Arvata saattoi. 27.11.2015

Ei lumi kauaa maassa viihtynyt, lämpöaalto ja vesisade pyyhkäisi lumet osan taivaan tuuliin, osan maan uumeniin. Vaikka nyt on vähän pimeää, on tämä paljon mukavampaa, kuin sotkea lumen kanssa. Tässähän vaikka pyörillä tien päälle. Viidestä kahdeksaan astetta lämmintä!

Kyllä se on uskottava. 23.11.2015

Näkymä vintin ikkunasta toissaöisen lumimyräkän jälkeen. Nytkin seitsemän astetta pakasta, vaikka luvataan huomiselle ja loppuviikolle lauhtuvaa. Saapi nähdä?

Tässä noin viikkoa myöhemmin otettu kuva. Montakohan muutosta tapahtuu ennen kevättä?

Tänään se tapahtui! 21.11.2015

Lumi tuli rytinällä maahan, tai siellä missä se katkoi puita ja oksia. Maahan sitä kertyi 15_20 senttiä. Pakastakin on nelisen astetta, ettei mistään räntäsateesta kyse.

Vuoden turhin kuukausi alkoi fiilingillä!. 1.11.2015

 Siihen on jätetty pyörän tultava aukko.

 Ohtakarissa oli aurinko jo matalalla.

 Antoi terävää, mutta tilanteeseen sopivaa valoa.

 Tämä puoli oli miltei tyyni. Kalsossa päin vaahtopäitä.

Matalalla on jo aurinko, pyörän kellon, joka aina kesäajassa mukaan 16.30 talviaika tuntia aikaisempi.

Edellisessä blogissa oli otsikkokin sitä luokkaa, ettei ajamaan enää. Mutta pitihän sitä marraskuun puolella kokeilla miltä se tuntuu. Hyvältä tuntui. Lämpöä lähes kymmenen astetta, tuuli tuli tasaisen kovaa, mutta oli leppoisaa. Tavalliset ajovarusteet päälle, F Kasi oli tyrkyllä, joten vedin pois sokkeloita polkua koneiden labyrintista.  Tankille ajelin, olihan täytetty sekin fraasi, ettei tyhjällä tankilla talvea oteta vastaan. Tiedä häntä, onko mitään virkaa? Päätin käydä Ohtakarissa vajentamassa hieman piripintaan tullutta tankkia. Siellä tuuli vielä pajon enemmän kuin maalla, mutta kun suunta maalta, ei meri käynyt mitenkään erikoisesti. Takaisin ajellessa mietein reittiä, aurikon oli pahimmoitten matalalla. Kasitielle tulin, käännyin Kokkolaa kohti. Mutta eihän sitä vielä kotiin. Marinkaisten kautta vanhalle tielle, mukavaa matkavauhtia Karhin mutkat. Hieman hillitsi lisää tien vieressä norkoilevat hirvenpyytäjät. Syksystä huolimatta tunnelma oli mahtava, mitä jos tämä oliis tapahtunut keväällä! Marraskuussa en ole ajanut sitten Suzukin ensimmäisen vuoden. Silloin ajokausi jatkui tammikuun yhdeksänteentoista päivään! Ehkä senkin takia, että Suzuki oli ainoa kunnon kulkuneuvo. Ajellessa tätä reissua kypsyi mielessä pieni lupaus pyörille. Ensi ajokautena niiden kuorma on  F Kasin tankillisen verran kevyempi!