita puvun alla varusteilla.
Vaikka avain löytyikin Oravaisissa katteen reunanpäältä, en viitsinyt lisätä vaatteita, kun ei ollut kylmä!
Ksatasen katteesta tykkäsin keväällä, oli mukava lämmitellä moottorista tulevassa kuumassa ilmassa.
Mutta ei niin hyvää, jos ei vähän huonoakin. Kesällä kate oli kuuma!
Laiskuutta oli se, etten viitsinyt ottaa ajopuvusta vuoria pois lainkaan. Olisihan se viilentänyt.
Mukava ilta oli kun kiertelimme lähiseutuja Doctorilla ja Mitsillä. Ja unohtumaton myös ilta, jolloin ajomatkaa tuli vain viitisenkymmentä kilometriä, mutta aikaa meni kuudesta melkein puoliyöhön.
Toivottavasti seuraava ajokausi on yhtä myönteinen.
Myönteisestä ajokaudesta ei voisi varmaankaan puhua, jos jotain kolarinpoikasta sattuisi.
Varovaisuutta ei voi kyllin painottaa. On tunnustettava itselle, omat rajoitukset Niitä tuovat ikä-näkö-kuulo-fysiikka jne… Ehkä näitä kompensoi jonkin verran enimpien höyryjen katoaminen vuosien saatossa! Turvallista uutta ajokautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti